Tässä englantilainen Joan villa 1916. Sille minun piti ostaa tilauksen mukaan tehty pahvilaatikko, koska antiikkimyyjä sanoi sen ulkomaille lähetyksen ehdoksi. Siitä on jo vuosia, kun sen hankin. Sisustus on alkuperäinen, vain posliininuket lisäsin siihen. Kuvat ovat tummia, huone on vähemmän valoisalla puolella.
http://dollhousedreams.free.fr/sommaire.htm Klikkaa Quoi de neuf? (Mitä uutta?) linkistä vieressä. Ranskan kielisessä versiossa se näkyy myös kalustettuna. En ole päivittänyt muita versioita kuin tuon ranskan, jossa on kaikki uutuudet muutamia Suomessa hankkimiani lukuunottamatta, koska free.fr-palveluntarjoaja ei suostu päivitykseen ulkomaisella nettiyhteydellä.
Perällä Handicrafts house Englannista 1920-luvulta. Sitä sanon Tuulen viemää-elokuvan taloksi, koska se muistuttaa Amerikan plantaasitaloja. Sen lisäksi minulla on Setä Tuomon tupa, mustien plantaasiorjien mökki. Suomesta olen löytänyt koulutaulun, joka kuvaa puuvillaplantaasiviljelmää mustine työntekijöineen. Se tulee noiden nukketalojen taustalle. Palanen Amerikan historiaa.
Seinällä oikealla näkyy iso rautainen koristeellinen avain, jonka ostin Anduzen kirpparilta. Kerran näin yhden ranskalaisen antiikkimyyjän sivuilla selityksen erikoiselle isolle avaimelle. Se voi olla lukkosepän mainosavain pajansa ulko-ovella.
Vaunujen edessä on Lait Mont Blanc eli Mont Blanc vuorella tuotetun maidon vanha puulaatikko, josta on tehty kaappi. Minä tein siitä nukketalon. Kierrätystä kuten englantilainen Handicrafts talo, joka on tehty intialaisista teelaatikoista.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mont_Blanc
Tyttökoulu omassa laatikossaan, joka avataan ja suljetaan. Ranskalainen vanha tapa valmistaa nukketaloja.
Lenoble on valmistanut samantyylisiä koristeellisia hevostalleja.
Alla nukketalosivuiltani ottamani kuva, jossa se on avattuna sisältöineen.
Maatalon elukat emäntineen ja isäntineen talon alla laatikoissa ja sisällä kuplamuovissa.
Seuraavaksi hajujuttu. Kun avasin yhden laatikon, jossa hieno harvinaisuuteni, nenään tuli paha haju. Tässä yksi hyvä syy avata näitä paketteja pitkän säilytysajan jälkeen umpinaisessa paketissa. Vaikka sitä umpinaista paketointia olen vältellyt, en siksi sulkenut kaikkia laatikoita Ranskassa, vasta suuren osan juuri ennen Suomen matkaa. Tämä paketti kätki sisäänsä nunnakoulun 1900-luvun alusta. Selitys on varmaan myös sen ikä. Toisaalta minulla on paljon nukkeja 1800-luvulta eikä niissä ole pahaa hajua. Eivätkä vanhat nallenikaan haise.
Täällä nunnakoulu on ollut aukinaisena viime aikoina ja nunnat eri laatikossa, vasemmalla kuvassa, ei enää häiritsevää hajua. Heitin pois niiden ympärillä olleen kuplamuovin yms. suojan, johon haju oli tarttunut. Helposti voi kuvitella, että vanha tavara voi haista, kun ei tiedä missä sitä on säilytetty. En ole Ranskassa huomannut nunnakoulun haisevan kuten nyt matkan jälkeen.
Minulla on tarkka nenä. Haistan herkästi oudon hajun, en tykkää voimakkaista hyvistä hajuista myöskään. Parfyymia en siedä. Joskus museoon tuli parfymoituja naisia, se oli vähän piinallista minulle. Toisaalta miesten partavesi hajukin jää ilmaan. Tuulettaa täytyi kovasti museossa noiden hajujen jälkeen. En puhu tuoksuista tässä tapauksessa. Luonnossa ulkona voin puhua tuoksuista. Vaikka lounais-suomalais murteessani olen tottunut käyttämään haju sanaa melkein joka tilanteessa. "Murret mää puhun".
Tämä nunnakoulu on espanjalainen ja siinä on ranskalaiset nuket. Kuva on nukketalo, dollhousedreams-sivuiltani.
Lopuksi Nurembergin keittiö Suomeen tuotuna. Käytän Nürnbergistä englanninkielistä sanaa, koska olen saanut tietoa paljon englanniksi. Odotan malttamattomana sitä päivää, kun voin ottaa esille sen mielenkiintoisen sisällyksen monine astioineen, kanahäkkeineen jne., saan sen näytille uudessa paikassaan ihmisten ihmeteltäväksi, miten touhuttiin keittiössä 1800-luvun puolessa välissä.
Pappa on syntynyt 1869, tuo savukeittiö on niiltä ajoilta suurin piirtein. Pappa eli 96-vuotiaaksi, hänen aikanaan 60-luvun alkupuolella oltiin lapsia. Liian pieniä haastattelemaan häntä noista 1800-luvun ajoista. Harmi, olisi ollut hienoa olla kuulolla. Suullinen perinnetieto on elettyä elämää. Vanhan kansan kertomus on aitoa.
