Apostolinkyydillä ja bussilla pääsee

"Tehtävä suoritettu", tuli mieleen viimeisestä parista Etelä-Ranskan viikosta. Piti mennä kotiani katsomaan. 1100 vuonna rakennettu keskiaikainen kivitalo unelmani on tullut yhä kaukaisemmaksi, vaikka samat yli 3000km sinne on matkaa kuin ennenkin. Monen mutkan takaa se löytyy ja nyt näen korostetusti ne mutkat. Ennen sitävastoin suurella rakkaudella vaikka minne menin. Nyt taakka painaa.

Kotimuseo tyhjeni viime marraskuun lopussa, kun kokoelmani tuotiin Suomeen. Mahdoton tuli mahdolliseksi. Nyt, kun menee sinne tyhjään taloon, on outo tunne. Se oli täynnä elämää, museo kutsui ihmisiä sisään. Tuhansia onnellisia hetkiä se oli täynnä, vaikka joukkoon mahtui myös onnettomia hetkiä, kuten elämään aina oli missä tahansa, c'est la vie! 

Mutta helpottunut olen, kun nuket ja nallet palasivat kotiin Suomeen tuhansine matkalöytöineen. Menestystä oli, koska elämä jatkui ja jatkuu. nyt uusissa ympyröissä.

Minun piti laittaa alkuun talokauppa, vaikka se jäi puheen tasolle tällä kertaa. Auton saaminen autohajottamoon oli aikaavievää Ranskassa. Apostolinkyydillä me kaksoissiskon kanssa nykyään siellä reissataan, kun käydään naapurikylässä yli 10km:n päässä. Takaisin kuljetaan bussilla, joiden vuoroja on paljon lisätty ja hinta pudotettu 2euroon matka kuin matka. Se on saanut suuren suosion, niin pikkukylät pysyvät paremmin asuttuina, kun on palveluja. Meidän Lezanin kylässä on kaikki palvelut pankkia lukuunottamatta, mutta Lidl kauppa houkuttelee kävelemään kauemmas valikoimineen ja onhan Anduze turistipaikka eikä hiljainen kylä kuten meidän. Täytyy päästä tuulettumaan..

Suomi voisi ottaa Ranskasta mallia lisäämällä bussivuoroja maaseudulla, jotta autioitumiselta vältyttäisiin.

Vuodesta 1998, jolloin talon ostin, vuoteen 2025, jolloin se sulkeutui lopullisesti museotavaroiden lähdettyä pois, tämä keskiaikainen talovanhus teki näin tehtävänsä vielä 2000-vuosituhannella. Ei tiedä mitä kaikkea sen kivimuurien sisälle on mahtunut olemassaolonsa aikana vanhoine kortteleineen.

Tässä alla meistä siskon kanssa muutama kuva entiseltä höyryjunaradalta, josta on tehty retkeilytie kyläläisille. Noita pikku teitä on nyt ristiin rastiin pitkin kyliämme. Tornacin linnan rauniot näkyvät vasemmalla ylhäällä. Edessä junaradan tunnelin alkupää oikealla. 

Sanasto on mielenkiintoista. Tunnelin päässä näkyy valoa, sanotaan joskus. Tässä sen konkreettisuus tuli esille. 

Kevät sää vaihtelee paljon täällä Etelä-Ranskassa pääsiäisen aikoihin. Aamuisin on kylmää, viileää, päivisin voi olla kuin Suomen kesälämpötila. Puissa lehdet vihertävät jo monin paikoin, sireeni alkaa kukkimaan. Rypsipellot ovat keltaisina kaikkialla. 

 

Nizzan kautta tulimme Norwegian lennolla suoraan Helsinkiin. 

Lopuksi kuva kymmenien vuosien aikana tekemiltäni Suomi-Ranska-Suomi-Ranska matkojeni varrelta tehdyiltä pysähdyspaikoilta, joihin poikkesin turistina löytöretkille. Olen kerännyt noita esitteitä pahvilaatikkoon, niitä voi myöhemmin tarvita. 

Miten paljon voi mahtua kaikkea yhden ainoan asian ympärille!