Tänään oltiin kävelemässä siskojen kanssa lumisessa talvimaisemassa. Tuli mieleeni viime vuosi tähän aikaan tammikuussa, kun samoissa maisemissa murehdin tavaroitani Ranskassa. Siskon Helsingin yksiön myynti ja talon osto sen jälkeen maalta oli kesken. Eikä näyttänyt lupaavalta, milloin saadaan museokokoelma Suomeen. Odotus oli pitkää. Silloin ei tiennyt, että samaan aikaan vuoden päästä meidän suunnitelmat ovat toteutuneet. C'est la vie!
Tässä yllä pakettilistaani, johon kokosin kaikki yli 400 Suomikuormaan lähtevää tavaraani vähitellen lokakuusta 2022 alkaen, kun aloin pakkaamisen.
Kun koronapandemia sulki museon heti maaliskuussa 2020, toivo jäi sen uudelleen avaamisesta.
Onneksi suljin heti, enkä saanut koronaa, joka olisi voinut viedä terveyden. Kokoelman pakkaamiseen tarvitaan koko pää, kädet, jalat, sydäntä unohtamatta. Niin myös sen purkamiseen. Onni on itse järjestää kaikki tavaransa alusta loppuun. Silloin tietää mitä on missäkin, eikä kaikkea ole kuin sikaa säkissä haettavana.
Viime päivinä avasin 1890-luvun englantilaisen jättikokoisen nukketalon tavaroita, joita oli kolmessa pahvilaatikossa. Kierrätystä tämä on ollut, kun olen uudestaan käyttänyt hyväksi mitä milloinkin huushollissa on ollut pikku- tai isoja laatikoita.
Tässä siskon ottamia kuvia englantilaisesta isosta 1890-luvun nukketalosta uudessa ympäristössään Suomessa.
