Eilen avasin pahvilaatikon ja pelkäsin, jos on palasina koko nukketalo. Sitä pakatessani 2022 syystalvella, jolloin olin aloittanut kaikkea pakkaamaan, hain kaksi pahvilaatikkoa sitä varten. Se on pitkä, aika iso ja painava, joten haastetta oli, miten ihmeessä saan sen tuettua yltympäri ja päältä. Tykkään itse siitä kovasti, vaikka se ei ole hyväkuntoinen, mutta se muistuttaa minua juuristani, "mä maalaispoika oon"-lauloi Mikko Alatalo 70-luvulla. Voisin lisätä siihen, "mä maalaistyttö oon".
Tämä maalaistalo pienoiskoossa kuvaa elämää maaseudulla 100 vuotta sitten Saksassa, vaikka ilmasto ja kulttuuri ovat erilaisia eri maissa, omavaraistaloudessa elettiin kaikkialla.
Kotiteollisuus kukoisti, kun tehtiin kaikkea kotona. Elämä oli köyhää varsinkin maaseudulla. Rikkautta toi kansantaide. Kekseliäisyydellä ei ole rajoja, kun tarve vaatii. Tässä on siitä esimerkki. Arvata voi, että se on kotitekoinen, mallia on voitu saada jostakin lehdestä aikoinaan.
Eläimet, emännän ja isännän työkaluineen jätin vielä laatikkoonsa, koska ne ovat helpompi pakata ja avata. Yleensä pakkaan sisustan erikseen eri laatikkoon, en silti aina.
Huomenna laitan kuvan tästä yhdestä pelastetusta maatalosta, joka kulki yli 3000km Ranskasta Suomeen marras-joulukuun vaihteessa. Ja onnistuin sen saamaan ehjänä perille.
Asiasta toiseen. Viimeiset viisi, kuusi enemmän tai vähemmän pandemiavuotta ollaan seurattu siskojen kanssa etuovi.com sivuilla vanhoja maalaistaloja myynnissä, kunnes lopulta elo-syyskuussa viime vuonna tärppäsi ja löydettiin se omamme. Samalla ei voinut olla ihmettelemättä miten valtavasti noita maataloja on myynnissä nykyään ilman peltoa, metsää, koska ei ole jatkajaa. Surullinen tilanne. Suomen omavaraisuus on vaarassa, huoltovarmuus. Meidän sukupolvemme pitää itsestäänselvänä, että on leipää, mitä syödä tässä hyvinvointi-, kulutusyhteiskunnassa. Äidilläni oli tapana sanoa, ei saa laittaa leipää väärinpäin tai heittää sitä, se voi loppua. Sitä täytyy kunnioittaa.
Siitä tulee mieleen nykyajan tuhlaus, kunnioitus sana on kai kadonnut sanastosta, kun mikään ei ole pyhää. Se vaikutelma. Voisi kysyä, mitä tämä maailma kunnioittaa? Raha taitaa olla se kuningas. Lyhytnäköistä.
Kotimuseoni koulunäyttelyssä on erilaisia koulutauluja kuten kouluissa oli ennen seinillä. Yksi niistä kuvaa leipää vehnän viljelystä alkaen. Kovalla työllä ruoka päytään saadaan.
Vihtori pappani on syntynyt 1869. Hänellä oli tapana sanoa, että on syntynyt viimeisenä nälkävuotena.
http://dollhousedreams.free.fr/sommaire.htm Siinä nukketalosivuillani on kuva maatalosta sisustuksineen. Tässä se pitkän Ranskan matkan koettelemuksien jälkeen:
