Kohta on maaliskuu ja talven selkä taittuu, kuten sanotaan. Ei olla menty vinttiin, koska on ollut kovat pakkaset. Mutta löytyy silti nurkistakin jotakin hienoa vanhaa kuten suojelusenkelitaulu tähän 1890-luvun englantilaiseen terassitaloon.
Nykyaikana jopa Suomessa voidaan sanoa, että uskonto, politiikka ja raha ovat tabuaiheita, joista ei saa puhua. Ranskassa kotimuseossani kaikesta taivaan alla tuli puhetta. Se oli mielenkiintoista. Kokoelmani sivuaa noita kaikkia aiheita enemmän tai vähemmän. Ja opin parinkymmenen museovuoteni aikana, että monipuolistaa täytyy, jotta olisi vaihtelevaa ja "jokaiselle jotakin" omaa tavallaan, mikä puhuttelee.
Jos joku on säästeliäs, häntä arvostellaan negatiivisesti kitupiikiksi tms.
Nykyään opetetaan ennemmin kaikkia kuluttajiksi kuluttamaan rahaa mahdollisimman paljon ja selitetään syyksi talouden pyörimistä. Vaikka luonnon kustannuksella.
Kaupat notkuvat valikoimillaan, laatu kärsii. 100 sorttia samaa tavaraa pitää olla.
Uskonnosta tai uskosta puheenollen, mikä maamme onkaan kovina aikoina pelastanut? Luin lehdestä sotaveteraanien muistoja. Yksi kertoi, miten sotatulen alla toinen huusi Jumalaa avuksi, toinen huusi pirua. Hyvän ja pahan taistelua.
Politiikka koskee kaikkia. Ei sitä pakoon pääse, vaikka tabuksi sanoisi. Tässäkin asiassa voi muistella entisen englannin opettajan sanoja, vaikka muusta oli silloin koulussa kyse. Hän sanoi, että pitäkää puolianne. Niin se on. Muuten voidaan tässä elämän viidakossa kävellä päältä.
Lopuksi sanoisin, että noita pikkutaulun enkeleitä me kaikki tarvitsemme. Monta hyppyä tuntemattomaan olen tehnyt elämäni aikana.
Vanhan talon nurkista sain taas jutun juurta. Asiasta toiseen.
