keskiviikko 25. maaliskuuta 2020
Pieniä ihanuuksia
Tässä uutta museossa.
Sinisestä huoneesta alempana pöytäkattauksesta puuttuivat lasit. Ne piti löytää. Kesti parisen kuukautta hakea.
Tämä tinanen viinisetti on ainakin 100 vuotta vanha, Saksassa valmistettu. Pulitin siitä 46 euroa. Hyvin säilynyt. Kaksi lasia pöydälle, joka on katettu, ja viinisetti toiseen nukketaloon alimpana.
On nukketaloissa nyt hienoa!
Sinisestä huoneesta alempana pöytäkattauksesta puuttuivat lasit. Ne piti löytää. Kesti parisen kuukautta hakea.
Tämä tinanen viinisetti on ainakin 100 vuotta vanha, Saksassa valmistettu. Pulitin siitä 46 euroa. Hyvin säilynyt. Kaksi lasia pöydälle, joka on katettu, ja viinisetti toiseen nukketaloon alimpana.
On nukketaloissa nyt hienoa!
tiistai 24. maaliskuuta 2020
Totuus on tarua ihmeellisempää
27.päivä helmikuuta soitin veljelleni. Jo silloin sanottiin, että koronavirus on ykkösenä uutisissa.
Siitä lähtien se epidemia, nyttemmin pandemia on ollut muuttamassa jokapäiväistä elämää tavalla tai toisella. Minä ainakin olen ollut varuillani ja seurannut siitä uutisia kuin koko maailmaa uhkaavasta tsunamista. Siksi se nyt on osoittautunutkin.
Maaliskuussa 7.ja 8.päivänä viikonloppuna olisi ollut jokavuotinen nukkefestivaali Salon de Provencessa. Jätin väliin tänä vuonna. Koska jo silloin alettiin ryhmäkokouksia Ranskassa rajoittaa, vaikka alussa ne olivat n.5000 ihmistä koskevia. Vähitellen aina vaan pieneni ryhmäkoko. Nyt ollaan karanteenissa oltu viikko.
Kiitos Macronin hallituksen. Ei ole tarvinnut odottaa hallituksen toimiin ryhtymistä kuten olen Suomen hallitusta kritisoinut. Se on sitävastoin THL:ää kuunnellessaan vitkastellut ja toiminut WHO:n, Maailma Terveys Järjestön neuvojen vastaisesti. Kansainvälisissä uutisissa on monet asiat tiedetty aikaisemmin koronaviruksesta kuin Suomessa, jossa ne ovat tulleet viiveellä esille.
Tämän koronavirus pandemian mukana arvojärjerjestys on heittänyt kuperkeikkaa. Monet asiat, joita on pitänyt tärkeänä, ovat nyt unohtuneet. Maailma on sotatilassa koronavirusta vastaan. Kaikilla mailla on yhteinen vihollinen. Miten tästä selviää?
Toisen maailmansodan jälkeen evakot joutuivat jättämään koti Karjalan ja kaiken taakseen. Mukaan sai ottaa vain sen mitä voi kantaa mukanaan. Ei paljoa. Ne tärkeimmät. Kaikki eivät päässeet edes evakkoon, sota vei hengen. Toisille se tiesi matkaa taivaan kotiin.
14.maaliskuuta lauantaina menin naapurikylän supermarkettiin kotivaraa hakemaan ja ajoin Anduzen kylän keskustan läpi. Ulkoilma kahvilat olivat vielä täynnä ihmisiä kuten keskustassa muutenkin oli vilkasta. Se ihmetytti, koska isoista kaupungeista oli nähnyt uutisissa jo kuvia tyhjentyvistä kahviloista ja ravintoloista puhumattakaan autioituneista kuuluisista turistipaikoista maailmalla.
Supermarketissa ei mitään erikoista silloin vielä. Vaikka netissä olin nähnyt suurkaupunkien kauppojen tyhjiä hyllyjä, joita paniikin pelossa ihmiset olivat hamstranneet. Kaikki täällä pikkupaikassa oli normaaliin tapaan kuin ennenkin.
Maananataina 16. maaliskuuta uutissa sanottiin, että tiistaina klo 12 alkaa poikkeuslaki. Viimeksi sota-aikana on ollut kaikki näin karanteenissa, kotiarestissa. Se ei ole samanlainen kuin Suomessa, vaan koskee kaikkia ankarin säännöin.
Joten aamulla aikaisin äkkiä Anduzeen supermarkettiin ennen sitä. Se aukeaa klo 8:30. Meitä oli muutama oven takana odottamassa. Yksi keski-ikäinen piti suusuojaa ja muovikäsineet kädessä kuten muutamilla. Minulla muovikäsineet myös osittain. Tavaraa oli kaupassa kuten ennenkin. Mutta kassoilla ei ollut mitään suojaa, vaikka ovat virusvaara paikassa työssä.
Anduzen keskustan kahvilat, ravintolat olivat jo tyhjentyneet ihmeesti ja hiljaista oli. Autioksi tullut kylä kertoi jo uhkaavasta pandemia tsunamista niin kuin olisi ollut tyyntä ennen myrskyä. Karanteeni näkyi. Jos ei kulje A4 todistus mukanaan kun on "välttämättömillä" muutamilla ulkoreisuilla, saa 135euroa sakkoa. Se on tehonnut. Vaikka uutisista näin, että valtio on tienannut jo yli miljoonan noilla rikkeillä. Eilen karanteeni tuli vielä ankarammaksi. Myös öisin on ulkonaliikkumiskielto monissa paikoissa.
Tänään 24.maaliskuuta olin taas ruokakaupassa sen avattua tuolla Anduzessa. En oman kylän markettiin mene, kuin jos on pakko, koska siellä saa kaikesta maksaa ainakin tuplahinnan eikä valikoima ole hyvä.
Nyt näki jo eron joka paikassa. Anduzen supermarketissa oli kyllä tavaraa, jotain oli loppu, kuten jauhot. Ei tuorelihatavaraa näkynyt paljoa kylläkään, tyhjää oli. Mutta ihmiset olivat nyt suojautuneet. Meillä naisilla oli huivi nenä-suun edessä, minulla myös, miehillä useilla nenäsuojus kuin ammatilaisilla. Surullista oli huomata vanhukset poikkeuksena ilman mitään suojaa ja surullisen näköisinä. Kassat olivat vihdoinkin saaneet nenä-suusuojuksen ja lasin kassan ja asiakkaiden väliin.
En kertonut tässä koronavirus tilastoja. Niitä näkee uutisissa muutenkin ja ne muuttuvat koko ajan.
Mutta kerroin se miltä tuntuu elää vieraassa maassa kaukana kotimaasta, kun koko maailma on katastroofitilassa enemmän tai vähemmän. Onneksi on SKYPE, jolla me ollaan siskojen kanssa yhdessä päivittäin.
Kaiken keskellä perhe on paras.
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Guds_hand_2007.jpg
The Hand of God (Carl Milles)
Joskus 80-luvun lopussa olin ystävän kanssa Tukholmassa Carl Millesin taidepuistossa.
Olin nähnyt kuvan tästä veistoksesta Jumalan Käsi ja halusin nähdä sen luonnossa. Se oli vaikuttava!
Siitä lähtien se epidemia, nyttemmin pandemia on ollut muuttamassa jokapäiväistä elämää tavalla tai toisella. Minä ainakin olen ollut varuillani ja seurannut siitä uutisia kuin koko maailmaa uhkaavasta tsunamista. Siksi se nyt on osoittautunutkin.
Maaliskuussa 7.ja 8.päivänä viikonloppuna olisi ollut jokavuotinen nukkefestivaali Salon de Provencessa. Jätin väliin tänä vuonna. Koska jo silloin alettiin ryhmäkokouksia Ranskassa rajoittaa, vaikka alussa ne olivat n.5000 ihmistä koskevia. Vähitellen aina vaan pieneni ryhmäkoko. Nyt ollaan karanteenissa oltu viikko.
Kiitos Macronin hallituksen. Ei ole tarvinnut odottaa hallituksen toimiin ryhtymistä kuten olen Suomen hallitusta kritisoinut. Se on sitävastoin THL:ää kuunnellessaan vitkastellut ja toiminut WHO:n, Maailma Terveys Järjestön neuvojen vastaisesti. Kansainvälisissä uutisissa on monet asiat tiedetty aikaisemmin koronaviruksesta kuin Suomessa, jossa ne ovat tulleet viiveellä esille.
Tämän koronavirus pandemian mukana arvojärjerjestys on heittänyt kuperkeikkaa. Monet asiat, joita on pitänyt tärkeänä, ovat nyt unohtuneet. Maailma on sotatilassa koronavirusta vastaan. Kaikilla mailla on yhteinen vihollinen. Miten tästä selviää?
Toisen maailmansodan jälkeen evakot joutuivat jättämään koti Karjalan ja kaiken taakseen. Mukaan sai ottaa vain sen mitä voi kantaa mukanaan. Ei paljoa. Ne tärkeimmät. Kaikki eivät päässeet edes evakkoon, sota vei hengen. Toisille se tiesi matkaa taivaan kotiin.
14.maaliskuuta lauantaina menin naapurikylän supermarkettiin kotivaraa hakemaan ja ajoin Anduzen kylän keskustan läpi. Ulkoilma kahvilat olivat vielä täynnä ihmisiä kuten keskustassa muutenkin oli vilkasta. Se ihmetytti, koska isoista kaupungeista oli nähnyt uutisissa jo kuvia tyhjentyvistä kahviloista ja ravintoloista puhumattakaan autioituneista kuuluisista turistipaikoista maailmalla.
Supermarketissa ei mitään erikoista silloin vielä. Vaikka netissä olin nähnyt suurkaupunkien kauppojen tyhjiä hyllyjä, joita paniikin pelossa ihmiset olivat hamstranneet. Kaikki täällä pikkupaikassa oli normaaliin tapaan kuin ennenkin.
Maananataina 16. maaliskuuta uutissa sanottiin, että tiistaina klo 12 alkaa poikkeuslaki. Viimeksi sota-aikana on ollut kaikki näin karanteenissa, kotiarestissa. Se ei ole samanlainen kuin Suomessa, vaan koskee kaikkia ankarin säännöin.
Joten aamulla aikaisin äkkiä Anduzeen supermarkettiin ennen sitä. Se aukeaa klo 8:30. Meitä oli muutama oven takana odottamassa. Yksi keski-ikäinen piti suusuojaa ja muovikäsineet kädessä kuten muutamilla. Minulla muovikäsineet myös osittain. Tavaraa oli kaupassa kuten ennenkin. Mutta kassoilla ei ollut mitään suojaa, vaikka ovat virusvaara paikassa työssä.
Anduzen keskustan kahvilat, ravintolat olivat jo tyhjentyneet ihmeesti ja hiljaista oli. Autioksi tullut kylä kertoi jo uhkaavasta pandemia tsunamista niin kuin olisi ollut tyyntä ennen myrskyä. Karanteeni näkyi. Jos ei kulje A4 todistus mukanaan kun on "välttämättömillä" muutamilla ulkoreisuilla, saa 135euroa sakkoa. Se on tehonnut. Vaikka uutisista näin, että valtio on tienannut jo yli miljoonan noilla rikkeillä. Eilen karanteeni tuli vielä ankarammaksi. Myös öisin on ulkonaliikkumiskielto monissa paikoissa.
Tänään 24.maaliskuuta olin taas ruokakaupassa sen avattua tuolla Anduzessa. En oman kylän markettiin mene, kuin jos on pakko, koska siellä saa kaikesta maksaa ainakin tuplahinnan eikä valikoima ole hyvä.
Nyt näki jo eron joka paikassa. Anduzen supermarketissa oli kyllä tavaraa, jotain oli loppu, kuten jauhot. Ei tuorelihatavaraa näkynyt paljoa kylläkään, tyhjää oli. Mutta ihmiset olivat nyt suojautuneet. Meillä naisilla oli huivi nenä-suun edessä, minulla myös, miehillä useilla nenäsuojus kuin ammatilaisilla. Surullista oli huomata vanhukset poikkeuksena ilman mitään suojaa ja surullisen näköisinä. Kassat olivat vihdoinkin saaneet nenä-suusuojuksen ja lasin kassan ja asiakkaiden väliin.
En kertonut tässä koronavirus tilastoja. Niitä näkee uutisissa muutenkin ja ne muuttuvat koko ajan.
Mutta kerroin se miltä tuntuu elää vieraassa maassa kaukana kotimaasta, kun koko maailma on katastroofitilassa enemmän tai vähemmän. Onneksi on SKYPE, jolla me ollaan siskojen kanssa yhdessä päivittäin.
Kaiken keskellä perhe on paras.
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Guds_hand_2007.jpg
The Hand of God (Carl Milles)
Olin nähnyt kuvan tästä veistoksesta Jumalan Käsi ja halusin nähdä sen luonnossa. Se oli vaikuttava!
tiistai 25. helmikuuta 2020
Leikityt ja vähemmän leikityt
Alès Agglon lehtiartikkeli on tuonut tänne museokävijöitä nyt alkuvuodesta.
Viikonlopulla oli yksi eläkeläispariskunta. Rouva kysyi, mistä olen saanut ideoita nukketalojen kunnostukseen ja sisustukseen. Yleensä vastaan, että netistä, monista museoista jne. Lisäksi he ihmettelivät, että monet nukketalot ovat ihmeen hyvin säilyneet, onko niillä mahdettu ollenkaan leikkiä. Kerroin, miten Tukholman Nordiska Museet'issa nukketaloista sanottiin, että ne olivat (kodinhoito)-opetusta eikä leikkiä varten ja siksi täydellisessä kunnossa.
Toisaalta on varmaan ollut toisia leluja leikkimistä varten ja näitä toisia vain ihailtavana. Katsoa saa, mutta ei koskea, kuten sanotaan.
Minulla on 321 vanhaa nallea, joista näkyvät leikin jäljet, varsinkin 1900-alussa, jolloin lapsilla oli vain yksi kaksi lelua. Tässä yksi sellainen, joka tuli tänne tarinoineen. Nalleissa reissussa rähjääntyneisyys ei useinkaan haittaa, päinvastoin, ne ovat liikuttavia. Nuket taas eivät saa olla kovin huonokuntoisia, se häiritsee.
Sitten kuva hyvin säilyneestä englantilaisesta nukketalosta Joan villa, 1916.
Alimpana on oma nukke. Sellaiset me saimme kaksossiskon kanssa 60-luvun alussa. Se on italialainen tai ranskalainen iso rhodoidinen markkinanukke. Sisko sai turkoosihameisen ja minä tämän lilahameisen. Olimme niistä niin iloisia silloin alle kouluikäisinä, että tanssittiin niiden kanssa. Kun äiti näki, hän sanoi, että ne ovat hienot ja kalliit pidetään ne salissa lipaston päällä koristeina. Siellä ne sitten istuivat aina vierekkän.
Ei tämä nukke muuten olisi säilynyt näin hyvänä alkuperäisissä vaatteissaan.
Lapset oppivat näin kunnioittamaan, kun kaikkea ei saa koskea.
Katsoa saa vain silmillään eikä käsillään, sanovat ranskalaiset. Vähän eri tavalla kuin me suomalaiset, ajatus on sama. Kiitos tämän vanhanaikaisen kasvatuksen, jonka johdosta paljon kaunista on säilynyt tässä maailmassa.
Täällä Nukkenallemuseossa on monta aikakapselia eri vuosikymmeniltä.
Viikonlopulla oli yksi eläkeläispariskunta. Rouva kysyi, mistä olen saanut ideoita nukketalojen kunnostukseen ja sisustukseen. Yleensä vastaan, että netistä, monista museoista jne. Lisäksi he ihmettelivät, että monet nukketalot ovat ihmeen hyvin säilyneet, onko niillä mahdettu ollenkaan leikkiä. Kerroin, miten Tukholman Nordiska Museet'issa nukketaloista sanottiin, että ne olivat (kodinhoito)-opetusta eikä leikkiä varten ja siksi täydellisessä kunnossa.
Toisaalta on varmaan ollut toisia leluja leikkimistä varten ja näitä toisia vain ihailtavana. Katsoa saa, mutta ei koskea, kuten sanotaan.
Minulla on 321 vanhaa nallea, joista näkyvät leikin jäljet, varsinkin 1900-alussa, jolloin lapsilla oli vain yksi kaksi lelua. Tässä yksi sellainen, joka tuli tänne tarinoineen. Nalleissa reissussa rähjääntyneisyys ei useinkaan haittaa, päinvastoin, ne ovat liikuttavia. Nuket taas eivät saa olla kovin huonokuntoisia, se häiritsee.
Alimpana on oma nukke. Sellaiset me saimme kaksossiskon kanssa 60-luvun alussa. Se on italialainen tai ranskalainen iso rhodoidinen markkinanukke. Sisko sai turkoosihameisen ja minä tämän lilahameisen. Olimme niistä niin iloisia silloin alle kouluikäisinä, että tanssittiin niiden kanssa. Kun äiti näki, hän sanoi, että ne ovat hienot ja kalliit pidetään ne salissa lipaston päällä koristeina. Siellä ne sitten istuivat aina vierekkän.
Ei tämä nukke muuten olisi säilynyt näin hyvänä alkuperäisissä vaatteissaan.
Lapset oppivat näin kunnioittamaan, kun kaikkea ei saa koskea.
Katsoa saa vain silmillään eikä käsillään, sanovat ranskalaiset. Vähän eri tavalla kuin me suomalaiset, ajatus on sama. Kiitos tämän vanhanaikaisen kasvatuksen, jonka johdosta paljon kaunista on säilynyt tässä maailmassa.
Täällä Nukkenallemuseossa on monta aikakapselia eri vuosikymmeniltä.
Museokäyntejä
https://museopaivakirja.blogspot.com/2017/12/kuviani-eri-museoista.html Vuonna 2017 listasin museokäyntejäni kuvineen.
1980-luvun lopulla: Musée des Traditions Populaires (ei ole enää olemassa) Pariisi, Louvre, Auguste Rodin museo Pariisi.
Suomenlinnan Lelumuseo, Porvoon Lelumuseo, Savonlinna Lelumuseo (ei ole enää), Tallinnan Lelumuseo.
Kaikista museoista ei ole kuvia:
Loimaan Koulumuseo ja Someron Koulumuseo, Turun Linna, Luostarinmäki Turku, Vapriikki Tampere.
Lontoon Pollock'in Lelumuseo, Saksa:Trier Lelumuseo, Nuremberg Lelumuseo, Pariisin Nukkemuseo, jota ei ole enää, Tukholman Lelumuseo, Kööpenhaminan Kansallismuseo hienoine nukketaloineen, Berliinin Taidemuseo.
https://www.turku.fi/turunlinna
http://pollockstoys.com/
http://www.spielzeugmuseum-trier.de/main.html?src=%2F
https://museums.nuernberg.de/toy-museum/
https://www.visitstockholm.com/see--do/attractions/the-toy-museum/
https://en.natmus.dk/museums-and-palaces/the-national-museum-of-denmark/
http://susanshouses.blogspot.com/2014/01/antique-dollhouse-collections-in.html
Siinä kuvia Kööpenhaminan Kansallismuseon nukketaloista. Noiden kuvien ansiosta menin niitä nukketaloja katsomaan yksi vuosi. Omasta kamerasta patteri loppu, enkä saanut itse kuvia. Hans Christian Andersenista oli hieno patsas lähettyvillä, sekin jäi kuvaamatta, joskus toiste ehkä tulee tilaisuus. Tuolla Kansallismuseossa oli Tanskan tarina näyttely, jäi mieleen yksi liikuttava valtava realistinen maalaus 1800-luvulta. Se esitti köyhää irtolaismiestä, joka kerjäsi ovensuussa.
https://www.someroseura.fi/museot/ Someron Torppa-museo, nähtiin vain ulkoa ei sisältä.
https://museopaivakirja.blogspot.com/2018/06/tapahtumarikas-viikko-2-kyla-ja.html Kalle Könkön Talonpoikaismuseosta kuvakertomus. Ihastuttava 1800-luvun maatalo monine sivurakennuksineen keskellä metsää piilossa. Niin kuin olisi astunut 100-150 vuotta taaksepäin.
https://sinebrychoffintaidemuseo.fi/ Sinebrychoffin taidemuseo Helsinki
https://www.museumsportal-berlin.de/en/museums/alte-nationalgalerie/
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157673821580347 DDR-museo Berliini.
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157711900493243 Steiff-Lelumuseo Saksa.
https://www.etelakarjalanmuseot.fi/wolkoffin-talomuseo/ Wolkoffin talomuseo Lappeenrannassa. Näin siellä varmaan 100v. Steiff-nallen!
Unohdin Sveitsin Baselin Lelumuseon, jossa kävin Eurolines bussilla Nïmesistä Henriette ystävän kanssa n.10 vuotta sitten. Baselin museo on kuin nukketaloista ja nalleista yms. tehty Louvre. Uskomaton. Niin paljon katsottavaa, että kerroksiin on laitettu tuoleja lepäämistä varten. Siellä voi mennä tunteja. En saanut kuvia, oli kai kielletty.
http://www.spielzeug-welten-museum-basel.ch/en/
https://www.hpusm.de/
http://www.germanyfans.com/en/experience/the-hessian-doll-museum-72.html
Frankfurt am Mainin lähellä on suuri Nukkemuseo Hanau'ssa. Siellä kävin silloin kun Ryanair lensi vielä Montpellier'sta Frankfurt'tiin ja sieltä Tampereelle. Sitä lentoreittiä ei ole enää. Tuo Frankfurt on entinen sotilaslentokenttä, josta on pikavuorobusseja Frankfurt am Main'iin. Ne ovat kaksi eri paikkaa, sekoittuvat helposti ja luullaan samoiksi, jos ei tiedetä. Olen tuostakin museokäynnistä kirjoittanut tähän blogiini joskus. Kuvia ei taida olla.
Suurin osa listaamistani museokäynneistä olen tehnyt Suomen matkoillani Ranskasta. Varsinkin Ryanair mahdollistaa 4 eri lentoa, jolloin voi pysähtyä matkan varrella, en ole suoria lentoja Suomeen useinkaan ostanut. Eikä niitä paljoa olekaan mahdollista saada. Nykyään voi lentää Ryanairilla Bézier-Skavsta Tukholma, Norwegian, Baltic airlines Nizza-Helsinki...Ne reitit voivat muuttua ja uusia tulee.
Listasta taitaa tulla loputon, lisään siihen muistaessani elämäni museoita...
1980-luvun lopulla: Musée des Traditions Populaires (ei ole enää olemassa) Pariisi, Louvre, Auguste Rodin museo Pariisi.
Suomenlinnan Lelumuseo, Porvoon Lelumuseo, Savonlinna Lelumuseo (ei ole enää), Tallinnan Lelumuseo.
Kaikista museoista ei ole kuvia:
Loimaan Koulumuseo ja Someron Koulumuseo, Turun Linna, Luostarinmäki Turku, Vapriikki Tampere.
Lontoon Pollock'in Lelumuseo, Saksa:Trier Lelumuseo, Nuremberg Lelumuseo, Pariisin Nukkemuseo, jota ei ole enää, Tukholman Lelumuseo, Kööpenhaminan Kansallismuseo hienoine nukketaloineen, Berliinin Taidemuseo.
https://www.turku.fi/turunlinna
http://pollockstoys.com/
http://www.spielzeugmuseum-trier.de/main.html?src=%2F
https://museums.nuernberg.de/toy-museum/
https://www.visitstockholm.com/see--do/attractions/the-toy-museum/
https://en.natmus.dk/museums-and-palaces/the-national-museum-of-denmark/
http://susanshouses.blogspot.com/2014/01/antique-dollhouse-collections-in.html
Siinä kuvia Kööpenhaminan Kansallismuseon nukketaloista. Noiden kuvien ansiosta menin niitä nukketaloja katsomaan yksi vuosi. Omasta kamerasta patteri loppu, enkä saanut itse kuvia. Hans Christian Andersenista oli hieno patsas lähettyvillä, sekin jäi kuvaamatta, joskus toiste ehkä tulee tilaisuus. Tuolla Kansallismuseossa oli Tanskan tarina näyttely, jäi mieleen yksi liikuttava valtava realistinen maalaus 1800-luvulta. Se esitti köyhää irtolaismiestä, joka kerjäsi ovensuussa.
https://www.someroseura.fi/museot/ Someron Torppa-museo, nähtiin vain ulkoa ei sisältä.
https://museopaivakirja.blogspot.com/2018/06/tapahtumarikas-viikko-2-kyla-ja.html Kalle Könkön Talonpoikaismuseosta kuvakertomus. Ihastuttava 1800-luvun maatalo monine sivurakennuksineen keskellä metsää piilossa. Niin kuin olisi astunut 100-150 vuotta taaksepäin.
https://sinebrychoffintaidemuseo.fi/ Sinebrychoffin taidemuseo Helsinki
https://www.museumsportal-berlin.de/en/museums/alte-nationalgalerie/
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157673821580347 DDR-museo Berliini.
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157711900493243 Steiff-Lelumuseo Saksa.
https://www.etelakarjalanmuseot.fi/wolkoffin-talomuseo/ Wolkoffin talomuseo Lappeenrannassa. Näin siellä varmaan 100v. Steiff-nallen!
Unohdin Sveitsin Baselin Lelumuseon, jossa kävin Eurolines bussilla Nïmesistä Henriette ystävän kanssa n.10 vuotta sitten. Baselin museo on kuin nukketaloista ja nalleista yms. tehty Louvre. Uskomaton. Niin paljon katsottavaa, että kerroksiin on laitettu tuoleja lepäämistä varten. Siellä voi mennä tunteja. En saanut kuvia, oli kai kielletty.
http://www.spielzeug-welten-museum-basel.ch/en/
https://www.hpusm.de/
http://www.germanyfans.com/en/experience/the-hessian-doll-museum-72.html
Frankfurt am Mainin lähellä on suuri Nukkemuseo Hanau'ssa. Siellä kävin silloin kun Ryanair lensi vielä Montpellier'sta Frankfurt'tiin ja sieltä Tampereelle. Sitä lentoreittiä ei ole enää. Tuo Frankfurt on entinen sotilaslentokenttä, josta on pikavuorobusseja Frankfurt am Main'iin. Ne ovat kaksi eri paikkaa, sekoittuvat helposti ja luullaan samoiksi, jos ei tiedetä. Olen tuostakin museokäynnistä kirjoittanut tähän blogiini joskus. Kuvia ei taida olla.
Suurin osa listaamistani museokäynneistä olen tehnyt Suomen matkoillani Ranskasta. Varsinkin Ryanair mahdollistaa 4 eri lentoa, jolloin voi pysähtyä matkan varrella, en ole suoria lentoja Suomeen useinkaan ostanut. Eikä niitä paljoa olekaan mahdollista saada. Nykyään voi lentää Ryanairilla Bézier-Skavsta Tukholma, Norwegian, Baltic airlines Nizza-Helsinki...Ne reitit voivat muuttua ja uusia tulee.
Listasta taitaa tulla loputon, lisään siihen muistaessani elämäni museoita...
perjantai 14. helmikuuta 2020
torstai 13. helmikuuta 2020
Ainut maailmassa
Jo monta vuotta minulla on ollut ajatus, että teen Peppi Pitkätossu nuken.
Ennen hain vanhoja Peppi Pitkätossuja Suomen kirppareilta, mutta turhaan. Siellä on nähnyt vain halpatuonti tavaraa. En sellaista viitsi ostaa ajattelin, vain kerran pienen kokoisen ostin. Toistaalta se kuvaa nykyajan kulutusyhteiskuntaa ja persoonatonta sarjatuotantoa. Näitä peppejä löytyy miljoonittain kaikkialta, kuvassa oikealla ylhäällä terassinukketalossa:
Kerran näin Tukholmassa Lelumuseossa vanhan Peppi nuken. Harvinaisuus.
Minulla on Peppi Pitkätossun talo museossa nukkeineen ja se on valmistettu Suomessa (Martinex OY). Lisäksi kai ruotsalainen nukke 70-luvulta.
En ole aikoihin tehnyt käsitöitä, joten otin sukkapuikot, virkkuukoukun ja langat esille. Sitten hommiin.
Ideoita hain Googlen kuvista (Pippi Longstocking). Mutta lopputulokseni oli se, miten onnistuin kaiken tekemään kotitarpeilla. Niin ei tarvinnut hankkia materiaalia, vain punertavan tukkalangan ostin, 1,29euroa. Täytteenä on vanhat sukkahousut, tuli nekin sitten uusiokäyttöön kierrätettyä. Minulla on korjussa vielä käsityötavaraa sen verran, vaikka vein niitä suurimman osan Emmaukseen, kun siivosin varastohuonetta viime vuonna.
Kudoin samalla yksinkertaisella periaatteella kuten vuodesta 1985, jolloin nuken teko oli harrastukseni. Ja niitä kertyi siihen aikaan n.50 erilaista kuin nukketehtaasta. Se kokoelma on ollut jo vuosikaudet pahvilaatikoissa, ei ole tilaa enää täällä museossa. Koska kaikki vanha herättää muistoja ja siksi olen sitä keräillyt. Niin menestys on taattu.
Tässä alla tämä uusi Peppi Pitkätossuni videona, jossa näkyy sen kaikki tekovaiheet sukkanauhoja virkattuine housuineen unohtamatta:
https://twitter.com/1000histoires/status/1227902611271094273/video/1
Ennen hain vanhoja Peppi Pitkätossuja Suomen kirppareilta, mutta turhaan. Siellä on nähnyt vain halpatuonti tavaraa. En sellaista viitsi ostaa ajattelin, vain kerran pienen kokoisen ostin. Toistaalta se kuvaa nykyajan kulutusyhteiskuntaa ja persoonatonta sarjatuotantoa. Näitä peppejä löytyy miljoonittain kaikkialta, kuvassa oikealla ylhäällä terassinukketalossa:
Minulla on Peppi Pitkätossun talo museossa nukkeineen ja se on valmistettu Suomessa (Martinex OY). Lisäksi kai ruotsalainen nukke 70-luvulta.
En ole aikoihin tehnyt käsitöitä, joten otin sukkapuikot, virkkuukoukun ja langat esille. Sitten hommiin.
Ideoita hain Googlen kuvista (Pippi Longstocking). Mutta lopputulokseni oli se, miten onnistuin kaiken tekemään kotitarpeilla. Niin ei tarvinnut hankkia materiaalia, vain punertavan tukkalangan ostin, 1,29euroa. Täytteenä on vanhat sukkahousut, tuli nekin sitten uusiokäyttöön kierrätettyä. Minulla on korjussa vielä käsityötavaraa sen verran, vaikka vein niitä suurimman osan Emmaukseen, kun siivosin varastohuonetta viime vuonna.
Kudoin samalla yksinkertaisella periaatteella kuten vuodesta 1985, jolloin nuken teko oli harrastukseni. Ja niitä kertyi siihen aikaan n.50 erilaista kuin nukketehtaasta. Se kokoelma on ollut jo vuosikaudet pahvilaatikoissa, ei ole tilaa enää täällä museossa. Koska kaikki vanha herättää muistoja ja siksi olen sitä keräillyt. Niin menestys on taattu.
Tässä alla tämä uusi Peppi Pitkätossuni videona, jossa näkyy sen kaikki tekovaiheet sukkanauhoja virkattuine housuineen unohtamatta:
https://twitter.com/1000histoires/status/1227902611271094273/video/1
maanantai 3. helmikuuta 2020
Uusi yhdistyskirje eli museouutiset 2020 talvi
http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/yhdistyskirje3.2.2020.pdf
Nukkenalleyhdistys ry.(Ranskassa rekistöröity yhdistys, ei Suomessa, koska museo on Ranskassa).
Nukkenalleyhdistys ry.(Ranskassa rekistöröity yhdistys, ei Suomessa, koska museo on Ranskassa).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)