Viime aikoina pahvilaatikoiden avaaminen on ollut vähän kuin lahjojen avaamista jouluna. Ihanaa on löytää kotimuseo uudestaan pala palalta, kun kaikki on ollut jo pitkän aikaa varastona piilossa päivänvalolta. Vaikka nyt ei voi vielä mitään laittaa esille, mutta suunnitella sitä saa.
Käytiin katsomassa yhtä ulkorakennusta ja huomattiin, että voidaan sitä myös käyttää näyttelytilana kesäisin, kun ei ole kylmää. Pakkasella turkki päällä ja myssy päässä kuin eskimona ei varmaan huvittaisi ketään olla museovisiitillä ulkotiloissa.
Avasin pahvilaatikon, jossa oli Gardin alueelta Barjacin antiikkimarkkinoilta ostamani kai morsiuskirstu 1800-luvun alkupuolelta, melkein 200 vuoden takaa. Pariskunnan vaatteet sen päällä tuovat mieleen ajan muodin. Myyjät olivat hollantilaisia. Tuo Barjac kylä on kuuluisa kansainvälisistä antiikkimarkkinoistaan kaksi kertaa vuodessa. Olen käynyt niissä säännöllisesti ennen.
Mitä kaikkea onkaan säilynyt! Nykymaailma ei säilytä muistojaan kuten ennen maailmassa. Voi vaan kuvitella ketä tuo piirretty kuva kuvaa tekstineen, vaikka tekstistä on vaikea saada selvää.
Seuraavaksi kuvia yhdestä netti- ja eilisistä kirpparilöydöistäni. Kirpparit ovat paljolti sekamelskaa, mutta hintataso ostomyynti-, antiikkimarkkinoihin yms. nähden voi olla valtava.
Tässä puusepän työkaluja Ranskasta 1900-luvun alusta. Ne ovat kuin aikuisten, mutta pienoiskoossa lapsille, miten opittiin puutöihin.
Koulutaulu Norjan vuonot. Suomessa on kouluissa ollut myös saksalaisia opetustauluja, ei vain suomalaisia.
Koululaiset ovat voineet unelmoida matkustamisesta kesken koulutuntien, jos on ollut tylsä oppitunti.
