Dixou tykkää autoajeluista, joten piti päästä matkaan. Ja samalla nautittiin viimeisistä koko päiväisistä vapaista ennen heinäkuun 1.päivän täyssesonkia.
Keskiviikosta alkaen pitää päivystää klo11-klo18 joka päivä elokuun loppuun. Silloin ei voi enää mennä kovin kauaksi.
Museo 1900 on tunnetusti suuri tekniikan museo. Nyt se vielä korostuu, koska johdossa on vain vanhaisäntä emäntineen. Tytär ja vävy perheineen ovat vieneet nalle yms. kokoelmansa mukanaan muualle.
Vanhat 1900-luvun hienot luksusautot ja muut on laitettu esille modernien näyteikkunanukkejen kanssa. Vaikka ne on vaatetettu ajanmukaisesti, niiden modernit kasvot häiritsevät. Se rikkoo kokonaisuuden. En minä vaan yhdistäisi niitä vanhaan.
Lelujen määrä oli yllättävän pieni. Näkee, että keräilijä on mies ja kiinnostunut vain koneista ja niiden historiasta. Se pienikin lelumäärä on vähemmän kiinnostava, koska ne ovat tuikitavallisia. Ei ole mitään harvinaisuuksia enkä nähnyt kuuluisia merkkejä kuten Jumeau-posliininuket. Niitä nyt ainakin olettaisi olevan ranskalaisessa museossa. Huomaa, että ne lasten leikkikalut siellä ovat vähän niinkuin välttämätön paha tekniikan rinnalla, vain jotakin on esillä lasten houkuttelemiseksi museoon.
Meille nukkejen ja nallejen keräilijöille museokäynti on pettymys, vaikka tekniikan historian oppitunti on silti rikastuttava. Toisaalta aina oppii uutta, jos ei omalla sarallaan, niin toisella. Niin täytyykin monipuolistaa kulttuuriantiaan. Helposti on liian rajoittunut ja kiinnostaa vain yksi asia maailmassa.
Oli kiva tavata tuo vanha keräiljäpappa, joka tuli lopuksi meitä tervehtimään. Vaihdettiin museomainospinot ja käskin tulla katsomaan joskus tänne nukkenallemuseoon.
