Kolme kylää ja kolme piknikkiä

Nuket ja nallet ovat vallanneet taloni. Tässä kuva museon kulisseista verhon eli esiripun takana. Oikealla näkyy ruokapöytä. Tämä verho on auki, kun ei ole ketään museossa.

Kun vieraita tulee taloon, nykyään pöydän kattaus on vaatimatonta. Meitä oli nyt neljä ruokapöydän ääressä, siskon ja vieraiden kanssa, jokaiselle pieni pöydänkulma varattuna. Mutta ystäväseurassa lohisoppa maistui hyvältä valkoviinin kanssa ja jälkiruuaksi oli omenapäärynätorttu. Huumori kukoistaa joka paikassa.

Aikansa kutakin. Nyt on näin ahdasta pikkutiloissa, mutta kun museokokoelmalle löytyy uusi paikka, ei tarvitse asua kenkälaatikossa, kuten ranskalainen ystäväni sanoi. Vaikka on minulla vielä yläkerta ja kaksi huonetta siellä, mutta tämä keittiönurkka on pieni ja ahdas.

Seija ja Andrew Frears tulivat Marseillesta ja pohdittiin piknikpaikkaa seuraaviksi kolmeksi päiväksi. Säätiedot olivat epävakaiset, mutta päivä kerrallaan, joka tapauksessa voi puhua Suomen kesäilmoista täällä Etelä-Ranskassa lokakuussa. Kauniin luonnon keskelle piknikille on hyvä mennä, niin on tilaa paljon ympärillä ja kattona on avara taivas. Satoi tai paistoi, oltiin varauduttu siihenkin. Ei muutama tippa tai kova tuuli kukkulalla haittaisi.

Ensin olimme Tornacin linnan raunioilla.

Tässä on Tornacin haamulinna.

Ystävien tarjoama ruokapöytä oli ylenpalttinen. Kaikkia herkkuja saatiin.

http://www.cevennes-tourisme.fr/tornac/chateau-de-tornac/tabid/2678/offreid/90f4396e-e811-4bde-aa50-0854bf442786










Toisena päivänä Vézénobres kukkulakylässä.

https://www.avignon-et-provence.com/tourisme-provence/vezenobres











Kolmantena päivänä olimme Mialet kylän kukkuloilla, jossa on Protestantismin museo. Ensin syötiin ja sitten Protestantismin museoon.

http://www.museedudesert.com/article5684.html

https://www.youtube.com/watch?v=uv8L_trfWY4

Protestantismin museo on sanasta sanaan käännettynä autiomaan museo. Sevennien vuoristo tarjosi piilopaikkoja protestanteille villissä luonnossa uskonsotien ja -vainojen aikaan (1500-luvulta Ranskan vallankumoukseen asti 1789).

Tässä protestantit piilossa kallion takana oikealla, vasemmalla katoliset sotilaat väijyvät heitä.

Tässä kuvassa on keittiökaappi. Ei ihan tavallinen sellainen, vaan piilopaikka uskonsotien aikana talon isännälle, protestanttien johtohahmolle, joka pakeni kuninkaan katolisia sotilaita kaapin lattiatason alahyllyltä avautuvaan maakuoppaan.

Ludwig XIV aikana protestantteja joutui galeerilaivoihin vankeina pakkotyöhon kuin rikolliset, jos he eivät kieltäneet uskoansa ja kääntyneet katolisiksi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaleeri

https://www.museeprotestant.org/notice/la-condamnation-aux-galeres/

https://www.museeprotestant.org/en/notice/sentenced-to-the-galleys/

https://www.linternaute.fr/dictionnaire/fr/definition/galere/

Silkkiperhos video Rouren linnasta, AMS

Linna tarinoi

https://www.chateaudesroure.com/

Viikolla oltiin siskon ja Dixie haukun kanssa yhdessä Roure'n linnassa Barjac kylän takamailla Ardèche'in vuoristoalueella, noin tunnin ajomatka täältä. Haukku jäi vartioimaan autoa.

Olin nähnyt viime vuonna turistimainoksessa alueemme nähtävyyksiä lähellä ja kaukaa ja siitä sen linnan löysin. Se sattui olemaan auki sopivasti, vaikka turistikausi on ohi. Yksi sana kiinnitti huomioni. OUBLIETTE eli ranskan oublier= unohtaa verbistä tehty sana 'unohdettu paikka". Siellä on sellainen nähtävänä.

Viime vuonna olin käynyt St Ambroix kylässä katsomassa keskiaikaista korkeaa talorauniota, jossa oli 4 jollei 5 kerrosta ja alimmaisena maan alla tuo oubliette. Siitä myyjä kertoi. En ollut koskaan kuullut sitä sanaa. Vankityrmä voisi suomeksi sanoa, jos se oli vankila, ei aina Wikipedian mukaan. Vaikka tuossa korjaamattomassa talossa se salaiselta vankityrmältä näytti, koska oli niin piilossa ettei sen olemassaolosta edes tietäisi, jos ei myyjä sitä olisi näyttänyt. Kauhistuttava näky. Kuvitella, jos ostaa vanhan talon ja löytää sieltä joskus myöhemmin sattumalta kätketyn maanalaisen kammion!

Takaisin linnavierailuun. Siellä mainostetaan sitä oubliette kummitustarinana lapsille hirtehishuumorilla. Jos se on ollut vankila, jonne unohdettiin sananmukaisesti elinikäisvangit kuin kidutuspaikkana, se yöaikaan ei olisi mikään houkutteleva vierailupaikka! Voisi tulla haamuja vastaan sinne maan alle mentäessä rappusista! Minä näin muuten seuraavana yönä panajaisia siellä käytyäni...Ja toisaalta voi ajatella, miten paljon ihminen on siellä kärsinyt, vaikka olisikin ollut vanki. Keskiaika oli julmaa ja epäinhimillistä.

https://fr.wikipedia.org/wiki/Oubliette

https://en.wikipedia.org/wiki/Dungeon

Wikipedia antoi muita tulkintoja noille oublitte- paikoille: ruokavarasto, (rikkauksien) kätköpaikka, sisähuusi...Arkeologisissa kaivauksissa sieltä löydetyt luut ovat olleet eläinten eikä ihmisten luita. Kirjallisuuteen nämä vankityrmät ovat antaneet sisältöä, jannitystarinoita jne. Tarua vai totta, kun on erilaisia tulkintoja. Ei savua ilman tulta. Mutta yleisesti käytössä oleva sana oubliette viittaa pahimpaan.

Linnassa kerrotaan trébuchet eli vastapainokatapultti piirityskoneesta, jota käytettiin keskiajalla. Sillä voitiin ampua jättikiviä vihollisen linnamuurin hajottamiseksi tai aikansa pelättyjä kulkutauteja kuten ruttoa, koleraa vihollisjoukkoihin. Se oli kuin aikansa kemiallista sodankäyntiä.

Trébuchet'stä on tehty linnaan harrastajien  reproduktio.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Trebuchet


Aluksi mentiin sisälle linnan Silkkimuseoon. Linnassa on tänä päivänä silkkiperhosviljelyn harrastajien työnäytteet. Muuten silkkitehtaat alueellamme ovat mennyttä aikaa. Niitä on ollut täällä kaikkialla. Näkee konreettisesti, miten valtavan työn takana on silkkikangas.

Tässä kuvia ja video silkinviljelyn alusta toukkineen ja perhosineen.












Kreivittären huoneessa oli lastenkulttuuria. Tässä kuva. Mutta outoa oli, kun he olivat sinne laittaneet uusia muovinukkeja, se ei sopinut tunnelmaan.

Tässä on kreivittären sisähuusi eli latrines. Katsottiin huusin reikää ja se vei alas linnan reunamaalle. Joten sinne meni lannotetta suoraan puutarhaan kukkasille. Kun ei vain ketään sattunut kulkemaan siinä kohtaa linnan nurmea! Talvisaikaan taisi olla vetoisaa, kun pikkuikkuna perällä ja reikä olivat aina auki.

Kreivittären komiasta sängystä ei tullut kuvaa. Se oli lyhyempi kuin sängyt nykyään. Siihen oli selitys. Ennen nukuttiin istumaltaan ja isot korkeat tyynyt sängyssä. Oltiin taikauskoisia ja ajateltiin, että pitkänään ei voi nukkua kuin kuollut ihminen.


Seuraavaksi linnan saliin, jossa oli ihastuttava jättitakka. Katsoin sen sisälle ja se suippeni aina pienemmäksi ja pienemmäksi katolle, josta se jäi auki taivaalle asti. Siis ilman savupiipun hattua. Sateella vesi pääsee suoraan takkaan, koska auki. Miten senkin selittää? Vaikuttava. En ole moista koskaan ennen nähnyt.

Isossa huoneessa oli seinällä outoja renkaita, joissa piikkejä kuin nauloja pystyssä. Linnan tekstivihosta löytyi siihenkin arvoitukseen vastaus. Ne olivat susiaikana paimenen koiran kaulapantaita, jotta susi ei päässyt niitä nylkemään. Myöhemmin ne tehtiin vähemmän pisteliääksi, jotteivat vahingoittaneet myöskään kantajaansa, koiraa. Tässä susipannat koirille kuvassa:

Linnan tekstivihosta:

Lopuksi kiivettiin katolle, josta hienot panoraama näkymät.

Yksityinen tai valtion museo

https://magazine.interencheres.com/art-mobilier/le-musee-de-la-poupee-et-du-jouet-ancien-de-guerande-aux-encheres-a-vannes/

https://museepoupee.wixsite.com/guerande

https://nantes.maville.com/actu/actudet_-vannes.-la-collection-du-musee-de-la-poupee-de-guerande-aux-encheres_dep-3745074_actu.Htm

Eilen näin sattumalta netissä uutisia pari vuotta sitten sulkeneesta Guéranden Nukke-ja Lelumuseosta. Kokoelma on myyty kesäkuussa Bretagnessa antiikkihuutokaupassa. Alla linkki huutokaupan myyntilistaan hintoineen.

https://www.svvruellan.com/ventes/musee-de-la-poupee-et-du-jouet-ancien-de-guerande-668/

Kun katselin hintoja ja vertasin niitä hintoihin esim.Barjacin antiikkimarkkinoilla, Salon de Provencen Nukketapahtumassa, osto-ja myyntiliikkeissä, ebayssä tai muualla netissä yms. yllätyksekseni näin, että tuo museo joutui myymään kokoelmansa aika halvalla, halvemmalla kuin muualla. Tai sitten myyntihinta on usein halvempi kuin ostohinta vaikka antiikkia olisikin, varsinkin jos on pakko myydä kaikki yhtä aikaa sarjoina. Joten tulee mieleen, että tappiolla meni. Pariisissa olisi ollut varmaan kansainvälisempi ja kilpailevampi ostajakunta. 

Surullinen tapaus tuolle museolle, kun päätti myydä ja hajottaa koko kokoelma. Kuolinisku se oli.

Samoihin aikoihin pari vuotta sitten Pariisin Nukkemuseo sulki myös. Pommiattentaatit vähensivät museokävijöitä niin katastrofaalisesti, ettei enää pystynyt maksamaan korkeaa vuokraa tiloistaan. Ja esteettömyysnormit myös aiheuttivat uusia vaatimuksia tiloihin.

http://www.lefigaro.fr/sortir-paris/2017/08/17/30004-20170817ARTFIG00218-le-musee-de-la-poupee-a-paris-ferme-ses-portes.php 

https://www.facebook.com/156495761068858/photos/pb.156495761068858.-2207520000.1566819192./2169176993134048/?type=3&theater 

https://cherubins.fr/ 

Pariisin museon omistajamies myi osan kokoelmaansa Amerikassa yhdessä kalleimpiin nukkeihin erikoistuneessa antiikkihuutokaupassa, jossa näkee vain luksusta. Kuljetus Amerikkaan maksoi varmaan paljon, mutta se kannatti, koska paremmat kansainväliset markkinat miljonäärineen. Heitä tarvittiin, koska Pariisin kokoelmaan kuuluu 200 000€:n nukkeja monta eli talonhintaisia. Vaikka ei niitä kalleimpia olisi myynytkään. Niistä oli pariisilainen lehtiartikkeli, kun se museo vietti 20 vuotis-juhliaan. 

Olen nähnyt hänet Facebookissa kansainvälisissä nukketapahtumisssa kuten oli ennenkin, nyt luennoimassa nukke-experttinä, enemmänkin businessmielessä. 


https://www.theriaults.com/node/1136608 Siinä linkki.
______________________________________________________________________________

Siinä kaksi yksityistä nukkemuseota, toinen melkein 20 vuotta toiminnassa ollut ja toinen vähän kauemmin. Molemmat vuokratiloissa, ensimmäinen kunnan lainaamassa (vaikka myöhemmin ilman vuokraa), toinen vapailla vuokramarkkinoilla Pariisin kalliissa korttelissa.

Tuolle ensin mainitsemalle kunta oli antanut vuoden varoitusajan hakea uutta toimitilaa, koska sillä oli uusia suunnitelmia. Nukkemuseo ei onnistunut löytämään mitään tilalle.

Molemmat museot olivat esillä mediassa monine lehtiartikkeleineen ja myös TV:ssä uutislähetyksissä ja muutenkin. Joten mainosta he saivat paljon uuden tilan löytämiseksi. Mutta ei löytynyt.

Uutislähetyksien minuuttienkin maininta noiden museoiden "hätätilanteesta" sai sanan kiertämään ja ulottumaan sellaistenkin ihmisten korville, jotka eivät muuten olisi olleet kiinnostuneita. Kun olin siihen aikaan yhtä taloa katsomassa täällä naapurustossa mukana olleet kaikki ihmiset olivat nähneet ja kuulleet sen uutisen telkkarista.

Näiden museoiden kohtalot näyttävät hyvin yksityisen museon rajat. Ja 20 toimintavuotta on niin kuin kriittinen raja-aika. Tämä Nukkenallemuseo täyttää ensi vuonna 20 vuotta, siis hiukan yli 4 kuukauden päästä. 

Me ollaan voitu toimia museona näin kauan, koska on omissa tiloissa kotimuseona eikä vuokraa. Mutta minä olen toisaalta väsynyt asumaan museossa. Ja on haettu jo vuosia toista taloa. Tämä kotimuseo ratkaisuna ei ole ihanteellinen, vaan väliaikainen. Sen on nähnyt viime vuosina miten vaikeaa on löytää normien mukaista paikkaa museolle.

Näyttää siltä, että lasten kulttuuri ei ole kovin kysyttyä tässä maailmassa. Jos olisi, meidän keräilijäimme kokoelmat löytäisivät paikkansa museossa helpommin. Modernille taiteelle ovet aukeavat joka paikassa. Sellainen on vaikutelma, kun uutisia seuraa.

Mutta kun valtio on kaiken takana, kuin taikaiskusta kaikki järjestyy paremmin. Sen rinnalla pieni on ihminen. 

Tässä alla kaksi kuvaa St Jean du Gardin Maison Rouge eli Silkkitehtaaseen tehdyn Sevennien Perinnemuseon jättimainoksesta, joita on täällä alueellamme joka paikassa. Markkinointibudjetti on suuri, kun yhteistyökumppaneina on valtio, kuntainliitto, EU jne. kaikki mahdolliset. Silloin jo kävijämääriään voikin odottaa suuriksi, kun on ammattilaiset kyseessä eikä tarvitse joka penniään laskea.

Aika on säilyttää ja aika heittää pois

Toissa viikolla tuli puhelinsoitto. Vanhempi naisääni tarjosi vanhoja nukkejaan museoon, 50-luvulta ja 70-luvulta. Sovittiin, että tänne voi tulla Alèsin kaupungista nukkejaan näyttämään. Jos en huoli, he vievät ne roskikseen.

Kerran olen saanut kalliin suuren 1900-alun Jumeau posliininuken, kun sen omistaja ei merkistä tiennyt ja toi sen tänne omien 50-luvun lelujensa mukana. Joten tietyllä varauksella käskin nyt tuoda nuket näytille.

Kun he tulivat ovikelloa soittamaan, mies kantoi valtavaa huonoa pahvilaatikkoa 70-luvun rikkinäisiä halpatuontinukkeja täynnä. Näky oli suoraansanoen sellainen, että siinä on roskisnuket. Mutta rouvalla oli mukanaan likainen matkalaukku täynnä hänen omia nukkejaan ja yksi nalle 50-luvulta. Raynal, Petit Collin, ranskalaisia kuuluisia jokatytön merkkejä. Ja ne olivat paremmassa kunnossa, vaikka vanhempia kuin 70-luvun nuket. Hyvin tehty kestää, mutta huonosti tehdyllä ei ole tulevaisuutta.

Sanoin heti, etteivät ne uudemmat nuket kiinnosta, mutta vanhemmat kyllä. Joten he veivät toiset takaisin autoon ja tulivat takaisin.

Kutsuin heidät nyt museoon katsomaan. Meillä oli mukava keskusteluhetki ja he olivat yllättyneitä kokoelmastani. Arvata saattaa näiden paikallisten ennakkoluulot, joilla he tänne tulivat ja tarjosivat roskiin heitettävää tavaraa. Mahtaisivatko jonnekin valtion museoon roskiinvietävää viedä kuin tunkioon. Ei museo ole kaatopaikka! En minä vaan kehtaisi. Epäkunnioittavaa se on. Taisivat tietää, että me ei olla ranskalaisia.

Korjattavaa ja puhdistettavaa on silti noissakin, joita näkee kuvassa matkalaukussa. Nallelta puuttui silmä ja korvan paikkasin heti. Pesulle se joutuu piakkoin kuten melkein kaikki nalleni ovat joutuneet, muuten ovat bakteeri- ja koipesiä kuten vanhat vaatteet nukeilla. Matkalaukku vaatii myös siivouksen. Osa vaatetavarasta menee roskiin, koska huonoa, otan vaan parhaat päältä. Kaikkea siihenkin mahtuu.  Nuken kädet ovat irti ja korjata täytyy.

Isäntä oli puhelias ja sanoi, että täällä museossa täytyisi olla paljon aikaa, jotta kaiken näkisi. Tarinoita riitti sillä herralla elämän varrelta. Matkustelleet he olivat. Emäntä oli elänyt lapsuutensa Afrikassa, jossa vanhemmat olivat töissä ennen. Poislähtiessään he sanoivat, että kunnan pitäisi antaa tilat museolle. Niin aika useasti meille sanotaan.

Ilo oli huomata, miten heidän paikallisina ranskalaisina negatiiviset ennakko-odotukset museosta muuttuivat positiiviseksi.

Eilen oli nämä kaksi pariisilaista teiniä museossa. Toisen isovanhemmat asuvat täällä Lézanissa. He olivat nähneet museokylttimme kylällä ja tulivat siksi tänne katsomaan. Historia kiinnostaa. Ihmeesti he tiesivät jo kaikkea.

Mukavaa, kun täällä näkee kaikkia sukupolvia.

Muuten muodista puheenollen. Tässä kaksi pariisitarta näyttävät viimeistä muotia. Hiuskampausvinkki. Oma hiusväri, eikä mitään sähkön sinistä, -punaista, -tai muita erikoisia hiusvärejä, joita Suomessa näkee nuorisolla. Kummallakaan ei ole meikkiä. Ei mitään sotamaalauksia, kuten toisilla on Ilta-Sanomissa tai muualla nuorilla. Luonnollisuus on valttia.

1800-luvun taikaa

Lauantaina oli Barjacin antiikkimarkkinoiden ensimmäinen päivä sen koko viikon tapahtumasta. Sanotaan, että silloin on paras aika tehdä löytöjä.

Joten suurella innolla aamulla oltiin jo klo8:n aikaan sinne lähdössä autolla haukun kanssa.

Mutta huonosti alkoi aamu, kun huomasin takarenkaan olevan aika tyhjä. Kiitos Sébastienin, joka tuli vaihtamaan auton "pelastusrenkaan" ja pääsimme matkaan. Olisi ollut suuri pettymys, jos ei olisi päässyt tälle kesän hupireisulle.

Täytyy päästä tuulettumaan aina välillä pikkukylästä. Sitäpaitsi Barjacin kansainväliset antiikkimarkkinat on toisessa pikkukylässä, "ei missään" sekin kylä muuten on, ei se mikään erikoisen tunnettu paikka ole muutakuin noista antiikkimarkkinoistaan.

Se on pari kertaa vuodessa, en sieltä aina osta mitään. Mutta aina oppii uutta ja näkee ihmisiä.

Tällä kertaa ostin tämän puisen laatikon.

Olen jo jonkin aikaa hakenut vanhaa hattulaatikkoa, kirstua, matkalaukkua, tms., johon voisin tehdä nukketalon. Huonekalut ovat jo valmiina tai sitten hankin toiset siihen sopivammat. Tämän nähdessäni heti ajattelin, että siinä se uusi nukketaloni on. Ja se monipuolistaa kokoelmaa, koska on erilainen. Arvoitus sen oikea tarkoitusperä oli vielä siellä ostohetkellä, vasta kotona se selvisi.

Minua viehättää salaperäinen 1800-luku, se oli ensivaikutelma, kun näin käsinmaalatun pariskunnan vaatteet.

Naisen pussihihamekko on 1830-luvun tyyliä, ja silinterihattuinen mies sopii kuvaan.

Tekstistä ei saa selvää, saksaa tai hollantia.

Se muistuttaa suomalaista 'vakkaa' muodoltaan  Taivutettua puuta ja kiinnitetty jotenkin sitomalla 1800-luvun tyyliin, kun kaikki käsityönä tehtiin.

Netistä sain samana iltana muutamassa tunnissa paljon lisätietoa. Tämä on saksalainen tai hollantilainen bride's box eli Brautschachtel. Sulhasella oli tapana antaa sellainen morsiamelleen lahjaksi hääpäivänä. Sinne hän voi kerätä muistoja yms. pieniä tavaroita. Tämä on kooltaan 47x30,5x19cm kuten useimmat.

https://www.pinterest.fr/pin/806003664531272690/

https://de.wikipedia.org/wiki/Spanschachtel

https://www.spanschachtelmacher.com/

https://www.philamuseum.org/collections/permanent/186158.html?mulR=18364%7C235

Missä ja milloin lie ollut tämäkin vanha tavara ja kenellä. Oma salainen tarinansa on silläkin. Romantiikkaa se pitää sisällä viimeisten alkuperätietojen mukaan.

Nyt rakennan sille tuntemattomalle nuorelle hääparille kauniin kodin lähes 200 vuoden jälkeen tähän jäljelle jääneeseen lahjaan. Niin 'vakka kantena valitsee' ja elämä jatkuu Nukkenallemuseossa.

Nukkenallemuseon puolivuotiskauden uutiset

http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/yhd.kirje26.7.19.pdf

Siinä viimeisimmät Nukkenalle-museouutiset eli puolivuotiskauden yhdistyskirje.

Kuvassa alla Ypäjän kansakoulun opettajan kirjoittama muisto muistivihkooni 60-luvulla. Se koulukin nyt lopetetaan ja on myynnissä. Kuten monet muut maaseudulla.

https://huutokaupat.com/1387061

Siinä Ypäjänkylän koulu.

Miljoonamuseoita, vanhaa ja uutta

http://www.saintjeandugard.fr/wp-content/uploads/2017/10/AUTOMNE-2017.pdf

http://www.maisonrouge-musee.fr/

14miljoonaa investoitu tähän vanhan silkkitehtaaseen, kun se muutettiin Sevennien perinnemuseoksi.

https://fr.wikipedia.org/wiki/Mus%C3%A9e_des_vall%C3%A9es_c%C3%A9venoles

https://www.musee-du-jouet.com/

Tässä alla yli 7 miljoonan investointi lelumuseoon, kun rakennus uudistettiin. Näin siitä lehtijuttuja netissä, niitä ei löytynyt enää, olisin linkannut tähän.

Arkkitehtuuri on modernia, siis vastakohta ylläolevalle. Tuon lelumuseon edustalla symbolina on punainen kiinalaistyylinen jättinalle, joka kuvaa hyvin nykyaikaamme.

Makuasioista ei sovi kiistellä. Mutta mielipiteensä voi sanoa. Ylimmäinen vanha arkkitehtuuri on ihastuttava, alimmainen uusi moderni on järkyttävä.

Pelastetaan vanha arkkitehtuuri!

Hieno vanha tiilitehdas rakennus, kunnostettuna komeaa vanhaa arkkitehtuuria, jota olivat ennen tehtaatkin. Vahinko, kun on annettu pilata graffiteilla, ne saavat kaikki näyttämään roskisrakennuksilta.

Siinä olisi tilaa Nukkenallemuseolle! Sinne mahtuisi hyvin yli 70 vanhaa nukketaloa, yli 300 vanhaa nallea, kaikki vaunut eri ajoilta, nukkekokoelma, entisajan koululuokka yms. Niin voisin lainata kokoelmani Forssan kaupungille.

Forssan likat, Hilma ja Saara, joiden tykönä lapsena käytiin, jopa Forssan kirkkomaalla haudan takaa siitä iloitsisivat. Oppikoulussa opittiin tykkäämään kulttuurista.

Onko se vielä olemassa?

Tässä Ranskan ympäriajosta kuvia.Tänä vuonna sen reitti kulkee kylämme läpi.

Ylimmässä kuvassa näkee pienten kuvien joukossa kuvan tästä museosta nukkeineen. Siihen päästiin, koska Pont du Gardin markkinoinnista huolehtiva ranskatar kävi täällä sitä varten jo tammikuussa.

Hyvä mainos museolle. Tosin ei tiedä jos se välittömästi tänne museokävijöitä tuo.

Joka tapauksessa paikallisille on siinä ihmettelemistä, että Nukkenallemuseo on vieläkin olemassa! Se kysymys on ollut kuin ikuinen. Viitsivätkin 19vuotta samaa asiaa kysyä.

Siinä ne Ranskan ympäriajajat pyöräilevät kilpaa säällä kuin säällä. Nyt ei sada, ukkosta, myrskyä, on aika tyyntä. Mutta lämpömittari lähentelee paikoittain 40°C! Yleensä sellaisella säällä urheilusuoritukset kielletään. Nyt lukee vain uutisissa, miten monta pulloa vettä noille kilpailijoille juotetaan, jotta kestävät tulikokeensa.

Businesstä tuossakin tapahtumassa on paljon mukana kuten yleensä. Toivottavasti ei kukaan noista tuuperru.

Iltapäivällä pyöräilijät saapuvat kyläämme. Joku voi tulla museoon, koska valtava yleisö seuraa heidän kintereillään. Ja hiljainen kylätiemme tulee elämää täyteen.