Äitiäni muistellen nyt äitienpäivänä 2023. Kun lähdin yksi kerta Ranskaan ja äiti oli Helsingissä saattamassa minua, hän kirjoitti vieraskirjaani: ...tääll ei saa yhdes olla joskuinkin tahdomme...
En tiennyt silloin, että se jatkuu hautausvärsynä: ...vaan haudan tuolla puolen taas toisemme kohtaamme. Siellä haudan tuolla puolen äiti on nyt
238. paketti valmis.
Kuvassa vasemmalla näkyy nallepaperikerä. Se on paksua kuin pakettipaperi. Isot nallet käärin paperiin, niin ne saa suojattua lähetyksessä.
Voin käyttää paperia muidenkin suojaamiseen, jos ei tarvitse olla pehmustetta. Nämä kaksi lammasta saivat saman suojan. Toisen lampaan olen kuljettanut pyörän selässä kirpparilta naapurikylästä, 2000-alussa minulla oli vain pyörä, jolla kuljin. Toinen lammas pääsi autokyydissä, kun sain autokortin ja auton 2006.
Sivussa oikealla näkyy puuleluja, joita olen osaksi Lidl tai Aldi supermarkettien pahvilla peittänyt matkaa varten. Pääasia niillä, että osittainkin suojattu, kun niitä autoon kootaan ja siellä ovat, etteivät kolhi toisiaan.
Tuo paperirulla on lahjaa 2000-alusta, kun museon avasin. Yksi tuttava, joka oli töissä pakkausfirmassa toi sen tänne, koska alussa myin myös itse tekemiäni nalleja. Se myynti ei menestynyt, mutta museolla on ollut menestystä enemmän tai vähemmän näiden yli 20 vuoden aikana.
Paperirulla odotti tarkoitustaan, kun sitä alussa ei tarvittu yhtään. Nyt siitä on tullut korvaamatonta, kun museo on suljettu. Silloin alussa ei tiennyt, että lopussa kiitos seisoo paperillekin. Se olisi ollut mieleinen uutinen, että museo on ollut näin monta vuotta pystyssä.
Kauan tyhjänä olleesta autiotalosta tuli asuttu,
Kunnantalolle menin FFP2 maski päässä kuten menen kaikkiin sisätiloihin koronan varalta. He kysyivät, miksi museo on suljettu. Sanoin, että en halua koronaa kotiini, kukapa haluaisi? Eri asia, jos museo olisi julkisissa tiloissa. Jatkoin lisäksi, että museo siirtyy Suomeen, kun kaksossisko ottaa sen taloonsa. Ja toivotin heidätkin tervetulleeksi Suomeen. Niin sain kunnantalon virkailijat nauramaan. Joten hyvin meni. Kerroin vielä, että taloni säilytän täällä Etelä-Ranskassa, koska pidän paljon tästä alueesta. Vain museo muuttaa pois.
Kun he kysyivät, mitä tehdä museokyltille, sanoin, että sen saa heittää pois. Toisia kylttejä säilytän, mutta en kaikkia, ei ole tilaa.
Niin sitä ajatukset muuttuvat. On helpottavaa, kun saa museon jälkiä poistettua ympäristöstä. Kaikella on aikansa.
Tänään syötiin Dixien kanssa Janssonin kiusausta, sen herkkua. Koira seurasi uteliaana vieressä kokkaamistani. Kun uunista alkoi tulla hyvät tuoksut koko taloon, nälkä tuli. Ja heti kelpasi, kun sille annoin, söi astian puhtaaksi. Kaikkea jokapäiväistä ruokaansa se ei vielä syö, mutta pikkuhiljaa. Ja tänään voitiin taas tehdä kolmen vartin luontolenkki kuten eilenkin.
Teen Janssonin kiusauksen aina ilman kermaa Mozzarella juustolla ja valko-tai roseviinitilkalla, valkosipulilla perunoiden kanssa. Ei ole kuivaa, koska anjovikset ovat tarpeeksi rasvaisia.
Cécile lähetti toisen paketin lahjaksi museolle, oli kuulema vasta nyt löytänyt vanhimman nallensa. Mukana oli myös itäsaksalainen nukkumatti nukke.
Tässä iso Jumeau nukke odottaa paketointi työpöydällä pahvilaatikkoon pääsyä ja Suomi matkaa. Sillä on seuranaan 4 vanhaa nallea, jotka ovat täytteenä sivuilla. Se ei ollut ihan helppo pakattava. Kesti muutaman päivän, kunnes keksin miten pakkaan. Laatikko piti tehdä kahdesta isosta laatikosta, koska ei ollut sopivaa.
199.paketti. 200.saan aloittaa seuraavaksi. Museo on jo paljolti paketissa. Vaikka 7 vitriiniä on nyt täynnä nalleja, koska on pitänyt tehdä tilaa
paketeille joka paikasta ja olen ne nallet siirtänyt tyhjiksi tulleisiin
vitriineihin. Ja monet vaunut ja rattaat täynnä nalleja kuten jotkut
isot puulelut. Kaikki folkloriset nuket myös siirretty vitriineihin tilapäisesti. Sekamelskana ne kaikki odottavat paketointia. Ainakin yksi 100 laatikkoa vielä tulossa, jos ei enemmän. Iso muuttorekka näitä nukkeja ja nalleja varten tarvitaan.
Jumeau nukke on lahja yhdeltä ranskalaiselta, joka toi tänne 50-luvun lelunsa. Ja sanoi, että isänsä oli saanut tuon vanhan 1900-alun nuken.
Kaksossisko teki sille vaatteet silkistä ja minä ostin peruukin oikeaa tukkaa.
Dixiekin odottaa jo Suomi matkaa! Haukku saisi silloin ison pihan maalla kotona. Iso valtakunta kuten entisellä Peppi ja Vaksi koirallamme oli.
Olen hiukan valmistellut koiran kanssa matkustamista. Taitaa olla seikkailua.
Diksi toipilas kuvassa kylämme linnan edessä. Varjoisa päivä. Toisessa kuvassa näkyy, kun sireenit alkavat kukkimaan.
Tänään illalla se sai lääkkeitä viimeisen kerran 6 päivän kuurin jälkeen ja toipui. Viikko sitten ruohon syömisestä luontoretkellä meni siltä jalat alta.
Selasin tietokoneella kuvavarastojani kokoelmasta. Minua puhutteli tämä Tuulen viemää nukketalon Auringonnousu miniatyyri akvarelli, jonka olen ostanut Israelista netistä. Sen mukana ostin Auringonlasku akvarellin. Mutta tämä Aamu on valoisampi pääsiäisviestinä, kun Jeesus nousi kuolleista ja tuo meille uuden valoisan toivon huomisesta.
Tässä on se on Auringonlasku akvarellin kanssa, peräseinällä on Kanadasta ebayssä ostettu Revontulet akvarelli:
Alla koko nukketalo.
Pakettien työsarka jatkuu. Kun yhden saan valmiiksi toista jo suunnittelen. Muistan aina 11 syyskuuta, kun tämä työmaa alkoi. Saa nähdä miten kauan kestää...
