Keksilaatikkomatkustajalla seuraa

Isosisko sanoi, ettei hän löydä enää museopaivakirja blogiani googlesta. Olen huomannut, että joku muu on alkanut käyttää samaa nimimerkkiä ja se näkyy aina ekana googlessa. Aloin museopaivakirjani 2005, kun blogit tulivat muotiin. https://museopaivakirja.blogspot.com/2011/09/museopaivakirja-jatkuu.html

Ensin tein blogini 2005 20six.fr-sivuille, mutta se lopetti palvelun, siirryin siksi tänne bloggeriin 2011. Sanoin siskolle, kirjoita googleen 'museopaivakirja blogger' (ilman ä-pilkkuja), niin hän löysi tänne.

Nämä kuvassa alla ovat olleet pahvilaatikossa jo kolmisen vuotta. Minun piti tarkistaa, ovatko ne kunnossa. Ei hajuja, se oli ensimmäinen havainto. Steiff nalleja sadan vuoden takaa. Jos ei ole koskaan kuullut saksalaisesta Steiff nalle valmistajasta, voisi lisätä, että se on maailman kuuluisin nallemerkki.

https://www.visit-bw.com/en/article/steiff-museum/37428bc3-4e9a-49a0-8a0b-abdaed77f2b2#/ 

Alimmaisena on paljon kärsinyt Steiff, koska sen omistajan koira on ollut kateellinen kaikesta huomiosta, joka se sai koiran sijaan. Joten nallen päästä se söi puolet kiukkuisena, niin paljon sitä elukkaa harmitti huomionkipeänä. C'est la vie! Sellaista elämä on, sanovat ranskalaiset.

Minä ostin sen, koska se oli minusta liikuttava puolipäisenäkin. Täydellisenä se olisi muistuttanut enemmän kaikkia nalleja. Koiratarina tekee siitä uniikin eli ainoan maailmassa. Ei löydy toista samanlaista. Sen vieressä vasemmalla on sen tarina. Museossa tämä nalle saa kunniapaikan.

Kuvassa on myös silkkikengät 1800-luvulta, kun molemmat kengät tehtiin samanlaisiksi, ei ollut vasemman ja oikean jalan kenkää. Nuo voivat olla morsiuskengät, jotka ostin kirpparilta Ranskasta. Tuhkimo satu siitä myös tulee mieleen.

Ylhäällä on kaksi kirjaa 1850-luvulta, minikokoinen Raamattu ja lasten kirja. Minikokoiset Raamatut voivat liittyä joskus protestantismin uskonsotiin, jolloin katolisessa maassa pienikokoisena se oli helppo piilottaa. Olen nähnyt yhdessä museossa sellaisen tapauksen, jossa Raamattu oli piilotettu leipätaikinakuoreen leivän sisälle, uunissa sen sivujen reunat kellastuivat. Keltaiset reunat saivat selityksen, kun kuultiin missä se oli ollut. Säilyi se silti. Mitä kaikkea voikaan tapahtua uskonsodissa!

https://museeprotestant.org/en/notice/the-desert-museum/ Gardin alueellamme on Protestantismin museo.

 

Kuvan lähes 200-vuotias grödnertal puunukke matkusti Dixie koirani keksilaatikossa. Siellä se oli hyvässä suojassa maailman vaaroilta. Ei kukaan arvaisi, jos se vääriin käsiin joutuisi yli 3000km:n matkallaan, miten hieno vanhus oli sen sisällä piilossa, paljon parempi yllätys kuin kaupan keksit. 

Mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä täytyy olla, kun pakkaa vanhaa tavaraa tulevaisuutta varten.