Peppi Pitkätossu eksyksissä maailmalla

Kun näytin tämän videon isosiskolle, hän sanoi, tee minulle myös tuollainen Peppi Pitkätossu, vähän isompi.

Kerran olin aloittanut kutomaan nukkea lentokoneessa, kun aika oli pitkää. Mutta sen tekeminen jäi kesken ja kotiin tultua se unohtui varastoon. Vaikka myöhemmin innostuin tekemään toista Peppi Pitkätossua, pienemmässä koossa, joka näkyy valmiina videolla.

Yhtenä sateisena ukkosilmana kaivoin tuon keskeneräisen käsityön esille, kun tietokone piti sulkea. Ja niin tein aina sadepäivinä. Kun se näytti onnistuvan, innostuin ja nukke alkoi valmistua vähitellen.

Paketti valmiiksi ja Postiin naapurikylään 9.10.2020.

Niin Peppi Pitkätossu oli valmiina lähtemään suureen maailmaan seikkailemaan.

Seurasin sen matkaa pahvilaatikossa netissä paketin seurantanumeroilla päivittäin.

Sitten alkoi tapahtua. Kahden viikon ajan Peppi seikkaili Pariisissa, ennen kuin pääsi lentokoneeseen Suomeen. Onhan Pariisissa paljon näkemistä:

https://www.pienimatkaopas.com/pariisi/ 

 

 

23.10. Lentokone toi Pepin pahvilaatikossaan Vantaan lentokentälle. Mutta taas tapahtui kummia. 

Kun seurasin netissä pakettinumerolla, huomasin ihmeekseni, että nyt Peppi oli mennyt Ahvenanmaalle! Miten ihmeessä? Olin kirjoittanut osoitteen selvästi Ranskassa Postissa lähetyslomakkeeseen ja tullilomakkeeseen, sen lisäksi kotona paketin päälle. Kun katsoin tarkemmin, postinumero oli muutettu Vantaalla, se oli nyt 22140 Ahvenanmaalle, vaikka olin kirjoittanut 32140 Ypäjälle. Miten he voivat muuttaa siten koko osoitteen?

Ahvenanamaallakin oli Pepille nähtävää:

https://www.visitaland.com/fi/ 

Jonkun ajan päästä tämä pieni seikkailija tuli onneksi takaisin Suomen mantereen puolelle. Riemukseni näin sen netin seurantanumeron mukaan olevan Liedossa. 

 

Ei sieltä enää pitkää matkaa Ypäjälle, ajattelin, mikä helpotus. Mutta minä huokaisin helpotuksesta liian aikaisin. Turun alueella Liedossa on paljon mielenkiintoista nähtävää:

http://www.lieto.fi/fi-FI/Kulttuuri_ja_vapaaaika 

Siellä on ihana Liedon Vanhalinna, jossa kerran oltiin katsomassa lelunäyttely.

https://www.vanhalinna.fi/ 

 

Kärsimättönä odoteltiin Peppiä pahvilaatikko matkaltaan uuteen kotiin. Mutta ei sillä ollut kiirettä. Ahvenanmaalla täytyi olla jotakin erikoista, koska sinne piti uudestaan mennä laivalla. 

Huolestuin jo, että tämä isosiskon lahja on varastettu kultaakin kalliimpana räsynukkena. Ei sitä koskaan tiedä, mitä noilla matkoilla tapahtuu ja merirosvoja voi olla Itämerellä siellä seilaillessa.

Joten tein Suomen Postiin lähetyksestä selvityksen. Ei auttanut, tein runsaan viikon päästä toisen. Ei sekään auttanut. Peppiä vietiin edestakaisin Liedossa parisen viikkoa sinne ja tänne ja tuonne. Kun kolmas viikko oli menossa Suomen Postissa, sisko soitti sinne palvelunumeroon ja korjasi vielä kerran oikean postinumeron ja osoitteen. Senkin jälkeen sotkuja näkyi Liedon lajittelukeskuksessa.

Sitten 12.11. eli torstaina Ypäjällä kotona oveen koputettiin. Postiauto toi paketin kotiovelle. Siskot sanoivat, että kirjoittamani osoitteet paketin päällä olivat ihan selvät postinumeroineen. Outoa, on miten Vantaalla voidaan muuttaa postinumero osoitteineen, niin, että paketti menee päin honkia?

Peppi Pitkätossu saapui lopulta perille väsyneenä. Maailman vahvinta tyttöä ei voita kukaan, joten sitä ei uskallettu varastaa edes noilla vaarallisilla merimatkoillaan, kun kaksi kertaa peräti Ahvenanmaallakin kävi.

Nyt ollaan sitten lopulta Ypäjällä Suomen hevospitäjässä. Siellä on valtion Hevosopisto ja pieni ulkoilma museoalue. 

https://www.ypaja.fi/

Peppi Pitkätossusta tykätään. Nyt kaksosisko haluaa myös sellaisen. Mutta sovittiin, ettei lähetetä sitä hurjalle postimatkalle, vaan se on ensi kesän Suomen matkani tuliainen. Toivoa ei saa menettää näin korona pandemiassakaan, että matkustaa taas voisi kuten ennenkin.

Vaunu- ja rattaat kokoelma Nukkenallemuseosta.

Dixien kanssa syysmaisemissa Lézanin nurkilla

Elämää kuin 30-luvun radio aikana

Vuonna 2004 ostin kaikki tietokoneeni tykötarpeineen, kun olin ollut atk-kurssilla. Tämä näyttö kesti viime viikkoon asti, 16v, nyt värit menivät epänormaaleiksi, siinä oli tarkka kuva, siksi pidin sen loppuun. Joten maanantaista asti ilman konetta, eilen sain uuden litteän näytön

V.2004 ostetuista toimivat vielä skanneri, näppäimistö, kovaääniset. Printterin jouduin uusimaan, hiiren ja keskusyksikön 2-3 kertaa. 

Olin monta päivää radiouutisin niin kuin 30-luvulla. Telkkarini ei toimi. En tiennyt Suomen uutisista, vain mitä siskot puhelimessa kertoivat.

Ranskan radion FranceInteristä tulee Ranskan uutiset, vähän ulkomailta ykkösuutista. Vähäiseksi jää uutisvirta, kun ei ole nettiä. Ennen on eletty pienissä ympyröissä, ei ole paljoa tiedetty mitä maailmalla tapahtuu, mitä paikallislehdissä vähän on ollut.

 

 #Sometauko on toisaalta hyvä välillä. Silloin viimeistään se toteutuu, kun kone menee rikki. Alypuhelinta en hanki. Muutenkin tulee oltua liikaa nenä tietokoneella.

 

Mitä nyt tuli tehtyä erilaista, kun ei netissä surffaillut? Kudoin ja virkkasin Peppi Pitkätossun isosiskolle. Sitä hän toivoi, koska näki toisen sellaisen pienemmän vuoden alussa tekemäni. Kaulaliina vielä kesken. Laitan uudesta Pitkätossusta tänne kuvan myöhemmin. Nukenteon olen ottanut esille ukkospäivinä, kun joutuu tietokoneen sulkemaan. Aloin sen muutama vuosi sitten lentokoneessa, koska aika oli siellä pitkää. Keskeneräisenä se on ollut vuosia.

 

Lisäksi luin Nalle Puh Ongelman Ratkaisun Taito #kirja a, se on hauskaa luettavaa. 

 

Haukun kanssa käytiin yhdellä vuoren huipulla kiipeilemässä Anduzessa. Sitä suunnittelin koko kesän, ja nyt hyvä tilaisuus tehdä #luontoretki. Anduze 8km päässä on Sevennien portti, josta ne vuoret alkavat.

Taustalla näkyvät Sevennit. Me olimme haukun kanssa yhdellä niistä vuorista, kiivettiin ylös asti.

 

 

 

 

Viimeinen kuva on otettu lähikylän järven puistikossa.   

 

 

Flashback 1991

Tässä videolla kuvin kerron matkastani Ranskassa.

1.Kuva on tuulimyllystä, jonka ostin kirpputorilta Pariisista 1985, kun olin siellä au pairina kesän. Myyjä sanoi, että tämä mylly on tehty Etelä-Ranskassa vuoristoalueella, joka elää turismilla ja näitä käsitöitä tehdään turisteille.

Olin matkustellut jo muutaman kerran Ranskassa, mutta aina Pariisin lähellä tai Pohjois-Ranskassa. Etelä-Ranska oli täysin tuntematonta. Ajattelin, etten varmaan koskaan pääse sinne. Ranska on iso maa.

2.Kuva on Lamorlayen linnasta, jossa oli kansainvälinen Raamattuopisto, sitä ei enää ole. Olin siellä vuoden raamattukurssilla vuonna 1991-92. Keväällä yksi ranskalainen Marie-Pierre, joka kuului henkilökuntaan, ehdotti minulle Etelä-Ranskan matkaa Mission Timothéehen pääsiäisloman 10 päiväksi. Mielenkiintoista, heti innostuin.

3.Perillä Mission Timothéessa, jossa olen kahden ranskalaisen keskellä. Takana Sevennit vuoret.

4.Kuva läheisestä vuoresta, jolle kiipesin. Jännittävää oli löytää hienot vuoristomaisemat ja ympärivuotinen vihreys. Välimeren aurinko oli valloittava. Ihastuin ikipäiviksi. Ajattelin, myyn Helsingin yksiöni ja ostan täältä talon.

5.Kun palasin Suomeen, tuumasta toimeen, hain yrityskurssille. Minulla oli nyt liikeidea. Talostani voi sitten tehdä teetuvan, tai kahvilan, jossa tarjotaan minun tekemiäni korvapuusteja ja muita leivonnaisia.

6.Seuraavana vuonna yrityskurssin jälkeen joskus marrasjoulukuussa hain vapaaehtoistyöhön Mission Timothéehen, joka on protestanttinen lomapaikka. Tässä tekstissä kirjoitus on epäselvää. Se on kirjoitettu vasemmalla kädellä, vaikka olen oikeakätinen. Siihen oli syy.

Iltamyöhäisellä tammikuussa 6-7aikoihin pimeässä kävelin ystävän tykö taloon, joka on noin vajaan kilometrin päässä Timothéesta. Minulla ei ollut taskulamppua eikä heijastinta. Tiellä on kova liikenne, koska siihen aikaan se oli pitkä suora ja autot ajoivat kovaa. Yhtäkkiä kuului kumaus, kun auto vilahti ohi ja koski käteeni, jota heilutin kävellessäni. Se oli ihan tunnoton koko käsi. Menin takaisin Timothéehen ja sieltä sain kyydin sairaalaan Alèsiin päivystykseen. Minulle sanottiin, että olisin voinut päästä hengestäni, mutta osui vain käteen. Kuvaukset ja käsi isoon pakettiin kainaloon asti. Kipsiä jouduin pitämään 1,5kk, koska käden luu oli poikki kahdesta kohtaa. Tylsää oli olla seuraavat kuukaudet käsipuolena. Eikä sanaakaan kotiväelle Suomeen. Tuon tekstini  kirjoitin raamatussa opittuun tyyliin epätoivoivoissani, kun näytti siltä, että kaikki TEETUPA-unelmat olisivat murskautuneet siihen paikkaan.

Tuli huhtikuu ja käsi oli parantunut niin, että voin matkustaa Suomeen. Kun perhe tuli vastaan minua Turkuun, he ihmettelivät, kun minulla oli vain yksi matkalaukku. Yleensä oli aina molemmat kädet täynnä. Nyt lopulta voin kertoa, että oikea käsi oli ollut poikki. Muuten vasta syksyllä se oli täysin parantunut, että se kesti pyöräilyn.

7.Pelkäsin, että käsi ei parane entiselleen. Mutta hyvin parani. Kokeilin sitä. Kirjastosta löysin pienen teddykarhukaavan, ja tein sen mukaan nallen. Ranskasta olin ostanut erivärisiä provencelaisia kankaita, joista tein sille vaatteet. Kun ensimmäinen  oli valmis, tein toisen, sitten kolmannen, neljännen...niitä tuli lopulta kuin tehtaasta. Kaikki erilaisia ja erilaisin vaattein. Riemuitsin, kun käsi toimi kuten ennenkin. Iloisen väriset värikkäät provencelaiset nalleni oli koetinkivi. Lopulta niitä oli 40-50kpl. Keksin, että menen niitä myymään Helsingin kauppatorille ystävän kanssa. Siellä minulla oli elämäni ensmmäinen nallenäyttely torilla. Vaikka kukaan ei ostanut mitään, kokemus oli hauska. 

8.Kuvia kutomistani nukeista. Asuin 1985 lähtien Helsingissä. Minulla ei ollut alussa telkkaria. Aloin tekemään nukkeja. Niitä tuli n.50kpl. Kuin tehtaasta. Samalla suunnittelin Etelä-Ranskan matkoja, valmistellakseni maaperää Teetupa-unelmalleni. Nyt se sai siivet. Joka vuosi pakkasin matkalaukut ja menin sinne, minne oli sydän jäänyt. 3kk voi olla turistina Ranskassa siihen aikaan. Olin Timothéessa aina vapaaehtoistyössä.

9. Samanaikaisesti keräsin vanhoja nukkeja, niitä oli muutama.

10.Lopulta v.1998 löysin unelmieni talon, jonka ostin. Olin ottanut selvää Teetuvan tai kahvilan perustamisesta. Liian kallista ja monimutkaista. Vaatisi isot investoinnit, joita minulla ei ollut. Luovuin ideasta. Mutta talounelma toteutui.

11.Ei minun pää tyhjä ollut, keksin uuden idean. 1100-luvun taloni muistuttaa museota. Siinä seuraava hankkeeni. Remontoitiin alakerta sitä varten, muuten talo oli remontoitu. Tuulta tuli purjeisiini. Ajattelin, että kotona Suomessa minulla on ne nallet ja nuket, niistä voi tehdä museon. Joten äiti lähetti tänne Ranskaan kaksi isoa pahvilaatikkoa täynnä nukkejani ja nallejani....Ostin vitriinejä museoon ja toukouussa 2000 remontin jälkeen oli museon avajaiset.

12. Kuva museon avajaismainoksesta. Kokoelmani oli pieni. 100 artikkelilla kaikki alkoi. Maailman pienin museo. Ja käsityötä suurimmaksi osaksi, vain muutama vanha nukke.

13.Tässä ne muutamat vanhat nuket ennen lähtöä Ranskaan.

14.Alkuaikoja symboloi hyvin tämä pyöräni. Se oli minulla jo Raamattuopistossa, jonkun vanha pyörä, jonka ostin siellä ja sain pyöräillä Lamorlayen kylän läheisellä maaseudulla Pariisista n.35km. Se kulki mukanani junalla Pariisista Etelä-Ranskaan myöhemmin.

Satoi tai paistoi kesät talvet pyöräilin matkat. Välillä tietenkin menin bussilla. Autokoulu ja auto tulivat kuvaan vasta myöhemmin. Se olikin suuri mullistus.

15.Kokoelmaa piti kasvattaa. Teen kuvassa isoa nallea.

Tänä päivänä museo on täysin erilainen kuin alkuaikoina. Käsityö on suurimmaksi osaksi varastossa ja vanha tavara on tullut tilalle. Jos alkuvuosina oli liian tyhjää museossa, nyt on liian täyttä kahdessa kerroksessa. 100 artikkelista on kasvanut 20 vuodessa tuhansien kokoelma.

Sevennien syksyinen rankkasadeilmiö

 https://twitter.com/MteoGardHerault/status/1308077111043907584

Yllä linkissä on video salaman tuhoamasta talosta. Viime lauantaina täällä Gardin alueella oli tuhoisat tulvasateet. Salamoi puoli 8:sta keskiyöhön taivas valkeana koko ajan ja välillä satoi kaatamalla.

Anduzessa oli suuret vahingot. Keskusta taas veden alla kuten vuonna 2002. Ystäväni Sébastienin retkeilymajan alakerta veden peitossa. Gardon-joen läheisten parkkipaikkojen viereinen iso ravintola tuhon oma kuin sodan jäljiltä. Toisaalta se sijaitsee täysin tulva-alueella. Ihme, kun siinä yleensä voi avata ravintolan. Tässä kuva:

Kuvakaappaus Midi-Librestä tuhon jälkeen ja ravintolan sivuilta ennen tuhoa.

https://www.tripadvisor.fr/Restaurant_Review-g230041-d4105144-Reviews-Les_Terrasses_du_Gardon-Anduze_Gard_Occitanie.html

https://www.restaurant-anduze.com/ 

Meidän kylässä myös kylän reuna-alueilla, jossa Gardon-joki ja alatasankoa, leirintäalue on tuhoutunut. Lammasfarmari menetti osan lampaistaan tulvavirtoihin.

https://player.myvideoplace.tv/?v=MIDI_OFF_210920-4

Siinä yllä videolla yksi pahimmin kärsineistä paikoista Sevenneillä, jossa oli leirintäalue. 

https://www.midilibre.fr/2020/09/22/crue-de-lherault-on-va-reconstruire-dans-cet-endroit-magique-on-nest-pas-la-pour-larmoyer-9087246.php 

https://www.midilibre.fr/2020/09/20/au-lendemain-du-deluge-dans-le-gard-deux-disparus-et-des-degats-colossaux-suivez-notre-direct-9084274.php

https://www.midilibre.fr/2020/09/20/un-orage-dune-rare-violence-sest-abattu-sur-les-cevennes-9083442.php

Kaksi henkeä on kateissa, toisen auto on löytynyt joesta rojuna ja toisesta kadonneesta ihmisestä ei ole mitään jälkeä. Suuremmilta henkilövahingoilta on vältytty ihmeesti. Vuonna 2002 tulvissa oli monta kuollutta.

Kun katsoo näitä uutisia tämän tulvakatastrofin jälkeen, voi kiittää siitä, että tämä kotimuseo oli turvassa kylämme vanhimmassa korttelissa, joka on rakennettu korkeammalle osalle kylää. Pelastuttiin vaaroilta. Täksi viikoksi on vielä luvattu sateita ja ukkosilmoja, joten pelottaa. Ei koskaan tiedä. Minä katkaisen aina sähköt, jos on jatkuvaa salamointia. Dixie on maailman paras säätiedotus ennen rajuilmoja. Se on levoton eikä syö. Eilen illalla se oli taas sellainen, vaikka ei ollut edes ilmoitettu ukkosta. Sitten klo 3 yöllä silmiini välähti salamointi. Sitä jatkui klo 6 asti. Onneksi ei satanut paljoa. Minulla on vanha katto vahdittavana. On se kestänyt toistaiseksi. Mutta kun olin nähnyt tuon salaman hajottaman talo videon, joka on tässä tekstin alussa, se saa taas pelkäämään salamointia ja ukkosta. 

Kerran kotona maalla, kun ukkosti, yhtäkkiä ikkunasta tuli sisälle salamapallo, olimme kauhusta jäykkinä silloin lapsena. Mutta suureksi onneksemme se tulipallo meni pois ikkunasta niin kuin oli ilmestynytkin.

Uudet hienot tassut

https://www.merrythought.co.uk/traditional-cheeky.html 

https://www.ebay.com/b/Merrythought-Cheeky-Bear/1540/bn_7023219799

Merrythought Cheeky 50-luvulta. Ensimmäisessä kuvassa se on ostetussa likaisessa ja tassut rikki-kunnossa. Toisessa kuvassa puhtaana pulmusena. Viimeisessä kuvassa uusine hienoine tassuineen, jotka tein sille. Kuuluisa nalle, joka minulta puuttui.

En ole ostanut ennen, koska kallis merkki, mutta nyt sain halvalla Ranskasta. Myyjä ei tuntenut englantilaista merkkiä. Myydään sadoissa euroissa Englannissa, sain sen 25eurolla! Vaikka tassut korjattava ja pesun vaati. Tämä piti korjata, se ei sopinut rikkinäiseksi tai resupekaksi kuten ne toiset, jotka viimeksi näytin tässä blogissani. Kaikki ei sovi.

Dixille vartioitavaa

Museossa tapahtuu, vaikka se onkin kiinni nyt koronan pelossa.

Tämä paketti tuli postissa. Nettiostoksilla voi käydä, kun ei uskalla kauppoihin mennä.

Haistettu on jo. Dixie ei haistanut koronaa eikä muutakaan pahaa tästä laatikosta, joten se avattiin.

Mitä siellä olikaan? Sydämen valloittajia oli pahvilaatikko täynnä. Tällaiset resupekat olivat niin surkean näköisiä netissä, että ne oli pakko ostaa.

Kaikki putsattavaksi heti samana päivänä, ei bakteeripeikkoja kauaa viitsi pitää huushollissaan. Yhtä en uskaltanut siivota, sitä vanhinta, varmaan 100v., oli niin heikon näköinen, ettei kestä enää mitään ylimääräistä käsittelyä. Se on yksin pahvilaatikko kuvassa. Ranskalainen Pintel mahdollisesti. Ne ensimmäiset mallit kopioivat kuuluisaa saksalaista Steiff nallea 1900-luvun alussa. Sillä on jäljellä vielä vihertävää karvaa paikoittain.

Toinen kai 100v. on pienin laiha pitkämäinen nalle, jolla on joskus ollut karvaakin, nyt on vain tumman harmaa pohjakangas jäljellä.

Ajoittaisin nämä 1920-1950-60-luvuille. Kaikilla on lasisilmät. 5 artikulaatiota eli kädet, jalat ja pää liikkuvat. Mohairista tehtyjä, yksi teddykarvasta, tuo keltainen sinisine virkattuine vaatteineen. Puulastutäyte melkein kaikilla.

Alimmissa kuvissa ne ovat puhdistettuja puhtaita pulmusia. Tein tilaa vitriinistä poistamalla sieltä folkloriset nuket, jotka vein korjuun varastohuoneeseen.

Pitkäkorvainen pupu ei mahtunut nalleseuraan, mutta sille löytyi paikka muualta. Se oli likaisin, kuin suoraan roskiksesta tonkittu. Sain senkin puhtaaksi tai sellaiseksi, että voi esille laittaa. Ihmeesti ne saa puhdistettua.

Nämä sydämensärkijä nallet ovat loppuunleikittyjä, aarteina säilytettyjä jossakin muistuttamassa meitä toisesta ajasta, jolloin oli vain yksi kaksi lelua ja sitä arvostettiin yli kaiken. Ne ovat seuranneet omistajiensa matkassa ties minne. Joten jäljelle on jäänyt nämä silmättömät, korvattomat, karvattomat, kädettömät, rikkinäiset nallepojat tai nalletytöt. Ne ansaitsevat kunniapaikan Nukkenallemuseon vitriinissä.

Aika pysähtyy näitä nalleja katsellessa. Maailman parhaat historian opettajat.

Flashback Nukkenallemuseon ensimmäisiin vuosiin

http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/tervetuloa.htm 

Lisäsin tuonne myoldbear suomen kieliselle sivulle ensimmäiset viiden vuoden yhdistyskirjeet, jotka sieltä puuttuivat. Nyt on kaikki museoyhdistyksen 19 vuotta kerrottuna kuin museopäiväkirjaa lukisi aikamatkana.

Ensimmäiset yhdistyskirjeet on kirjoitettu kirjoituskoneella, joten tekstissä on paikkailuja. Vuonna 2004 kävin tietokonekurssit ja ostin tietokoneen tarpeineen. Teksti oli helpompi korjata.

Ensimmäinen vuosi 2000 museo toimi yritysmuodossa toiminimenä, jonka lopetin heti seuraavana vuonna ja perustin yhdistyksen toimintamuodoksi. Businessksenä se ei menestynyt pikkukylässä. Ei voittoa tuottavana kulttuuri yhdistyksenä voi museo toimia, kun ei ole arvomaailmana kaupallisuus, tuottavuus, tehokkuus, kannattavuus...ne nykymaailman monesti hallitsevat arvot. Kaikkea ei voi rahalla mitata.

Parempi on 100 ystävää maailmassa kuin 100 ruplaa taskussa, sanoo venäläinen sananlasku.

Unelma-linkkiin laitoin postikortista PDF-muodossa kuvan. Kirjoitin sen kaksossiskolle v.1999, mutta en uskaltanut laittaa postiin. Siinä kerron suuria suunnitelmiani, jotka toteutuivat. Samassa linkissä on kuva lehteen laittamastani ilmoituksesta museon avajaisista. Ja myös kopio ensimmäisestä museomainoksesta, jossa mainostetaan noin 100 artikkelia! Niin pienestä se alkoi. Nyt kokoelma on monissa tuhansissa, vaikka museomainokseen laitetaan aina vain 2500.

Museon koulut videona