maanantai 31. joulukuuta 2012
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
Nukke-ja autojuttua
Ensin tuli yksi madame, joka oli ollut Anduzen kirpparilla ja samalla poikennut osto-ja myyntiliikkeeseen tännepäin sieltä tullessaan. Siellä hän oli saanut myyjältä museomainokseni. Minä kävin siellä yksi päivä katsomassa ja jätin mainoksen.
Domessarguesin kylästä, noin 10km Nîmesiin päin, oli tämä nukkejen keräilijä kotoisin. Keräilijöiden kesken me vaihdettiin uutisia.
Sitten samanaikaisesti jonkun ajan päästä tuli pari monsieurtä, vanha pappa ja toinen kuusissa kymmenissä. He olivat nähneet vaan museokyltin tiellä tulessaan Uzèsistä Anduzeen. Arvasin, että keräilijä siinä oli ainakin toinen, koska tänne tuli miesväkeä. Autojen keräilijä. - Laitin kuvan tähän höyryautosta, jonka ostin marraskuussa Suomesta kirpparilta 20 eurolla. Se oli autoharrastelijan ihmetyksen kohteena. Ei koskaan ennen ole moista nähnyt. Sitä sitten tutkittiin...Hän lupasi ottaa lisätietoa.
Vanha 81 vuotias vanhus oli kaikesta kiinnostunut ja kertoi lapsistaan, jotka ovat 60-luvulla syntyneitä. Haastattelin häntä. Oli mukava kuunnella vanhoista ajoista, koulusta, sota-ajasta, armeijasta ...
Huvittavaa oli, että miehet olivat yhtä kiinnostuneita kuin rouva kaikesta. Ja nukketaloja ihmeteltiin oikein joukolla, saati sitten 1700-luvun nukkeani ja toisia 1800-luvulta. Vanha-aika kiehtoo.
lauantai 29. joulukuuta 2012
Paras ystävä uuden vuoden ovella
Nämä maisemat ovat meidän ulkoilu reittejämme päivittäin. Aika ankean näköistä nyt talvella viininviljely pelloillankin. Vaikka ei lunta ole missään, eikä pakkasta kuin yöllä välillä. Päivällä on 10°C asteen paikkeilla ollut viime aikoina. Ja aurinkoa on useasti.
Taustalla näkyy Sevennit, noin 8km päässä, ei sen kauempana.
Museoon on tullut pitkästä aikaa vähän elämää. Eilen oli kolme ihmistä ja myös tänään. Turisteja ja osittain paikallisia. Internetin välityksellä he tulivat Alèsin suunnasta tai museomainoksen ansiosta Uzèsistä päin, Karkkimuseosta. Siellä joku oli kertonut, että täällä on nukkemuseo. Sinnepäin täytyy mennä taas piakkoin markkinoimaan.
perjantai 28. joulukuuta 2012
Talo täyttyy
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/
Keskimmäiset kuvat ovat ranskalaista kuuluisaa Limoges posliinia, miniatyyrejä, jotka esittävät Jean-François Millet'n Tähkänpoimijoita ja Iltakelloja (1857). Ne sopivat kaapin päälle. Tämä parin euron kirpputorikauppa on ihan hieno nukketalossa. Ja sen mukana tulee kulttuuria.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jean-Fran%C3%A7ois_Millet
http://fr.wikipedia.org/wiki/Jean-Fran%C3%A7ois_Millet
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
Joulukäsityö
Joulupukki toi Nukkenallemuseoon kuvan kuusi miniatyyrinukkea. Nämä Hertwig- merkkiset posliininuket on valmistettu Saksassa 1900-luvun alussa.
Kuvassa näkyy minun jouluhommani, virkkuukoukku ja pellavalankaa nukenvaatteita varten. Hertwig on pukenut usein pienet nukkensa virkattuihin vaatteisiin.
Nuket olivat puhtaita kuin pulmuset, ei tarvinnut pestä. Harvoin saa näin hyväkuntoisia. Varmaan vanhaa kaupan varastoa, koska ne olivat vielä kiinni alkuperäisessä pahvissa.
Alhaalla linkki flickr.com sivuille, jossa on isommat kuvat.
Olohuoneeseen tuli vähän väriä.
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/
maanantai 24. joulukuuta 2012
HYVÄÄ JOULUA!
torstai 20. joulukuuta 2012
Ruusu askartelua
http://carols-bloomers.com/miniatures/
"Before you can make a flower, it first must grow in your heart."
http://www.torbandreiner.com/flower-making-history
http://www.blumchen.com/craft_shop_craft_instructions.html
http://www.worthpoint.com/worthopedia/100-original-sebnit...
http://kristasewinspired.blogspot.fr/2011/10/vintage-pape...
http://www.mulberrycraftsuk.co.uk/2tone-cream-pale-dusky-...
http://www.wildorchidcrafts.com/index.php?main_page=index
http://www.quilledcreations.com/QuillingVideo-SpiralRoses.asp
http://taavanainen.net.vuodatus.net/blog/431760/paperiruusujen-teko-vaiheittain/
http://scrapalette.blogspot.fr/2011/08/teeny-tiny-rose-tutorial.html
Talo ilman kukkia
Siinä tekemäni ruusuinen seinävaate olohuoneeseen. "Uudet" kiinalaiset
vaasit löysivät paikkansa myös. Niihin täytyy löytää kukkia. Jotakin
muuta sinistä vielä keksin siihen huoneeseen, vaasit näyttävät
paremmilta huonommassa valossa kuin tässä valokuvassa.
En tehnyt ruusuaihetta ihan mallin mukaan, se olisi ollut liian suuren kokoinen, piti pienentää. Käytin vanhoja kudontalankojani enkä kirjontalankaa kuten usein kanavatyössä on.
Kuvia klikkaamalla ne saa suuremmiksi.
En tehnyt ruusuaihetta ihan mallin mukaan, se olisi ollut liian suuren kokoinen, piti pienentää. Käytin vanhoja kudontalankojani enkä kirjontalankaa kuten usein kanavatyössä on.
Kuvia klikkaamalla ne saa suuremmiksi.
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Joulua odotellessa
Viime kuun 17.päivä täällä oli 15 hengen porukka, sen jälkeen oli Suomen matkani. Poissa ollessani oven takana oli ollut ihmisiä ja puhelin oli soinut. Mutta nyt kun ollaan kotona, museossa ei ole ollut ketään ryhmän jälkeen. On se tylsää. Dixoullakaan ei ole seuranpito hommia. "Vieraille" täytyy pitää seuraa.
Keskiviikkona oltiin Alèsin kaupungissa. Tiellä oli kova liikenne mennen tullen. Joulunaika näkyi. Kaupoissa joululahjaostoksilla nyt kaikki ovat, eikä museokäynti tule kenenkään mieleen. Mutta meillä Dixoun kanssa on markkinointi aina mielessä. Museomainoksia vietiin Alèsiin moneen paikkaan ja käyntiin joulumarkkinoilla.
Tänään oltiin Anduzen joulumarkkinoilla ja kirpparilla, lähinnä markkinointireisua tämäkin oli. Joulumarkkinoilta ostin perhos-hyönteis-simpukkataulun koulunäyttelyä varten. Se on uusi harrastelijan kokooma paikallisista elukoista. Maksoi 6 euroa. Sitten ostin pienen miniatyyritalon, joka on valettu betonista. 5 euroa. Sopii nukketaloon leikkinukketaloksi. Se on kaupan myyjän, artisaanin itsensä tekemä. Kirpparilta löysin 5 eurolla 4 miniatyyri vaasia (vase cloisonné), aitoa kiinalaista kulttuuria.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Cloisonn%C3%A9
http://en.wikipedia.org/wiki/Cloisonn%C3%A9
Siinä kuva nukketalo vaaseistani, jotka ovat 7-8cm. Myyjä ei tiennyt cloisonné vaaseista, kysyin häneltä, siksi sain halvalla. Antiikkimyyjillä hinta on toinen, vaikka miniatyyrejä ovatkin.
Retkeilymajassa kuulin hyviä uutisia ystäviltä, jotka olivat olleet jossakin kuntien yhteistapahtumassa. He olivat puhuneet yhden kylämme kunnanvaltuutetun kanssa ja olivat ottaneet puheeksi nukkenallemuseon. Monsieur oli Saintpierre sukunimeltään eli suomeksi Pyhäpietari. Pyhäpietari oli sanonut, että hän ei ole käynyt täällä museossa. Lisäksi puhe oli ollut museokylteistä, joita me ollaan kyläämme laitettu sinne tänne, koska tämä museo on vaikea löytää. Hän oli lisännyt, että kunnan yhteiseen isoon kyläkarttaan he aikovat lisätä tämä museon, koska tunnetusti meitä haetaan ja kysytään kylällä. Missä on nukkenallemuseo? Siihen kysymykseen kyläläiset ovat jo kyllästyneet, siksi kunnantalo aikoo nyt omasta aloitteestaan meidän puolesta lisätä meidät kartalle. Se olisi maksanut meille noin 200 euroa, joten unohdettiin koko juttu, liian kallista meidän budjetille. Ja ajateltiin, jos ihmiset tulevat kylälle asti jostain kaukaa varta vasten museoon, kyllä he tänne löytävät. "Ei kysyvä tieltä eksy", sanoi vanha kansa. Jos ei ole kiinnostunut tarpeeksi, silloin ei viitsi hakea.
Keskiviikkona oltiin Alèsin kaupungissa. Tiellä oli kova liikenne mennen tullen. Joulunaika näkyi. Kaupoissa joululahjaostoksilla nyt kaikki ovat, eikä museokäynti tule kenenkään mieleen. Mutta meillä Dixoun kanssa on markkinointi aina mielessä. Museomainoksia vietiin Alèsiin moneen paikkaan ja käyntiin joulumarkkinoilla.
Tänään oltiin Anduzen joulumarkkinoilla ja kirpparilla, lähinnä markkinointireisua tämäkin oli. Joulumarkkinoilta ostin perhos-hyönteis-simpukkataulun koulunäyttelyä varten. Se on uusi harrastelijan kokooma paikallisista elukoista. Maksoi 6 euroa. Sitten ostin pienen miniatyyritalon, joka on valettu betonista. 5 euroa. Sopii nukketaloon leikkinukketaloksi. Se on kaupan myyjän, artisaanin itsensä tekemä. Kirpparilta löysin 5 eurolla 4 miniatyyri vaasia (vase cloisonné), aitoa kiinalaista kulttuuria.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Cloisonn%C3%A9
http://en.wikipedia.org/wiki/Cloisonn%C3%A9
Retkeilymajassa kuulin hyviä uutisia ystäviltä, jotka olivat olleet jossakin kuntien yhteistapahtumassa. He olivat puhuneet yhden kylämme kunnanvaltuutetun kanssa ja olivat ottaneet puheeksi nukkenallemuseon. Monsieur oli Saintpierre sukunimeltään eli suomeksi Pyhäpietari. Pyhäpietari oli sanonut, että hän ei ole käynyt täällä museossa. Lisäksi puhe oli ollut museokylteistä, joita me ollaan kyläämme laitettu sinne tänne, koska tämä museo on vaikea löytää. Hän oli lisännyt, että kunnan yhteiseen isoon kyläkarttaan he aikovat lisätä tämä museon, koska tunnetusti meitä haetaan ja kysytään kylällä. Missä on nukkenallemuseo? Siihen kysymykseen kyläläiset ovat jo kyllästyneet, siksi kunnantalo aikoo nyt omasta aloitteestaan meidän puolesta lisätä meidät kartalle. Se olisi maksanut meille noin 200 euroa, joten unohdettiin koko juttu, liian kallista meidän budjetille. Ja ajateltiin, jos ihmiset tulevat kylälle asti jostain kaukaa varta vasten museoon, kyllä he tänne löytävät. "Ei kysyvä tieltä eksy", sanoi vanha kansa. Jos ei ole kiinnostunut tarpeeksi, silloin ei viitsi hakea.
perjantai 14. joulukuuta 2012
Kuinka paljon mainoksia?
Quantité 1100, papier couleur Format A4
Montant TTC:78,94€
Siinä yllä yhdistyksen viimeisen laskun lukuja. Anduzen turistitoimisto tekee museomainoksemme jäsenhintaan.
Tänä vuonna on kulutettu 3x1100 =3300 mainosta melkein, jäljellä niitä on vielä hiukan. A4 mahtuu kolme museomainosta. Se on sopiva koko, joka mahtuu mainostelineisiin joka paikkaan.
Kun kerroin uutisen ystävilleni Anduzen retkeilymajaan, he ihmettelivät, että se on paljon. Heillä on tapana niitä säästää, kuten mekin ollaan ennen säästelty, paitsi tänä vuonna. Varsinkin Pont du Gardin turistitoimistoon ja sinne suuntaan yleensä (Karkkimuseo, Uzès jne.) mainoksia menee kasoittain. Siellä on suurin turistivirta. Toisaalta sieltä museoon tulee myös nykyään paljon ihmisiä. Museomainoksemme tehoavat hyvin, vaikka ne ovat vaatimattomia mustavalkoisia värillisellä paperilla. Niiden kappalehinta jää siten pieneksi.
Muihin museoihinkin vietiin niitä tänä vuonna ja vastakaikua tuli yllättävän useasti. Jos ollaan ajelemassa, muutama mainos jätetään milloin mihinkin. Jonkun ajan päästä joku tulee museoon samalta suunnalta.
Kun sanoin turistitoimistossa Anduzessa, että mainoksia on kulunut paljon tänä vuonna, vaikka toisaalta ne ovat myös tuoneet suuren määrän museokävijöitä, he sanoivat, se on tärkeintä. Jos teettäisi kalliita mainoksia, se olisi eri asia.
Montant TTC:78,94€
Siinä yllä yhdistyksen viimeisen laskun lukuja. Anduzen turistitoimisto tekee museomainoksemme jäsenhintaan.
Tänä vuonna on kulutettu 3x1100 =3300 mainosta melkein, jäljellä niitä on vielä hiukan. A4 mahtuu kolme museomainosta. Se on sopiva koko, joka mahtuu mainostelineisiin joka paikkaan.
Kun kerroin uutisen ystävilleni Anduzen retkeilymajaan, he ihmettelivät, että se on paljon. Heillä on tapana niitä säästää, kuten mekin ollaan ennen säästelty, paitsi tänä vuonna. Varsinkin Pont du Gardin turistitoimistoon ja sinne suuntaan yleensä (Karkkimuseo, Uzès jne.) mainoksia menee kasoittain. Siellä on suurin turistivirta. Toisaalta sieltä museoon tulee myös nykyään paljon ihmisiä. Museomainoksemme tehoavat hyvin, vaikka ne ovat vaatimattomia mustavalkoisia värillisellä paperilla. Niiden kappalehinta jää siten pieneksi.
Muihin museoihinkin vietiin niitä tänä vuonna ja vastakaikua tuli yllättävän useasti. Jos ollaan ajelemassa, muutama mainos jätetään milloin mihinkin. Jonkun ajan päästä joku tulee museoon samalta suunnalta.
Kun sanoin turistitoimistossa Anduzessa, että mainoksia on kulunut paljon tänä vuonna, vaikka toisaalta ne ovat myös tuoneet suuren määrän museokävijöitä, he sanoivat, se on tärkeintä. Jos teettäisi kalliita mainoksia, se olisi eri asia.
torstai 13. joulukuuta 2012
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Dixou kirkossa
Tänään sunnuntai aamulla meitä laiskotti, mentiin ulos Dixon kanssa vasta noin klo puoli 10. Tehtiin koulun takana pikkutiellä pieni lenkki ihanassa aamuauringossa. Ilmassa oli vielä öisen talvipakkasen tuntua. Talvessakin on oma viehätyksensä. Kiitos haukkuni, sen ansiosta näen luontoa paljon enemmän kuin ennen, vuodenaikojen- ja vuorokauden vaihtelujen lisäksi kaikki säät, satoi tai paistoi. Oli ilma minkälainen tahansa, aina mieli virkistyy ulkona.
Kun me tultiin takaisin kylälle, kirkonkellot soivat klo10:15. Tuttu reformoitu evankelinen kirkko on siinä tien vieressä. En ole käynyt siellä aikoihin, joten päätettiin poiketa kellojen kutsusta. Sinne myös eläinystävämme ovat tervetulleita.
Eläkeläiset monsieur ja madame Bernard ovat kirkon vastuuhenkilöitä. Pienessä kirkossa tunnetaan kaikki, joten me saimme ystävällisen vastaanoton. Dixou istui kiltisti vieressäni. Mutta kun alettiin veisata virttä, se katsoi minua ihmeissäni. Onneksi se ei ruvennut ulvomaan. Sitten se halusi vapaaksi ja meni rouva Bernardin tykö, koska hänet se tuntee jo ennestään. Koira oli heillä "hoidossa" muutaman päivän kolme vuotta sitten, kun minä olin poissa kotoa. He tykkäävät eläimistä.
Yhtäkkiä, kun pappi saarnasi, koirani alkoi kovasti haukkumaan. Se näki lasiovesta toisen koiran ulkona. Onneksi se rauhoittui, kun komennettiin. Aika tuli vähän pitkäksi, joten se otti nokoset lattialla tai kieriskeli ja hieroi selkäänsä karheassa mukavassa kokolattiamatossa. Kun unen päästä oli vaikea saada kiinni, se tuli minun tyköni ja pyysi jo ulos. Ei me vielä mennä, sanoin minä ja se ymmärsi hyvin.
Kannatti tulla tänne, ajatteli varmaan Dixouni, koska se sai monta silitystä. Meitä monia siellä se hauskutti ja sai hymyilemään. Toisaalta joukossa on kyllä aina sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät elukoista välitä, joten ei ihan kaikki sitä silittänyt, kun se meni tykö. Silloin se oli vähän surullisen näköinen.
Oli mukava yllätys tämä aamuinen kirkkoreisu. Kuulun kylässämme siihen seurakuntaan. Anduzessa minulla on vielä toinen paikka, jonka tunnen 20 vuoden ajalta. Evankelinen reformoitu kirkko muistuttaa aika paljon Suomen luterilaista kirkkoa. Vaikka se on pieni kylläkin, toisin kuin valtiokirkko. Urkuja kaipaan täällä kirkossa, noilla pienillä kirkoilla ei ole niihin varaa.
Maailmalla asuessa on tärkeää löytää tällaisia saman hengen heimolaisia. Merimiehilläkin on merimieskirkkoja. Ne ovat kuin "turvasatamia" myrskyisillä maailman merillä.
Kun me tultiin takaisin kylälle, kirkonkellot soivat klo10:15. Tuttu reformoitu evankelinen kirkko on siinä tien vieressä. En ole käynyt siellä aikoihin, joten päätettiin poiketa kellojen kutsusta. Sinne myös eläinystävämme ovat tervetulleita.
Eläkeläiset monsieur ja madame Bernard ovat kirkon vastuuhenkilöitä. Pienessä kirkossa tunnetaan kaikki, joten me saimme ystävällisen vastaanoton. Dixou istui kiltisti vieressäni. Mutta kun alettiin veisata virttä, se katsoi minua ihmeissäni. Onneksi se ei ruvennut ulvomaan. Sitten se halusi vapaaksi ja meni rouva Bernardin tykö, koska hänet se tuntee jo ennestään. Koira oli heillä "hoidossa" muutaman päivän kolme vuotta sitten, kun minä olin poissa kotoa. He tykkäävät eläimistä.
Yhtäkkiä, kun pappi saarnasi, koirani alkoi kovasti haukkumaan. Se näki lasiovesta toisen koiran ulkona. Onneksi se rauhoittui, kun komennettiin. Aika tuli vähän pitkäksi, joten se otti nokoset lattialla tai kieriskeli ja hieroi selkäänsä karheassa mukavassa kokolattiamatossa. Kun unen päästä oli vaikea saada kiinni, se tuli minun tyköni ja pyysi jo ulos. Ei me vielä mennä, sanoin minä ja se ymmärsi hyvin.
Kannatti tulla tänne, ajatteli varmaan Dixouni, koska se sai monta silitystä. Meitä monia siellä se hauskutti ja sai hymyilemään. Toisaalta joukossa on kyllä aina sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät elukoista välitä, joten ei ihan kaikki sitä silittänyt, kun se meni tykö. Silloin se oli vähän surullisen näköinen.
Oli mukava yllätys tämä aamuinen kirkkoreisu. Kuulun kylässämme siihen seurakuntaan. Anduzessa minulla on vielä toinen paikka, jonka tunnen 20 vuoden ajalta. Evankelinen reformoitu kirkko muistuttaa aika paljon Suomen luterilaista kirkkoa. Vaikka se on pieni kylläkin, toisin kuin valtiokirkko. Urkuja kaipaan täällä kirkossa, noilla pienillä kirkoilla ei ole niihin varaa.
Maailmalla asuessa on tärkeää löytää tällaisia saman hengen heimolaisia. Merimiehilläkin on merimieskirkkoja. Ne ovat kuin "turvasatamia" myrskyisillä maailman merillä.
Nukketalo vertailua
Tässä vielä kuva vierashuoneesta, jonne sain posliinisen pesuvadin ja vesikannun peilipöydän päälle. Pottukin on jo. Joten siellä on ne tärkeimmät vieraita varten.
Tällä hetkellä tämän saksalaisen 20-luvun nukketalon kuvasarja on nähty 144 kertaa elokuusta tähän kuuhun asti flickr.com sivuilla:
Dioina:
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/show/
tai muuten:
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/
Englantilainen 20-luvun Handicrafts nukketalo sitävastoin on nähty peräti yli 600 kertaa syyskuusta 2011 tähän asti. Toisaalta yli vuoden sisällä, tuo ennen mainittu saksalainen on ollut netissä vasta muutaman kuukauden.
Dioina:
http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/sets/72157627537460651/show/
tai muuten:
http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/sets/72157627537460651/
Englantilaisen talon esittelen museokävijöille "rikkaiden" talona ja "Setä Tuomon tuvan" köyhien talona. Tuo Handicrafts house on nukketaloistani suosituin museossa, vaikka se on kierrätystä alkuaan.
Alla Setä Tuomon tupa.
perjantai 7. joulukuuta 2012
Monta tuntia nukketalossa
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/show/
Tässä alussa linkki flickr.com sivuille, jonne jatkoin kuvasarjaa talon kunnostuksesta. Se on dioina.
Viereisessä kuvassa alakerran makuuhuoneessa näkyy valmiina enkelitaulu seinällä.
Akvarellit vasemmalla yläkerran sinisessä huoneessa ovat Barjacin antiikkimarkkinoiden löytö 5 eurolla. Ne olivat vähän likastuneet, sain ne korjattua. Tein niistä pyöreät ja niin sain sen huonon osan pois leikattua. Metallikehykset ovat vanhat myös.
Jokaisen sängyn viereen laitoin potun. Ne ovat kylläkin uutta Limoges-posliinia. Anduzen kirpparilta sain niitä 1-2 eurolla kappale. Toisaalta hyvänlaatuisia ne ovat, vaikka ihanteellisempaa olisi käyttää vanhaa eikä uutta. Vain poikkeustapauksessa lisään uutta tavaraa nukketaloon.
Yläkerran vierashuoneeseen tein pöydälle vanhasta pitsistä pöytäliinan ja otin Limoges kukkamaljakon toisesta nukketalosta tänne, koska siellä niitä oli jo monta.
Forssan joulumarkkinoilta ostama savikoira sopii olohuoneeseen, samat värit. Kissalla ja koiralla on tässä talossa kummallakin oma huone. Kissa asuu keittiössä ja koira olohuoneessa. Se on vielä aika tyhjä, sinne keksin jotakin seuraavaksi. Ja asukkaat puuttuvat kokonaan.
Tämä autiotalo on temmannut minut täysin mukaansa. Se on alkanut uudestaan elää, kun olen "askarrellut" sen parissa monia tunteja. Valmista ei ole vielä. Sitäpaitsi kesällä arvelin, että sen kunnostaminen kestää vuoden. Nyt jo puolessa vuodessa on paljon tapahtunut. Toisaalta minun oli kauhean vaikea päästä alkuun. Kesti noin 6 vuotta, ennenkuin ryhdyin hommiin.
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/
Siinä vielä kuvasarjalinkki.
Viereisessä kuvassa alakerran makuuhuoneessa näkyy valmiina enkelitaulu seinällä.
Akvarellit vasemmalla yläkerran sinisessä huoneessa ovat Barjacin antiikkimarkkinoiden löytö 5 eurolla. Ne olivat vähän likastuneet, sain ne korjattua. Tein niistä pyöreät ja niin sain sen huonon osan pois leikattua. Metallikehykset ovat vanhat myös.
Jokaisen sängyn viereen laitoin potun. Ne ovat kylläkin uutta Limoges-posliinia. Anduzen kirpparilta sain niitä 1-2 eurolla kappale. Toisaalta hyvänlaatuisia ne ovat, vaikka ihanteellisempaa olisi käyttää vanhaa eikä uutta. Vain poikkeustapauksessa lisään uutta tavaraa nukketaloon.
Yläkerran vierashuoneeseen tein pöydälle vanhasta pitsistä pöytäliinan ja otin Limoges kukkamaljakon toisesta nukketalosta tänne, koska siellä niitä oli jo monta.
Forssan joulumarkkinoilta ostama savikoira sopii olohuoneeseen, samat värit. Kissalla ja koiralla on tässä talossa kummallakin oma huone. Kissa asuu keittiössä ja koira olohuoneessa. Se on vielä aika tyhjä, sinne keksin jotakin seuraavaksi. Ja asukkaat puuttuvat kokonaan.
Tämä autiotalo on temmannut minut täysin mukaansa. Se on alkanut uudestaan elää, kun olen "askarrellut" sen parissa monia tunteja. Valmista ei ole vielä. Sitäpaitsi kesällä arvelin, että sen kunnostaminen kestää vuoden. Nyt jo puolessa vuodessa on paljon tapahtunut. Toisaalta minun oli kauhean vaikea päästä alkuun. Kesti noin 6 vuotta, ennenkuin ryhdyin hommiin.
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/
Siinä vielä kuvasarjalinkki.
Linnan juhlista
http://yle.fi/uutiset/kuvagalleria_linnan_juhlien_nayttavimmat_puvut/6406112
Eilen katselin internetistä itsenäisyyspäivän linnan juhlia. Näkyvyys oli hyvä ulkomaillekin. Toisaalta minulla on uusi tietokoneen keskusyksikkö ja nettiyhteys on nopea ja hyvä, eikä katkeile.
Noita juhlia on mukava katsoa. Me puhuttiin samalla siskojen kanssa Skypella. Oli kotoisaa, kuin olisin ollut Suomessa.
Pukuloistoa arvostellaan aina. Kaikki olivat siellä parhaat päällä. Mutta en minä nähnyt lempipukua. Jokunen oli hienompi toisia. Ja joukossa oli aika järkyttäviä pukuja, rintaliivit tai alushousut näkyivät. Naiselliset hullutukset tulevat oikein esille joka kerta. Toisaalta sekin voi olla positiivista tai negatiivista.
Minun mielestäni Pariisin muotinäytökset ovat hienompia kuin linnanjuhlien pukuskaala. Suuret muotitaiteilijat tekevät puvuistaan kuin taideteoksia.
Presidentin rouva Jenni Haukio on nuori ja nätti, mutta hänen pukuvalintansa ovat aina vähän vanhahtavia, ainakin ne, jotka olen sattunut näkemään internetissä Suomen uutisia seuratessani. Ehkä hän haluaa näyttää vanhemmalta paljon vanhemman miehensä kanssa.
Marimekkokin oli siellä mukana ainakin yhden luomuksensa kanssa, en katsellut ihan koko juhlaa alusta loppuun. En ymmärrä sen taidetta. Ei se puku mikään erikoinen ollut, vaikka hinta on niissä Marimekon tuotteissa ollut aina tunnetusti huippua. Silloin 70-luvulla se oli uutta ja suurta muotia, kun piti ostaa ikkunaverhotkin Marimekosta, mutta nykyään se ei enää tunnu mitenkään erikoiselta.
Vaikka täytyy suosia suomalaista, mutta en minä silti suomalaissuunnittelijaa valitsisi ihan vaan suomalaisuuden tähden jos ulkomaalainen onnistuu suunnittelussa paremmin. Kyllä sitä kotimaisuutta voi kunnioittaa muutenkin elämäntavoissaan.
Suomalaiset ovat hyviä muualla kuten huipputeknologiassa. Muoti on paremminkin ranskalaisten tai italialaisten erikoisuus.
Eilen katselin internetistä itsenäisyyspäivän linnan juhlia. Näkyvyys oli hyvä ulkomaillekin. Toisaalta minulla on uusi tietokoneen keskusyksikkö ja nettiyhteys on nopea ja hyvä, eikä katkeile.
Noita juhlia on mukava katsoa. Me puhuttiin samalla siskojen kanssa Skypella. Oli kotoisaa, kuin olisin ollut Suomessa.
Pukuloistoa arvostellaan aina. Kaikki olivat siellä parhaat päällä. Mutta en minä nähnyt lempipukua. Jokunen oli hienompi toisia. Ja joukossa oli aika järkyttäviä pukuja, rintaliivit tai alushousut näkyivät. Naiselliset hullutukset tulevat oikein esille joka kerta. Toisaalta sekin voi olla positiivista tai negatiivista.
Minun mielestäni Pariisin muotinäytökset ovat hienompia kuin linnanjuhlien pukuskaala. Suuret muotitaiteilijat tekevät puvuistaan kuin taideteoksia.
Presidentin rouva Jenni Haukio on nuori ja nätti, mutta hänen pukuvalintansa ovat aina vähän vanhahtavia, ainakin ne, jotka olen sattunut näkemään internetissä Suomen uutisia seuratessani. Ehkä hän haluaa näyttää vanhemmalta paljon vanhemman miehensä kanssa.
Marimekkokin oli siellä mukana ainakin yhden luomuksensa kanssa, en katsellut ihan koko juhlaa alusta loppuun. En ymmärrä sen taidetta. Ei se puku mikään erikoinen ollut, vaikka hinta on niissä Marimekon tuotteissa ollut aina tunnetusti huippua. Silloin 70-luvulla se oli uutta ja suurta muotia, kun piti ostaa ikkunaverhotkin Marimekosta, mutta nykyään se ei enää tunnu mitenkään erikoiselta.
Vaikka täytyy suosia suomalaista, mutta en minä silti suomalaissuunnittelijaa valitsisi ihan vaan suomalaisuuden tähden jos ulkomaalainen onnistuu suunnittelussa paremmin. Kyllä sitä kotimaisuutta voi kunnioittaa muutenkin elämäntavoissaan.
Suomalaiset ovat hyviä muualla kuten huipputeknologiassa. Muoti on paremminkin ranskalaisten tai italialaisten erikoisuus.
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
Vierashuoneessa
Minulla on hyvät varastot vanhoja pitsejä, joita sain siihen aikaan kun tein vielä nalleja. Nyt pitseillä oli käyttöä, tein niistä koristeelliset sängynpeitteet tyynyineen. Rusetteja pitää olla, että on korea.
Posliininen pesuvati ja kannu vielä peilipöydälle ja pottu lattialle, niin sitten on huone valmiina vieraita varten.
Suojelusenkeli
Koristeellisessa kirjeessä on kiiltokuvaenkeli ja -lapsi vaaleanpunaisen silkin päällä, reunoilla on tinaset koristeet pitsiharson päällä ja alla vielä tinainen teksti vanhalla kirjoituksella.
Teen tästä löydöstäni suojelusenkeli taulun punaiseen makuuhuoneeseen nukketaloon. Mitoiltaan se sopii. Taitan sen kuten se on aina ollut taitettuna neljältä sivulta ja suljen kastekirjeen sen sisälle. Ei se siitä vahingoitu, vaikka laitan sen sitten kehysten sisään lasin taakse. Taulu kätkee silloin sisälleen salaisuuden, tarinan. Joku lapsi jossain 100 vuotta sitten on sen saanut...Nyt se on vielä löytänyt uuden paikan museossa kaikkien ihaltavana. Niin elämä jatkuu.
Löysin kirpparilta puukehykset lasineen. Ne piti maalata, jotta sopii punaiseen huoneeseen. Nyt se on kuivaamassa. Kestää pari päivää kuivata, sellaista hidasti kuivaavaa maalia. Kun on valmista, näytän tässä blogissani.
Kuvia klikkaamalla ne saa suuremmaksi.
Skannasin kirjeen. Jos osaa saksaa, voi suomentaa. Linkin kuvaa täytyy vielä kerran klikata, jotta teksti suurenee tarpeeksi.
http://souvenirs.midiblogs.com/media/02/02/4147602574.jpg
http://www.culture.gouv.fr/public/mistral/joconde_fr?ACTI...
http://histobook.fr/?p=108
tiistai 4. joulukuuta 2012
Kun unelmat toteutuvat...
Tässä yksi joululahja idea: "Unelmani Etelä-Ranskassa". Kustantaja Pilot. 2005. Sivuja on 182.
Kirjaa voi tilata sähköpostilla myoldbear @ free.fr
Hinta on 23€ + postiennakkokulut.
http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/tervetuloa.htm
Päivän runo
Hold fast
to dreams
for if dreams die,
life is a broken
winged bird that
to dreams
for if dreams die,
life is a broken
winged bird that
cannot fly.
Langston Hughes
Langston Hughes
maanantai 3. joulukuuta 2012
Matkan jälkeen
Viime viikonlopulla oli meidän kylässä joulumarkkinat. Kävin siellä vähän katsomassa heti aamulla, koska naapurini on aina siellä myyntikojuineen.
Samalla ajattelin kysyä ohjaajilta, jos voin viedä nukkenallemuseokyltin ulko-oven viereen. Minulla on sellainen ylimääräinen, jota voi siirtää paikasta toiseen. Lisäksi jätin sinne markkinoille museomainoksia puffettiin ja yhdelle madamella, jonka kanssa puhuin. Hän on julkaissut pari käsityökirjaa. Ja kuulin häneltä internetissä myytävistä suurennuslaseista, joilla voi tehdä miniatyyrejä.
Sitten tuli mieleeni, että voisin samalla viedä museomainoksen bureau de tabaciin eli lehtikioskille ja sinne uuteen isoon supermarkettiin, joka avattiin syksyllä.
Siinä vähän museon markkinointia omassa kylässä. En sitä yleensä harjoita. Ensimmäisinä museovuosina huomasin sen ihan turhaksi, ajan ja energian tuhlaukseksi. Niin kuin tyhjään kaivoon mainokset olisi heittänyt, mitään vastakaikua ei koskaan kuulunut.
Ihmeesti matkan jälkeen, kun oli vähän etäisyyttä kaikkeen, näki asiat eri tavalla. Matka virkistää ja avartaa. Hälläväliä, vaikka tänään näyttää turhalta moni asia, huomenna voi kaikki olla toisin. Never give up trying! - opittiin koulussa englannintunnilla.
Museon oven takana oli ollut ihmisiä poissaollessani. Naapurin isäntä ja ravintoloitsija niin sanoivat. Kerroin heille, että olin Suomessa viikon. Lisäksi puhelinvastaajassa oli soittajien numeroita. Naapurikylistä oli kyselty museota, joten meitä kaivattiin.
Nyt lopultakin tein ne "mainostemput", mitä Sébastien on käskenyt minun tehdä jo monta vuotta. - Piti tehdä Suomen matka ensin, että riitti rohkeus.
Samalla ajattelin kysyä ohjaajilta, jos voin viedä nukkenallemuseokyltin ulko-oven viereen. Minulla on sellainen ylimääräinen, jota voi siirtää paikasta toiseen. Lisäksi jätin sinne markkinoille museomainoksia puffettiin ja yhdelle madamella, jonka kanssa puhuin. Hän on julkaissut pari käsityökirjaa. Ja kuulin häneltä internetissä myytävistä suurennuslaseista, joilla voi tehdä miniatyyrejä.
Sitten tuli mieleeni, että voisin samalla viedä museomainoksen bureau de tabaciin eli lehtikioskille ja sinne uuteen isoon supermarkettiin, joka avattiin syksyllä.
Siinä vähän museon markkinointia omassa kylässä. En sitä yleensä harjoita. Ensimmäisinä museovuosina huomasin sen ihan turhaksi, ajan ja energian tuhlaukseksi. Niin kuin tyhjään kaivoon mainokset olisi heittänyt, mitään vastakaikua ei koskaan kuulunut.
Ihmeesti matkan jälkeen, kun oli vähän etäisyyttä kaikkeen, näki asiat eri tavalla. Matka virkistää ja avartaa. Hälläväliä, vaikka tänään näyttää turhalta moni asia, huomenna voi kaikki olla toisin. Never give up trying! - opittiin koulussa englannintunnilla.
Museon oven takana oli ollut ihmisiä poissaollessani. Naapurin isäntä ja ravintoloitsija niin sanoivat. Kerroin heille, että olin Suomessa viikon. Lisäksi puhelinvastaajassa oli soittajien numeroita. Naapurikylistä oli kyselty museota, joten meitä kaivattiin.
Nyt lopultakin tein ne "mainostemput", mitä Sébastien on käskenyt minun tehdä jo monta vuotta. - Piti tehdä Suomen matka ensin, että riitti rohkeus.
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
lauantai 1. joulukuuta 2012
Viikko Suomessa - Mantin lottapuku
Ostin liput internetistä jo lokakuun alussa marraskuun loppuviikolle. Ryanairin halpoja matkoja ei ollut nyt ihan helppo löytää. Heti joulukuun alussa näkyi jo tuntuvat erot. Montpellier-Frankfurt Hahn-Tampere-Frankfurt Hahn. Siinä lentoni noin 65 euroa kaikkiaan. Teen aina rekisteröinnin tai maihinnousukortin valmiiksi netissä ja matkatavaroita on vain lentolaukkuun sallittu 10kg. Mahtui sinne nyt silti kutomiani poppanoita, isonveljen kauraryynejä, höyryauto 30-luvulta, ruisleipä, savinen koira ja joulukuusi miniatyyreinä...
Frankfurt Hahn lentokenttä - Frankfurt am Main bussimatka 14 euroa (klo10:30-12:15). Sitten piti jatkaa Saksasta luotijunalla Frankfurt am Mainista (noin klo 14) Avignoniin, 39 euroa, koska halpaa lentoa en saanut. Toisaalta tuli testattua tuo uusi linja Frankfurt am Main-Marseille. Voisin sen junamatkan toistekin tehdä, vaikka istuin junassa 7 tuntia (noin 300km/tunti).
Matkaani helpotti paljon, kun lainasin autoni viikoksi ystävälleni, joka sitten toi minut lentokentälle ja haki rautatieasemalta Avignonista. Ei ollut ajosta stressiä. Ja sitäpaitsi matkani olisi ollut kalliimpi, koska olisin joutunut junalla tulemaan Avignonista Montpellierhen ja auton jättämään parkkiin lentokentälle.
Dixou oli päivähoidossa ystävieni tykönä. 12-vuotias koiravauva oli ollut kiltti. Kova ikävä oli meillä puolin ja toisin.
Saksassa pikakäynnillä nyt ollessani ajattelin, että kunpa olisi voinut olla siellä vähän kauemmin. Toisella kertaa.
Sää oli aika leutoa joka paikassa matkan varrella. Sitten kotiin tänne tultuani luin Hesaria netissä ja huomasin, että lumet tulivat ja sotkivat liikenteen pahasti Suomessa heti seuraavana päivänä. Minulla oli tuuria. Ei ollut myöskään juna- tai muita lakkoja missään.
Suomessa oltiin Forssan joulumarkkinoilla ja paluumatkalla Tampereella Erjan kanssa Lotta-ja Suojeluskunta museossa. Olen jo pitemmän aikaa sunnitellut meneväni sotamuseoon tilaisuuden tullen. On hyvä tietää sota-ajasta. Minulla on kokoelmassani muutama sotamuisto.
http://www.museokompassi.fi/tampere/tampereen-suojeluskunta-ja-lottamuseo/
http://www.pirkanperinto.fi/
Me ollaan nähty joskus pienenä yhden tätimme lottapuku. Nyt näin tuolla museossa mitä kaikkea sen pitäminen tarkoitti aikoinaan. Palanen mennyttä maailmaa tuli konkreettisesti esille monien tuhansien esineiden mukana.
Vapaaehtoisilla oli tärkeä tehtävä noina kriisiaikoina.
http://www.mpkk.fi/fi/sotamuseo/
Frankfurt Hahn lentokenttä - Frankfurt am Main bussimatka 14 euroa (klo10:30-12:15). Sitten piti jatkaa Saksasta luotijunalla Frankfurt am Mainista (noin klo 14) Avignoniin, 39 euroa, koska halpaa lentoa en saanut. Toisaalta tuli testattua tuo uusi linja Frankfurt am Main-Marseille. Voisin sen junamatkan toistekin tehdä, vaikka istuin junassa 7 tuntia (noin 300km/tunti).
Matkaani helpotti paljon, kun lainasin autoni viikoksi ystävälleni, joka sitten toi minut lentokentälle ja haki rautatieasemalta Avignonista. Ei ollut ajosta stressiä. Ja sitäpaitsi matkani olisi ollut kalliimpi, koska olisin joutunut junalla tulemaan Avignonista Montpellierhen ja auton jättämään parkkiin lentokentälle.
Dixou oli päivähoidossa ystävieni tykönä. 12-vuotias koiravauva oli ollut kiltti. Kova ikävä oli meillä puolin ja toisin.
Saksassa pikakäynnillä nyt ollessani ajattelin, että kunpa olisi voinut olla siellä vähän kauemmin. Toisella kertaa.
Sää oli aika leutoa joka paikassa matkan varrella. Sitten kotiin tänne tultuani luin Hesaria netissä ja huomasin, että lumet tulivat ja sotkivat liikenteen pahasti Suomessa heti seuraavana päivänä. Minulla oli tuuria. Ei ollut myöskään juna- tai muita lakkoja missään.
Suomessa oltiin Forssan joulumarkkinoilla ja paluumatkalla Tampereella Erjan kanssa Lotta-ja Suojeluskunta museossa. Olen jo pitemmän aikaa sunnitellut meneväni sotamuseoon tilaisuuden tullen. On hyvä tietää sota-ajasta. Minulla on kokoelmassani muutama sotamuisto.
http://www.museokompassi.fi/tampere/tampereen-suojeluskunta-ja-lottamuseo/
http://www.pirkanperinto.fi/
Me ollaan nähty joskus pienenä yhden tätimme lottapuku. Nyt näin tuolla museossa mitä kaikkea sen pitäminen tarkoitti aikoinaan. Palanen mennyttä maailmaa tuli konkreettisesti esille monien tuhansien esineiden mukana.
Vapaaehtoisilla oli tärkeä tehtävä noina kriisiaikoina.
http://www.mpkk.fi/fi/sotamuseo/
tiistai 27. marraskuuta 2012
Haukkuystävämme
Tässä yllä veljen tytär Saara on Rico-koiransa kanssa. Alimmassa kuvassa minulla on Nekku-koiranpenikka sylissä. Joten koiran hoitoa oli nyt myös Suomessa.
maanantai 19. marraskuuta 2012
Karhumatto
Eilen ryhdyin hommiin. Leikkasin pohjan saman kaavan mukaan kuin kaksi muuta, jotka olin tehnyt jo aikaisimmin. Pään teossa oli vähän pohtimista, miten sen saan kokoon.
Tänään jatkoin valmiista kappaleista. Liimasin kaksi isoa palaa yhteen ja sitten oli pään vuoro. Täytin sitä vähän, lisäsin lasisilmät ja korvat. Sitten muokkasin pään muotoa ja ompelin kiinni. Kuono viimeiseksi.
Ei nallea saa aina onnistumaan, ei siitä saa tulemaan mielensä mukaista. Nyt olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen, vaikka itse sen sanonkin.
Tässä alla dioina nukketalo sen alkuremontista alkaen...
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/show/
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/8199769717/in/set-72157631222526416
lauantai 17. marraskuuta 2012
20-luvun talossa tapahtuu...
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/show/
Kaikki muut kankaat keittiön verhoja lukuunottamatta minulla oli kotona varastossa nauhoineen. Vain yhtä punaista samettinauhaa ostin. Myös lattiamaalit oli jo ennestään.
Yllä linkki flickr.com sivuille, jossa kuvasarja remontista ja löydöistäni dioina. Alla vielä toinen linkki.
Näin unohtuneista vanhoista taloista tulee taas uudestaan "asuttuja". Asukkaat sieltä vielä puuttuvat.
Seuraavaksi teen kai karhumaton lampaankarvasta punaiseen makuuhuoneeseen.
Olen viettänyt monta hauskaa hetkeä täällä nukketalossa. Tervetuloa mukaani tässä virtuaalimaailmassa!
Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi.
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/
perjantai 16. marraskuuta 2012
Aramonlaisten kommentteja
Teksti on vain ranskaksi. Siinä vähän käännösharjoitusta ranskankielen harrastajille.
torstai 15. marraskuuta 2012
Kuin toivoa voi
Päivä on taas illassa. Oli vähän stressaava päivä. Valmistelin ryhmän tuloa ihan koko aamupäivän. Oli siivoomista ja muutenkin järjestelemistä. Laitoin esille vielä viime tipassa viime vuoden jouluaattona Sommièresin vanhantavarantorilta löytämiäni 20-luvun koulutavaroita koulunäyttelyyn. Vain osan, kaikki ei mahdu.
Kun kello tuli 14:30, menin ryhmää vastaan Postin tykö parkkipaikalle. He olivat vähän myöhässä. Ei ollut vaikea heitä tunnistaa, sitten kun he tulivat joukolla muutamalla henkilöautolla 15 henkeä kuten oli sovittu. Menin heiltä kysymään, olivatko he niitä nukkenallemuseo vieraita. Oikein arvasin. Oli helppo kontakti, vaikka ventovieraita me oltiin. Juttu lähti käyntiin heti helposti. Kysyin miten he tämän museon keksivät vierailupaikaksi. Internetistä tämä oli löytynyt. Aramonin kylästä puheenollen kerroin miten sen tunsin ennestään suurten tuhotulvien takia vuonna 2002, jolloin se oli ykkösuutisena paikallislehdissä. Ja miten olin ostanut yhden nukketalon aramonlaiselta Nîmesin rautatieasemalla...Siinä jo hiukan tutustuttiin. Jännitys oli sitten poissa. Tällä kertaa jouduin nimittäin yksinäni vastaanottamaan ryhmän, apujoukot eivät päässeet tulemaan.
Sanoin, että pitäisi jakaa ryhmä kahtia, koska museo on pieni. Mentiin kaikki ensin museon oven eteen ja toinen puoli ryhmää lähti katsomaan kyläämme. Ryhmän johtaja lupasi maksaa ensimmäiseksi. Siinäpä reilua käytöstä! Kerran yksi naapurikylän ryhmä meinasi lähteä maksamatta vuosia sitten. Se oli ihan ihmeellistä, vielä eläkeläismummoja, pahempia he olivat kuin nuoret.
Tämä yhdistys oli noin 60 vuoden ikäluokkaa ali ja yli. Joukossa oli yksi vanhus, varmaankin jo 80-vuotias pappa, joka oli kiinnostunut kaikesta. Haastattelin hiukan häntä, mutta hän oli hiljainen. Toiset olivat puheliaampia.
Vanhimpia nukkeja esitellessäni tuli ilmi, että he ovat katolilaisia. Vanhin vahanukkeni on katolinen kulttiesine 1750-80-luvulta. Aramon kylä Pont du Gardin alueella on jo enemmän katolista kuten Provence ja Ranska yleensä. Tämä Sevennien alue taas on protestanttista.
Kun he olivat hetken katselleet yksinään vitriinejä, he totesivat, että täällä on paljon kaikkea saksalaista. Korjasin sen ja näytin miten kokoelma on eri maista koottu ja miniatyyrit ovat parhaalla paikalla lasin takana, koska ne keräävät muuten pölyä. Se, että nukketalot ovat enemmän anglo-saksista kulttuuria oli heille uutta. Niitä he ihastelivat, yhtä paljon miehet kuin naiset, ja kysyivät mistä olen löytänyt....Sama rutiinivastaus minulla oli taas. Se on salaisuus. Toisaalta jos on kyse paikallisista osto-myyntiliikkeistä, silloin en salaa.
Koulunäyttely vanhoine kouluineen sai haikeaksi kaikki. Kyllä koulua yleensä hyvällä muistetaan. Ja sitten heräsi pitkä keskustelu nykyajan koulusta ja sen puutteista. Yhdistyksen johtajamiestä pysähdytti vanha koulukirja, jota hän luki lopussa pitkän aikaa kolleegansa kanssa. Tuo kirja on poistettu oppisuunnitelmista nykykoulusta ja se näkyy. Arvot ovat hävinneet. Kaiken perusta.
Viimeiset sanat pois lähtiessä yhdeltä heistä koskettivat erikoisesti. Niin paljon kaikkea niin pienessä tilassa! Bravo! - Kehuja on hyvä saada aina välillä, ei niitä joka päivä kuule.
Tämä ryhmävisiitti oli niin hyvä kuin vain toivoa voisi.
Kun kello tuli 14:30, menin ryhmää vastaan Postin tykö parkkipaikalle. He olivat vähän myöhässä. Ei ollut vaikea heitä tunnistaa, sitten kun he tulivat joukolla muutamalla henkilöautolla 15 henkeä kuten oli sovittu. Menin heiltä kysymään, olivatko he niitä nukkenallemuseo vieraita. Oikein arvasin. Oli helppo kontakti, vaikka ventovieraita me oltiin. Juttu lähti käyntiin heti helposti. Kysyin miten he tämän museon keksivät vierailupaikaksi. Internetistä tämä oli löytynyt. Aramonin kylästä puheenollen kerroin miten sen tunsin ennestään suurten tuhotulvien takia vuonna 2002, jolloin se oli ykkösuutisena paikallislehdissä. Ja miten olin ostanut yhden nukketalon aramonlaiselta Nîmesin rautatieasemalla...Siinä jo hiukan tutustuttiin. Jännitys oli sitten poissa. Tällä kertaa jouduin nimittäin yksinäni vastaanottamaan ryhmän, apujoukot eivät päässeet tulemaan.
Sanoin, että pitäisi jakaa ryhmä kahtia, koska museo on pieni. Mentiin kaikki ensin museon oven eteen ja toinen puoli ryhmää lähti katsomaan kyläämme. Ryhmän johtaja lupasi maksaa ensimmäiseksi. Siinäpä reilua käytöstä! Kerran yksi naapurikylän ryhmä meinasi lähteä maksamatta vuosia sitten. Se oli ihan ihmeellistä, vielä eläkeläismummoja, pahempia he olivat kuin nuoret.
Tämä yhdistys oli noin 60 vuoden ikäluokkaa ali ja yli. Joukossa oli yksi vanhus, varmaankin jo 80-vuotias pappa, joka oli kiinnostunut kaikesta. Haastattelin hiukan häntä, mutta hän oli hiljainen. Toiset olivat puheliaampia.
Vanhimpia nukkeja esitellessäni tuli ilmi, että he ovat katolilaisia. Vanhin vahanukkeni on katolinen kulttiesine 1750-80-luvulta. Aramon kylä Pont du Gardin alueella on jo enemmän katolista kuten Provence ja Ranska yleensä. Tämä Sevennien alue taas on protestanttista.
Kun he olivat hetken katselleet yksinään vitriinejä, he totesivat, että täällä on paljon kaikkea saksalaista. Korjasin sen ja näytin miten kokoelma on eri maista koottu ja miniatyyrit ovat parhaalla paikalla lasin takana, koska ne keräävät muuten pölyä. Se, että nukketalot ovat enemmän anglo-saksista kulttuuria oli heille uutta. Niitä he ihastelivat, yhtä paljon miehet kuin naiset, ja kysyivät mistä olen löytänyt....Sama rutiinivastaus minulla oli taas. Se on salaisuus. Toisaalta jos on kyse paikallisista osto-myyntiliikkeistä, silloin en salaa.
Koulunäyttely vanhoine kouluineen sai haikeaksi kaikki. Kyllä koulua yleensä hyvällä muistetaan. Ja sitten heräsi pitkä keskustelu nykyajan koulusta ja sen puutteista. Yhdistyksen johtajamiestä pysähdytti vanha koulukirja, jota hän luki lopussa pitkän aikaa kolleegansa kanssa. Tuo kirja on poistettu oppisuunnitelmista nykykoulusta ja se näkyy. Arvot ovat hävinneet. Kaiken perusta.
Viimeiset sanat pois lähtiessä yhdeltä heistä koskettivat erikoisesti. Niin paljon kaikkea niin pienessä tilassa! Bravo! - Kehuja on hyvä saada aina välillä, ei niitä joka päivä kuule.
Tämä ryhmävisiitti oli niin hyvä kuin vain toivoa voisi.
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Aramonin kylästä museovieraita
http://france.lachainemeteo.com/meteo-france/ville/previsions-meteo-anduze-127-1.php
Huomiseksi luvataan 18°C lämpötilaa ja aurinkoista. Onneksi ei sada. Viikonlopuksi on luvattu sadetta.
Ajattelen säätä, koska huomenna tulee ryhmä museoon. Kerroin siitä jo aikaisemmin.
Niitä täällä on ollut monenlaisia museon 12 vuoden olemassaolo aikana. Saa nähdä minkälainen tämä yhdistys on. Toisaalta hiukan varauksella saa joskus suhtautua näihin ihmisiin, varsinkin jos on paikallisia enemmän tai vähemmän kaukaa.
http://www.ot-pontdugard.com/contact.aspx
http://fr.wikipedia.org/wiki/Aramon_%28Gard%29
Aramon on noin 65km täältä. Äsken selvisi surffaillessani, että siellä on toinen Pont du Gardin turismista huolehtiva turistitoimisto Remoulinsin lisäksi. Joten sitä kautta he ovat varmaan saaneet tietää tästä, koska me ollaan liitytty jäseneksi tuohon Pont du Gardin turistitoimistoon ja viety sinne museomainoksia.
Jatkuu ...
Huomiseksi luvataan 18°C lämpötilaa ja aurinkoista. Onneksi ei sada. Viikonlopuksi on luvattu sadetta.
Ajattelen säätä, koska huomenna tulee ryhmä museoon. Kerroin siitä jo aikaisemmin.
Niitä täällä on ollut monenlaisia museon 12 vuoden olemassaolo aikana. Saa nähdä minkälainen tämä yhdistys on. Toisaalta hiukan varauksella saa joskus suhtautua näihin ihmisiin, varsinkin jos on paikallisia enemmän tai vähemmän kaukaa.
http://www.ot-pontdugard.com/contact.aspx
http://fr.wikipedia.org/wiki/Aramon_%28Gard%29
Aramon on noin 65km täältä. Äsken selvisi surffaillessani, että siellä on toinen Pont du Gardin turismista huolehtiva turistitoimisto Remoulinsin lisäksi. Joten sitä kautta he ovat varmaan saaneet tietää tästä, koska me ollaan liitytty jäseneksi tuohon Pont du Gardin turistitoimistoon ja viety sinne museomainoksia.
Jatkuu ...
perjantai 9. marraskuuta 2012
Tiskivuori
Nämä kaikki astiat ja muut tulivat huonekalujen mukana. Oikealla tiskipöydällä on aikamoinen tiskivuori.
Vaikka nuo astiat ovat aika paljon sekalaista, mutta silti ne täyttävät hyvin keittiön. Ne tekevät sen elävämmäksi kuin jos se olisi tyhjillään. Kokki vielä puuttuu kokkaamasta. Kissa odottaa jo lattialla.
Kaapin päällä on sokeria, suolaa, jauhoja ja riisiä varten oikein posliiniastiat kuten isoissa keittiöissä.
Nyt voin siirtyä nukketalon toiseen huoneeseen järjestelemään. Verhoja olen jo sinne sommitellut ja huonekalujakin on valmiina...
Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi.
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157631222526416/
Yllä flickr.com sivuille olen tehnyt kuvasarjan tästä nukketalosta.
Puhelin soi...
Koko viikon olen odottanut Aramon-kylän eläkeläisryhmän varmistamissoittoa. Nyt on jo 9.päivä ajattelin, että ryhmä ei tulekaan. Mikä pettymys! Oltiin sovittu, että he soittavat kuun alussa.
Tänään keskipäivällä puhelin soi. Monsieur soittaa Aramonin kylästä ja haluaa varmistaa heidän tulonsa museoon klo 14:30 ensi torstaina. 15 henkeä. Lupasin mennä heitä vastaan Postin eteen, koska tämä museo on vähän hankala löytää.
Siinapä mukava yllätys!
Minun täytyy käydä kunnantalolla ensi viikolla ja pyytää avaamaan kunnan yleistilat tuolle ryhmälle, koska he tulevat kahtena osana museoon. Toiset voivat odotellessaan lämmitellä siellä ja käydä vessassa jos tarpeen.
Tänään keskipäivällä puhelin soi. Monsieur soittaa Aramonin kylästä ja haluaa varmistaa heidän tulonsa museoon klo 14:30 ensi torstaina. 15 henkeä. Lupasin mennä heitä vastaan Postin eteen, koska tämä museo on vähän hankala löytää.
Siinapä mukava yllätys!
Minun täytyy käydä kunnantalolla ensi viikolla ja pyytää avaamaan kunnan yleistilat tuolle ryhmälle, koska he tulevat kahtena osana museoon. Toiset voivat odotellessaan lämmitellä siellä ja käydä vessassa jos tarpeen.
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Verhoilua
Kissa on kivestä veistetty Madagascarilla. Maksoi vain 2,5 euroa. Oli halpa, vaikka työtä siitä on ollut. Ostin sen yhden kirkon myyjäisiltä, jossa noita kivieläimiä oli mitä erilaisempia. Kissa oli niistä taidokkain. Se löysi hyvän paikan nukketalon keittiöstä. Kotieläimet ovat kotoisia.
Punainen matto lattialla on kutomani poppanaa. Olen leikannut monta poppanaliinaani nukketalojen matoiksi. Toisaalta ne olivat poissa käytöstä, nyt niille tuli käyttöä. Minulla on niitä kassillinen vielä varastossa Suomessa. Ostin kangaspuut Helsingissä asuessani 80-luvun loppupuolella ja kudoin aika paljon. Nyt ne kangaspuut ovat korjussa maalla. Joskus tilaisuuden tullen voisin tuoda ne tänne Ranskaan, jos ei isosisko halua koota niitä ja kutoa jotain. Toistaiseksi ei, koska hänellä ei ole aikaa.
Nyt voin alkaa järjestelemään huushollitavaroita esille. Ensin täytyy sahata naulat pois katosta.
Sisustusideoita etsimässä
("La grande maison de poupée
La cuisine
Jardin d'Acclimatation
Bois de Boulogne - 75116 Paris
Photo Jac Remise, Printed in France
Objets et poupées figurent dans la collection Marie-Stéphanie
Flammarion Editeur")
Vuosia sitten olin ystäväni tykönä vierailulla Iisalmessa. Siellä me käytiin paikallisessa museossa. Ostin taas kortin. Tässä kuva. Ihana vanha keittiö. Keittiötakkahella varsinkin on hieno.
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Pyhäinpäivä "vieraita"
Tänään oli 10 henkeä museossa, joukossa kaksi lasta. 3 turistia ja loput 7 paikallisia tai sitten he tulivat pariisilaisten nuorten perheidensä kanssa.
Se oli hyvä tulos yhdelle syystalvipäivälle. Eilen ei ollut ketään sitävastoin. Museokävijöitä voi odottaa ensi viikonloppuun asti, jolloin päättyy täällä Pyhäinpäivälomat.
Tänään on satanut koko päivä, joten siinä yksi syy myös miksi oli niinkin paljon väkeä. Sateella käydään museossa.
Anduzen turistitoimiston turistioppaan ansiosta tuli ensimmäisen turistiperhe, joka on kotoisin Lottringerista. Toiset eli paikalliset sanoivat tulleensa, koska olivat nähneet museokyltin tien vieressä. Sen he ovat sitten nähneet useasti, koska asuvat kerran 12-20km päässä. Useimmat paikalliset eivät tule tänne koskaan, vaikka joka päivä museokyltin näkisivät. Kaikkia ei kiinnosta.
Lasalle-kylästä tulleet kysyivät, kuinka kauan tämä museo on ollut olemassa, kuinka monta vuotta olen näitä kerännyt, saadaanko lahjoituksia... Monsieur kysymyksineen oli eläkkeellä oleva opettaja, jonka kolleega on mennyt naimisiin suomalaisen kanssa. Madame oli samantyylinen. Molemmat ystävällisiä. Heidän uudempi pariisilainen sukupolvensa oli vähän etäinen aluksi, kuten voi suurkaupunkilaiset olla. Mutta lopussa hekin olivat tuttavallisia. Ja lapset oli hyvin kasvatettu. Jos niin saa sanoa. Lelumuseosta puheenollen se tulee aina esille pienten lasten ollessa kyseessä, he kun joutuvat koetukselle monien houkutusten edessä. Näkee ketä on komennettu ja ketä ei. 3,5 vuotias tyttö katseli kiltisti kaikkea ja kyseli äidiltään mikä mikin oli. Kovin teki mieli, mutta lapsi ei koskenut mihinkään. 1,5 vuotia pikkupoika tai vauva oli isänsä sylissä koko ajan. Lopussa poikaa alkoi väsyttää ja itku tuli. Mutta pikkuruisesta kädestä piti silti sanoa minulle näkemiin!
Kulttuuripäivinä syyskuussa oli myös yhdet isovanhemmat lastenlastensa kanssa. Tilanne oli päinvastainen. He juttelivat mukavasti kokoelmasta, mutta he antoivat lasten juosta täällä villeinä. Minä juoksin perässä, kun 6 vuotias tyttö ja 2-3 vuotias toinen tyttö katselivat kaikkea käsillään sen kun kerkisivät. Varsinkin se pienempi oli oikein tuholainen käsiltään. Onneksi ei päässyt rikkomaan mitään. Madame rupesi sitten perässäni lapsia kaitsemaan. Mutta monsieur ei ollut heistä kiinnostunut vaan nukkenallemuseosta ja haastatteli minua. Ennen heidän poislähtöään tämä kyllä tokaisi muina miehinä, että jos nuo lapset jättäisi tänne touhumaan, kaikki he rikkoisivat. - "Kuningaslapsia" nämä olivat. Ei heille ole varmaan koskaan sanottu ei. Se näkyi heti, kun tämä perhe astui ovesta sisälle. Lapset ryntäsivät ensimmäisinä hakemaan leluaan. Yleensä kaikki odottaa eteisessä, ensin tervehditään ja vaihdetaan muutama sana, maksetaan sisäänpääsymaksu ja sitten käsken astumaan peremmälle.
Kyllä myös nykypäivän lasten pitää oppia käyttäytymään museossa. Sama koskee koulua ja muita paikkoja. Kuria ei saa unohtaa. Kunnioituksen puutteesta siinä on myös kyse.
Nykyään on muotia, että museoissa on lapsille leikkinurkkaus. Sellaista ei nukkenallemuseoon tule, vaikka joskus löydettäisiin isommat tilat. Ei joka paikassa ole leikin paikka. Kyllä lapset täytyy muuten saada viihtymäään museossa.
Toinen kulutusyhteiskunnan muoti-ilmiö on kunnalliset leluvuokraamot tai miten sen suomentaisi. Sieltä voi vuokrata leluja. Se vahvistaa kulutuskäyttäytymistä jo lapsena. Paljon paljon kaikkea. Jos ei voi ostaa, niin voi vuokrata. - En kannata sitäkään. Lopulta ei osaa enää arvostaa mitään, kun on yllin kyllin kaikkea.
Se oli hyvä tulos yhdelle syystalvipäivälle. Eilen ei ollut ketään sitävastoin. Museokävijöitä voi odottaa ensi viikonloppuun asti, jolloin päättyy täällä Pyhäinpäivälomat.
Tänään on satanut koko päivä, joten siinä yksi syy myös miksi oli niinkin paljon väkeä. Sateella käydään museossa.
Anduzen turistitoimiston turistioppaan ansiosta tuli ensimmäisen turistiperhe, joka on kotoisin Lottringerista. Toiset eli paikalliset sanoivat tulleensa, koska olivat nähneet museokyltin tien vieressä. Sen he ovat sitten nähneet useasti, koska asuvat kerran 12-20km päässä. Useimmat paikalliset eivät tule tänne koskaan, vaikka joka päivä museokyltin näkisivät. Kaikkia ei kiinnosta.
Lasalle-kylästä tulleet kysyivät, kuinka kauan tämä museo on ollut olemassa, kuinka monta vuotta olen näitä kerännyt, saadaanko lahjoituksia... Monsieur kysymyksineen oli eläkkeellä oleva opettaja, jonka kolleega on mennyt naimisiin suomalaisen kanssa. Madame oli samantyylinen. Molemmat ystävällisiä. Heidän uudempi pariisilainen sukupolvensa oli vähän etäinen aluksi, kuten voi suurkaupunkilaiset olla. Mutta lopussa hekin olivat tuttavallisia. Ja lapset oli hyvin kasvatettu. Jos niin saa sanoa. Lelumuseosta puheenollen se tulee aina esille pienten lasten ollessa kyseessä, he kun joutuvat koetukselle monien houkutusten edessä. Näkee ketä on komennettu ja ketä ei. 3,5 vuotias tyttö katseli kiltisti kaikkea ja kyseli äidiltään mikä mikin oli. Kovin teki mieli, mutta lapsi ei koskenut mihinkään. 1,5 vuotia pikkupoika tai vauva oli isänsä sylissä koko ajan. Lopussa poikaa alkoi väsyttää ja itku tuli. Mutta pikkuruisesta kädestä piti silti sanoa minulle näkemiin!
Kulttuuripäivinä syyskuussa oli myös yhdet isovanhemmat lastenlastensa kanssa. Tilanne oli päinvastainen. He juttelivat mukavasti kokoelmasta, mutta he antoivat lasten juosta täällä villeinä. Minä juoksin perässä, kun 6 vuotias tyttö ja 2-3 vuotias toinen tyttö katselivat kaikkea käsillään sen kun kerkisivät. Varsinkin se pienempi oli oikein tuholainen käsiltään. Onneksi ei päässyt rikkomaan mitään. Madame rupesi sitten perässäni lapsia kaitsemaan. Mutta monsieur ei ollut heistä kiinnostunut vaan nukkenallemuseosta ja haastatteli minua. Ennen heidän poislähtöään tämä kyllä tokaisi muina miehinä, että jos nuo lapset jättäisi tänne touhumaan, kaikki he rikkoisivat. - "Kuningaslapsia" nämä olivat. Ei heille ole varmaan koskaan sanottu ei. Se näkyi heti, kun tämä perhe astui ovesta sisälle. Lapset ryntäsivät ensimmäisinä hakemaan leluaan. Yleensä kaikki odottaa eteisessä, ensin tervehditään ja vaihdetaan muutama sana, maksetaan sisäänpääsymaksu ja sitten käsken astumaan peremmälle.
Kyllä myös nykypäivän lasten pitää oppia käyttäytymään museossa. Sama koskee koulua ja muita paikkoja. Kuria ei saa unohtaa. Kunnioituksen puutteesta siinä on myös kyse.
Nykyään on muotia, että museoissa on lapsille leikkinurkkaus. Sellaista ei nukkenallemuseoon tule, vaikka joskus löydettäisiin isommat tilat. Ei joka paikassa ole leikin paikka. Kyllä lapset täytyy muuten saada viihtymäään museossa.
Toinen kulutusyhteiskunnan muoti-ilmiö on kunnalliset leluvuokraamot tai miten sen suomentaisi. Sieltä voi vuokrata leluja. Se vahvistaa kulutuskäyttäytymistä jo lapsena. Paljon paljon kaikkea. Jos ei voi ostaa, niin voi vuokrata. - En kannata sitäkään. Lopulta ei osaa enää arvostaa mitään, kun on yllin kyllin kaikkea.
perjantai 2. marraskuuta 2012
Toinen Nukkenallemuseo museossa
http://www.wix.com/village-ours-poupees/levillage/accueil
Tänään oli museossa yksi pariskunta, joka pitää Nukkenallemuseota Drômen maakunnassa Lyonin lähistöllä. Olen nähnyt heitä joskus Salon de Provencen nukkefestivaalissa, jossa heillä on standi. Nyt he tulivat, koska olivat nähneet museokyltin Bambupuistoon vievällä tiellä.
Heidän museonsa sijaitsee myös pikkukylässä, mutta lähistöllä on nähtävyys, jota käy katsomassa vuosittain noin 15 000 ihmistä. Tuo turistivirta tuo heille myös museokävijöitä. Alla linkki siitä paikan turistivetonaulasta:
http://www.facteurcheval.com/photos-videos.html
Siinä kuvia entisen posteljoonin vuosien taiteilijatyöstä, hänen ihanne tai unelma palatsistaan 1800-luvulla. Aika uskomaton tarina.
http://fr.wikipedia.org/wiki/Ferdinand_Cheval
http://en.wikipedia.org/wiki/Ferdinand_Cheval
http://www.linternaute.com/sortir/sorties/architecture/palais-ideal/facteur-cheval.shtml
http://www.linternaute.com/sortir/sorties/architecture/palais-ideal/diaporama/4.shtml
"Le palais est édifié à partir des pierres collectées par le facteur lors de ses tournées. En tout, 600 m² de roches ont été acheminés avec une brouette. Un travail titanesque." = "Palatsi on rakennettu kivistä, joita posteljooni kokosi postinkuljetusmatkoiltaan (monien vuosien varrella). Kaikkiaan 600m² kiviröykkiö on kannettu kottikärryillä postin mukana. Siinä jättiläismäinen urakka." - Ja kaikki tuo luonnonmateriaali on muutettu taideteokseksi, joka on täynnä yksityiskohtia.
Täytyy uskoa unelmaansa. Siinä opettava kertomus.
Vielä Drômen Nukkenallemuseon vierailusta puheenollen. He sanoivat vuokranneensa noin 400 nallen kokoelman Marseillen kunnantalolle yksi joulu näyttelyä varten. Sen järjestäminen oli puolen vuoden työ. Mutta palkaksi he saivat kymppitonnin. Lisäksi he ovat olleet telkkarissa. Joten mainosta on ollut.
http://www.wix.com/village-ours-poupees/levillage/nos-horaires#!__expositions
Siinä yllä linkki heidän Marseillen näyttelyynsä.
Heillä on myös myyntiä museotoiminnan lisäksi. Ja kauppa käy. He myyvät leluja ( ei vanhoja) ja nallenteko kit- eli miten valmistaa etukäteen puoliksi tehty nalle. Heidän nettisivuillaan on kuvia niistä. - En minä vaan myisi sellaisia. Ne ovat kaikki samanlaisia, sarjatyötä.
Sitten kokoelmasta vielä. Madame oli ihastuksissaan vanhoista nukketaloistani. Heillä on kuulema vain yksi nukketalo, eikä se ole kovin vanha. Monsieur taas ihasteli nallejani. Ja venäläinen paperimassa joulupukki tuli huomatuksi. Marseillessa oli ollut myös joulupukeista näyttely, 1000 pukkia. Mutta aika paljon Ranskasta hankittua, koska tuo venäläinen oli heille harvinaisuus. Ostin sen kerran Viron matkaltani.
http://www.lyonpoche.com/loisirs/fiche-lieu/le-village-des-ours-et-des-poupees-2652.html
Museoesitteessä, jonka he minulle jättivät, lukee yli tuhat nukkea ja nallea jne. Heidän nettisivuillaan lukee taas yli 2500 artikkelia. Joten se on kasvanut mainoksen painamisen jälkeen. He ovat kunnostaneet vanhan tekstiilitehtaan, 300m² on museona ja loput heidän asuntonaan.
Vertailun vuoksi voin sanoa, että minulla on noin 85m² talo. Siitä ala- ja toisesta kerroksesta suurin osa on museona eli vähän yli 40m² (paitsi keittiönurkkani). Ja niin pienessä tilassa on esillä yli 1500 esinettä. Nykyään jo 2000 paikkeilla. Siitä me ei puhuta museomainoksessamme. Joten on vähän ahdasta, varsinkin jos on porukkaa yhtä aikaa. Ei pääse paljoa kääntymään. Kerran alakerta oli rullatuoli vieraita täynnä. Tilanne oli aika koominen. Ei päässyt liikkumaan eteen-eikä taksepäin. Mutta ilmapiiri oli lämmin ja huumoria riitti. Myöhemmin näin internetistä, miten sen ryhmän yksi vetäjä kirjoitti kuvien kera blogiinsa: "Vierailulla pienessä lelumuseossa. Sen pienuuden korvasi tunteiden suuruus!"
Tänään oli museossa yksi pariskunta, joka pitää Nukkenallemuseota Drômen maakunnassa Lyonin lähistöllä. Olen nähnyt heitä joskus Salon de Provencen nukkefestivaalissa, jossa heillä on standi. Nyt he tulivat, koska olivat nähneet museokyltin Bambupuistoon vievällä tiellä.
Heidän museonsa sijaitsee myös pikkukylässä, mutta lähistöllä on nähtävyys, jota käy katsomassa vuosittain noin 15 000 ihmistä. Tuo turistivirta tuo heille myös museokävijöitä. Alla linkki siitä paikan turistivetonaulasta:
http://www.facteurcheval.com/photos-videos.html
Siinä kuvia entisen posteljoonin vuosien taiteilijatyöstä, hänen ihanne tai unelma palatsistaan 1800-luvulla. Aika uskomaton tarina.
http://fr.wikipedia.org/wiki/Ferdinand_Cheval
http://en.wikipedia.org/wiki/Ferdinand_Cheval
http://www.linternaute.com/sortir/sorties/architecture/palais-ideal/facteur-cheval.shtml
http://www.linternaute.com/sortir/sorties/architecture/palais-ideal/diaporama/4.shtml
"Le palais est édifié à partir des pierres collectées par le facteur lors de ses tournées. En tout, 600 m² de roches ont été acheminés avec une brouette. Un travail titanesque." = "Palatsi on rakennettu kivistä, joita posteljooni kokosi postinkuljetusmatkoiltaan (monien vuosien varrella). Kaikkiaan 600m² kiviröykkiö on kannettu kottikärryillä postin mukana. Siinä jättiläismäinen urakka." - Ja kaikki tuo luonnonmateriaali on muutettu taideteokseksi, joka on täynnä yksityiskohtia.
Täytyy uskoa unelmaansa. Siinä opettava kertomus.
Vielä Drômen Nukkenallemuseon vierailusta puheenollen. He sanoivat vuokranneensa noin 400 nallen kokoelman Marseillen kunnantalolle yksi joulu näyttelyä varten. Sen järjestäminen oli puolen vuoden työ. Mutta palkaksi he saivat kymppitonnin. Lisäksi he ovat olleet telkkarissa. Joten mainosta on ollut.
http://www.wix.com/village-ours-poupees/levillage/nos-horaires#!__expositions
Siinä yllä linkki heidän Marseillen näyttelyynsä.
Heillä on myös myyntiä museotoiminnan lisäksi. Ja kauppa käy. He myyvät leluja ( ei vanhoja) ja nallenteko kit- eli miten valmistaa etukäteen puoliksi tehty nalle. Heidän nettisivuillaan on kuvia niistä. - En minä vaan myisi sellaisia. Ne ovat kaikki samanlaisia, sarjatyötä.
Sitten kokoelmasta vielä. Madame oli ihastuksissaan vanhoista nukketaloistani. Heillä on kuulema vain yksi nukketalo, eikä se ole kovin vanha. Monsieur taas ihasteli nallejani. Ja venäläinen paperimassa joulupukki tuli huomatuksi. Marseillessa oli ollut myös joulupukeista näyttely, 1000 pukkia. Mutta aika paljon Ranskasta hankittua, koska tuo venäläinen oli heille harvinaisuus. Ostin sen kerran Viron matkaltani.
http://www.lyonpoche.com/loisirs/fiche-lieu/le-village-des-ours-et-des-poupees-2652.html
Museoesitteessä, jonka he minulle jättivät, lukee yli tuhat nukkea ja nallea jne. Heidän nettisivuillaan lukee taas yli 2500 artikkelia. Joten se on kasvanut mainoksen painamisen jälkeen. He ovat kunnostaneet vanhan tekstiilitehtaan, 300m² on museona ja loput heidän asuntonaan.
Vertailun vuoksi voin sanoa, että minulla on noin 85m² talo. Siitä ala- ja toisesta kerroksesta suurin osa on museona eli vähän yli 40m² (paitsi keittiönurkkani). Ja niin pienessä tilassa on esillä yli 1500 esinettä. Nykyään jo 2000 paikkeilla. Siitä me ei puhuta museomainoksessamme. Joten on vähän ahdasta, varsinkin jos on porukkaa yhtä aikaa. Ei pääse paljoa kääntymään. Kerran alakerta oli rullatuoli vieraita täynnä. Tilanne oli aika koominen. Ei päässyt liikkumaan eteen-eikä taksepäin. Mutta ilmapiiri oli lämmin ja huumoria riitti. Myöhemmin näin internetistä, miten sen ryhmän yksi vetäjä kirjoitti kuvien kera blogiinsa: "Vierailulla pienessä lelumuseossa. Sen pienuuden korvasi tunteiden suuruus!"
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
Kyäkissä
Tässä keittiö ennen ja jälkeen. Paikkailin vähän vanhoja maaleja, jotka olivat lähteneet pois.
Tupahellan maalasin kokonaan uudestaan valkoisen harmaaksi ja hormin mustaksi. Se sopii minusta paremmin nyt. Lisäksi jatkoin sitä ala-ja yläpuolelle. Tuikkukoriste se on alkuaan. Poltin kynttilää siinä sen verran, että tuli palaneen tai käytetyn jälki, kuten hellassa on.
Hyllyt olivat eri värisiä kaikki kolme. Nyt ne ovat samanvärisiä.
Laitoin esille jo kokeilun vuoksi vähän keittiöastioita, niitä on vielä paljon varastossa.
Alkuperäinen maali on ihanne, mutta tässä tapauksessa patina ei ollut oikein nätti. Yleensä näitä ei saa maalata, tiedän sen. Korjailin vaan rumimmat paikat. Ja täytyy kokonaisuus olla yhtenäinen. Ei saa olla 10 eri sorttia tai tyyliä yhdessä huoneessa. Siitä tulee mieleen yhden kirpparin kahvila. Sinne oli kerätty kaikki mahdolliset tyylit laidasta laitaan. Kokonaisuus oli sekava. Toisaalta koominen.
Kuvia klikkaamalla ne saa suuremmaksi.
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
Taloremontti etenee
Löysin keittiöhuonekalut. Kuvasta puuttuvat niihin kuuluvat hyllyt ja pyyheliinateline. Lisäsi kaupan mukana tuli paljon keittiöastioita ja muuta rekvisiittaa. Sain ne halvalla, 60 eurolla.
Isosiskon antama ruskea takkahella puuttuu myös kuvasta. Maalasin sen vaaleaksi, sopii paremmin muiden huonekalujen kanssa. Se täytyy maalata vielä toisen kerran ja mustalla rajata tiilet. Lisäksi se oli liian matala. Minulla sattui olemaan samankokoinen puinen rasia, jonka voin laittaa sen alle.
Oikeanpuoleisiin huoneisiin teen verhot ehkä sametista, siniset siniseen huoneeseen ja punaiset punaiseen makuuhuoneseen. Pitsiverho niiden keskelle. Keittiöön teen punaisesta pepitaruudullisesta kankaasta verhot ja pyyheliinatelineen peitteen. Punainen poppanamatto keittiön lattialla pehmentäisi vielä tunnelmaa. Ja makuuhuoneeseen voin tehdä lampaankarvasta karhumaton.
perjantai 26. lokakuuta 2012
Linkit
http://www.spielzeugmuseum.net/
http://www.spielzeugmuseum.net/images/stories/Raumc.jpg
http://www.spielzeugmuseum.net/images/stories/Raumd.jpg
http://www.spielzeugmuseum.net/images/stories/Raume.jpg
http://www.spielzeugmuseum.net/images/stories/Raumf.jpg
http://www.spielzeugmuseum.net/images/stories/Enthuellung.jpg
Siinä yhdestä saksalaisesta museosta kuvia.
http://www.spielzeugmuseum.net/images/stories/Raumc.jpg
http://www.spielzeugmuseum.net/images/stories/Raumd.jpg
http://www.spielzeugmuseum.net/images/stories/Raume.jpg
http://www.spielzeugmuseum.net/images/stories/Raumf.jpg
http://www.spielzeugmuseum.net/images/stories/Enthuellung.jpg
Siinä yhdestä saksalaisesta museosta kuvia.
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
tiistai 23. lokakuuta 2012
Ranskalaisittain lakkoja tulossa
http://www.leparisien.fr/economie/greve-air-france-et-la-sncf-mobilisent-pour-la-veille-des-vacances-17-10-2012-2241089.php
Juna- ja lentolakko tulossa, kun alkaa Pyhäinpäivä lomat. Air France ja SNCF, siinä lakkoilun mestarit. Epäluotettavuuden huippu. Siksi en koskaan lennä Air Francella, sitäpaitsi ne ovat vielä kalliimpia lentoja kuin muilla lentoyhtiöillä.
http://www.voyages-sncf.com/promotion-train/vacances-toussaint
"bons plans pour la toussaint"
Train, Séjour, Croisière, Vol, Voiture...
Profitez de réductions et d'offres exceptionnelles pour les vacances de la Toussaint
Siinä SNCF eli Ranskan rautatiet mainostaa Pyhäinpäivä loma tarjouksiaan rautateillä. Ja kun lomat tulevat, se menee lakkoon!
Juna- ja lentolakko tulossa, kun alkaa Pyhäinpäivä lomat. Air France ja SNCF, siinä lakkoilun mestarit. Epäluotettavuuden huippu. Siksi en koskaan lennä Air Francella, sitäpaitsi ne ovat vielä kalliimpia lentoja kuin muilla lentoyhtiöillä.
http://www.voyages-sncf.com/promotion-train/vacances-toussaint
"bons plans pour la toussaint"
Train, Séjour, Croisière, Vol, Voiture...
Profitez de réductions et d'offres exceptionnelles pour les vacances de la Toussaint
Siinä SNCF eli Ranskan rautatiet mainostaa Pyhäinpäivä loma tarjouksiaan rautateillä. Ja kun lomat tulevat, se menee lakkoon!
maanantai 22. lokakuuta 2012
Selkeämpää
http://actu.orange.fr/france/intemperies-encore-de-fortes-precipitations-dans-les-pyrenees-orientales-l-aude-et-l-herault-afp_1144554.html
Siinä artikkeli viime päivien tulvista. Onneksi tänne alueelle ne eivät tulleet. Viime yönä salamoi vain vähän, eikä satanutkaan paljoa. Sääennusteet olivat varoituksena, ja rankat sateet paikallisia.
Siinä artikkeli viime päivien tulvista. Onneksi tänne alueelle ne eivät tulleet. Viime yönä salamoi vain vähän, eikä satanutkaan paljoa. Sääennusteet olivat varoituksena, ja rankat sateet paikallisia.
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Uhkapilviä taivaalla
Viime päivät on ollut harmaata ja pilvistä. Se on aika harvinaista täällä, koska melkein aina paistaa aurinko. Toisaalta syystalvea on jo tämä lokakuun loppu ja Pyhäinpäivä viikonloppu lähestyy. Kesä on mennyttä. Vaikka leutoa on ollut päivin öin, tänäänkin oli yli 20°C.
Nyt on luvattu monena päivänä kovia ukonilmoja ja sateita myös tänne Gardin alueelle. Lourdesissa on ollut suuret tulvavahingot, vaikka se on paljon etelämpää. Espanjassa on myös ollut paljon vahinkoja.
Onneksi nuo uhkapilvet ovat toistaiseksi ainakin siirtyneet muualle, jo eilen piti tulla tänne rajuilmaa. Illalla kun olin ulkona haukun kanssa, taivas oli mustanharmaa kauttaaltaan. Vaikuttava ja aika pelottava, koska täällä sää voi tulla apokalyptiseksi. Kuin taivas putoaisi päälle, siltä näyttää.
Iltapäivällä museon aukioloaikana laitoin kuitenkin museokyltin ulko-oven viereen. Jos vaikka joku tulisi käymään. Toisaalta paikalliset ovat tottuneet näihin äärimmäisiin sääilmiöihin. Mutta minä en. Meillä hakkaa sydän yhtä kovaa Diksun kanssa joka kerta, kun ukkostaa ja salamoi kovasti. Saati sitten, kun sataa kuin viimeistä päivää.
Yllätys, yllätys. Ovikello soi. Nuori pariskunta oli tulossa museoon 1,5 vuotiaan pikkutyttönsä kanssa. He olivat löytäneet tämän internetistä. Nîmesistä kotoisin. Sitten jonkun ajan päästä ovikello soi uudestaan. Kaksi nîmesiläistä, isoäiti tyttärentyttärensä kanssa. He olivat nähneet museokyltin Bambupuiston lähellä. Lisäksi viime torstaina oli yksi pariskunta täällä museokyltin nähtyään. Joten viikonloppu museossa ei ollut Diksullekkaan yksinäinen, oli seuranpitoa.
Minun tuli mieleeni synkkää taivasta katsellessani viime päivinä yksi raamatunsäe:
Saarnaajan 11 : 4 - Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi, joka pilviä pälyy, ei ehdi leikata.
Elämä jatkuu pilviselläkin säällä. Aurinko paistaa taas muutaman päivän päästä.
lauantai 20. lokakuuta 2012
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Mylly pyörimään
Lähetin yli 40 paikalliselle kunnantalolle sähköpostia. Mainostin ryhmäkäyntiä museossa yhdistyksiä, kouluja yms. varten.
Nyt on mainoskohteena kaikki lähimmät kunnat. Turistien aika on toistaiseksi ohi. Toisaalta eilen oli suureksi yllätyksekseni 7 ihmistä museossa. Aix-en Provencesta yksi kaksipoikainen perhe, joka oli löytänyt tämän museon internetin kautta. Sitten heidän jälkeensä tuli kolme aikuista, nîmesiläisiä, jotka olivat nähneet museokyltin tien vieressä. En huomannut kysyä missä, taisivat nähdä sen uuden viime kesänä Cardet-kylään lisätyn kyltin. Se on juuri tarkoitettu Nîmesistä tuleville Anduzeen mennessä.
Ystäväni lähettivät Anduzesta perjantaina tänne yhden turistimonsieur. Hän sanoi pois lähtiessään, että julkisia varoja soisi hiukan myös tälle museolle. Ei kukaan ole ennen niin sanonut.
Ei tiedä tuleeko tuosta mainoskampanjasta mitään erikoista vastakaikua. Saa nähdä. Joka tapauksessa se oli ilmaista sähköpostilla lähetettäessä ja tulee siitä ainakin vettä myllyyn. Nukkenallemuseosta puhutaan vähän enemmän näillä kotinurkilla. Ja voi silloin joku tulla ovikelloa soittamaan. Muuten me saadaan olla koko talvi hiljaa majakanvahtina.
Ei tiedä kuka tulee käymään...
Nyt on mainoskohteena kaikki lähimmät kunnat. Turistien aika on toistaiseksi ohi. Toisaalta eilen oli suureksi yllätyksekseni 7 ihmistä museossa. Aix-en Provencesta yksi kaksipoikainen perhe, joka oli löytänyt tämän museon internetin kautta. Sitten heidän jälkeensä tuli kolme aikuista, nîmesiläisiä, jotka olivat nähneet museokyltin tien vieressä. En huomannut kysyä missä, taisivat nähdä sen uuden viime kesänä Cardet-kylään lisätyn kyltin. Se on juuri tarkoitettu Nîmesistä tuleville Anduzeen mennessä.
Ystäväni lähettivät Anduzesta perjantaina tänne yhden turistimonsieur. Hän sanoi pois lähtiessään, että julkisia varoja soisi hiukan myös tälle museolle. Ei kukaan ole ennen niin sanonut.
Ei tiedä tuleeko tuosta mainoskampanjasta mitään erikoista vastakaikua. Saa nähdä. Joka tapauksessa se oli ilmaista sähköpostilla lähetettäessä ja tulee siitä ainakin vettä myllyyn. Nukkenallemuseosta puhutaan vähän enemmän näillä kotinurkilla. Ja voi silloin joku tulla ovikelloa soittamaan. Muuten me saadaan olla koko talvi hiljaa majakanvahtina.
Ei tiedä kuka tulee käymään...
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
Elämän palapeliä
Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi.
Tässä kuvassa apina on kahvilla lappalaisten tykönä.
Nämä puutarhahuonekalut olen ostanut Humppilan vanhantavarankaupasta (sitä ei enää ole, vahinko vaan), ehkä suomalaista käsityötä. Lappalaisnuket on kirpputorilöytö Loimaalta. Niitä folklorisia nukkeja sieltä vielä löytää paljon. Paperi-pahvinen lappalaispoikanukke on Tarvasjoen alakoulumuistojani. Apina tuli mukaani Forssan antiikkimarkkinoilta. Se on paperimassaa, ehkä Saksassa syntynyt. Pahvivaunut on 30-40-luvulta sota-ajan leluja. Helsingissä niitä on hyvät valikoimat yhdessä vanhojen lelujen liikkeessä. Siellä hinnat vaan saavat pään pyörälle. Tuli silti kaupat kerran, koska niitä näkee harvoin. Posliininen kahviastiasto on japanilainen ja Barjacin antiikkimarkkinoilta löydetty. Koira on Anduzen kirpparilta, paperimassaa, joka on päällystetty karvalla. Se on avaimenperä alkuperäiseltä tehtävältään, nyt se vahtii puutarhaa. Kukkateline perällä on Saksasta kuten roombox.
- Monessa paikassa on tarvinnut reissata, jotta on saanut kokoon tämän nukketalon. Sellaista se keräily on, palapelin kokoamista pienistä palasista vuosien saatossa.
Siinä uusi koti lappalaisperheelle, joka asui ennen museon "satukaapissa" aika ahtaasti. Nyt heillä on tilaa vähän enemmän. Seinästä saatiin sille kotipaikka museosta Etelä-Ranskasta Lézanista. Pitäisi saada vielä viherkasveja tätä puutarhanurkkausta varten.
- Jos "palapeli" tulee täyteen, sen reunoja voi vielä koristaa. Joten aarteen metsästys jatkuu...
Elämä on pienistä ihmeistä tehty.
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Maamerkki
Ne herättävät huomiota ja saavat ihmiset hymyilemään ohi kulkiessaan, jos eivät poikkea museoon katsomaan. Siinäpä hyvä keskustelu- tai muistelunaihe. Minulla on kylällä monta tuttua, jotka ovat 60-luvulla syntyneitä. Joten siinä heidän vaununsa.
Hain vanhoja vaunuja halvalla, jotka voi jättää ulko-oven viereen. Sain nuo 40 eurolla. Niistä oli kova peseminen. Monta tuntia meni ennen kuin sain ne puhtaaksi. Mutta ne ovat kyllä hyväkuntoiset, ikää on jo 40-50 vuotta. Suomessa kaikki vaunut ovat paljon kalliimpia kuin täällä Ranskassa. Se on ollut minun vaikutelmani, kun olen siellä hintoja kysellyt.
Minulla on kokoelmassa monet nuken-tai lastenvaunut ja -rattaat eri vuosikymmeniltä. Mutta ne kaikki on lastattu nalleilla täpötäyteen. Enkä niitä halua jättää ulos, voidaan varastaa. Nuo 60-luvun vaunut kiinnitin pyörälukolla ja ne pitää vielä saada seinään kiinni.
Tällä viikonlopulla oli vain kaksi museokävijää, pariskunta Toulonista. He olivat nähneet museokyltin Anduzessa eli Bambupuistoon vievällä tiellä. Se on meille tuonut paljon turisteja.
Nyt pitää keksiä joku uusi mainoskampanja tai muuta, miten saisi taas ihmiset liikkeelle ja tänne katsomaan. Se koskee lähinnä paikallisia, koska turistit ovat jo tipotiessään. Lomat ovat ohi.
Soitin ystävilleni Anduzeen retkeilymajaan. He sanoivat, ettei heilläkään ollut kuin kaksi henkeä eilen ja tänään ei ketään. Syksy on saapunut ja hiljainen kausi sen mukana.
Tämän kuun lopulla alkavat syyslomat ja ne kestävät viikon pari. Sitä varten voi jo valmistaa jotakin.
torstai 4. lokakuuta 2012
Kuin tarjottimelta
Pohdin juuri, miten ihmeessä saisi houkuteltua ryhmiä museoon. Sitten puhelin soi.
Ryhmä tuli kuin tilauksesta. Monsieur soitti Aramon kylästä, tätä Gardin aluetta se on, ja kyseli, jos sopii tulla marraskuussa 15-20 hengen ryhmän kanssa museoon. He ovat kai eläkeläisiä. Siihen minä innokkaana vastasin, että sopii hyvin. He lupasivat varmistaa marraskuun alussa.
Tuo Aramon kylä tuli tunnetuksi yksi vuonna valtavista tulvavahingoistaan.
Muuten yksi nukketaloni myyjä on myös tuolta kotoisin. Muistan, miten menin tuota ostamaani nukketaloa hakemaan Nîmesistä junalla. Treffit oli rautatieaseman ulkopuolella. Se oli joskus huhtikuussa 2006. Olin juuri saanut ajokortin, mutta minulla ei ollut vielä autoa. Sitten kun tulin Nîmesistä takaisin Alèsiin, pyöräni odotti rautatieaseman vieressä. Kiinnitin nukketalon narulla pyörän takaosaan ja sitten kotimatkalle. Alkumatkan talutin, en uskaltanut ajaa, ettei suuri aarteeni olisi pudonnut maahan. Matkaa oli 13km Lézanin kylään. Kun olin jo puolessa matkassa, päätin kokeilla ajamista. Se sujuikin hyvin, koska tie oli hyväkuntoinen. Mikä helpotus, kun ei tarvinnut kävellä ja taluttaa kokoo matkaa. Ihastelin samalla keväisen luonnon heräämistä. Tänä samana päivänä puihin tuli lehdet ihan silmissä ja kaikki alkoi vihertää auringon paisteesta noina muutamina päivätunteina. Ja kun lopulta pääsin kotiin, se oli kuin juhlaa. - Tämä ei ollut ainut kerta, kun kokoelmaani raahasin jotakin uutta pyörän selässä suurella vaivalla. - Mutta se oli vaivan arvoista, tuo englantilainen Triang-merkkinen nukketalo oli suosittu museossa, siihen aikaan kun minulla ei ollut vielä montaa miniatyyria.
Sitten vielä asiaan. Kunpa noita ryhmätilauksia olisi useammin! Varsinkin nyt, kun turistit ovat lentäneet kauas pois niin kuin muuttolinnut. Ja talvi koputtaa ovelle. Vaikka on meillä vielä täällä noin 24°C iltapäivisin.
Ryhmä tuli kuin tilauksesta. Monsieur soitti Aramon kylästä, tätä Gardin aluetta se on, ja kyseli, jos sopii tulla marraskuussa 15-20 hengen ryhmän kanssa museoon. He ovat kai eläkeläisiä. Siihen minä innokkaana vastasin, että sopii hyvin. He lupasivat varmistaa marraskuun alussa.
Tuo Aramon kylä tuli tunnetuksi yksi vuonna valtavista tulvavahingoistaan.
Muuten yksi nukketaloni myyjä on myös tuolta kotoisin. Muistan, miten menin tuota ostamaani nukketaloa hakemaan Nîmesistä junalla. Treffit oli rautatieaseman ulkopuolella. Se oli joskus huhtikuussa 2006. Olin juuri saanut ajokortin, mutta minulla ei ollut vielä autoa. Sitten kun tulin Nîmesistä takaisin Alèsiin, pyöräni odotti rautatieaseman vieressä. Kiinnitin nukketalon narulla pyörän takaosaan ja sitten kotimatkalle. Alkumatkan talutin, en uskaltanut ajaa, ettei suuri aarteeni olisi pudonnut maahan. Matkaa oli 13km Lézanin kylään. Kun olin jo puolessa matkassa, päätin kokeilla ajamista. Se sujuikin hyvin, koska tie oli hyväkuntoinen. Mikä helpotus, kun ei tarvinnut kävellä ja taluttaa kokoo matkaa. Ihastelin samalla keväisen luonnon heräämistä. Tänä samana päivänä puihin tuli lehdet ihan silmissä ja kaikki alkoi vihertää auringon paisteesta noina muutamina päivätunteina. Ja kun lopulta pääsin kotiin, se oli kuin juhlaa. - Tämä ei ollut ainut kerta, kun kokoelmaani raahasin jotakin uutta pyörän selässä suurella vaivalla. - Mutta se oli vaivan arvoista, tuo englantilainen Triang-merkkinen nukketalo oli suosittu museossa, siihen aikaan kun minulla ei ollut vielä montaa miniatyyria.
Sitten vielä asiaan. Kunpa noita ryhmätilauksia olisi useammin! Varsinkin nyt, kun turistit ovat lentäneet kauas pois niin kuin muuttolinnut. Ja talvi koputtaa ovelle. Vaikka on meillä vielä täällä noin 24°C iltapäivisin.
Linkit - näyttelyjä museoissa
http://www.museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?x_hakulause=lelut&pva=04&vv_kk=2012-10&ajanjakso=0&maakunta_id=0&kunta_id=0&nayttelyhaku=1&submit=HAE
http://www.museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?nayttely_id=5039
http://www.museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?nayttely_id=7679 Paperinukke
http://www.museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?x_hakulause=nukke&pva=04&vv_kk=2012-10&ajanjakso=0&maakunta_id=0&kunta_id=0&nayttelyhaku=1&submit=HAE
http://www.museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?nayttely_id=5039
http://www.museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?nayttely_id=7679 Paperinukke
http://www.museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?x_hakulause=nukke&pva=04&vv_kk=2012-10&ajanjakso=0&maakunta_id=0&kunta_id=0&nayttelyhaku=1&submit=HAE
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
Uutta henkilökuntaa englantilaiseen taloon
Siinä toinen tekemäni nukke. Sillä on oikein ripset. Lila hame on tehty vintistä löydetystä hameesta. Esiliina on oikeasta vanhasta pitoesiliinasta leikattu palanen.
Ilman tietokonetta ollessani syntyi muutama nukke. Mustia nukkeja on helpompi tehdä kuin valkoihoisia. Saa käyttää värejä rikkaammin, koska mustille sopii kaikki.
Eilen museossa oli taas pari pariskuntaa. Toinen miehistä sanoi, että tuo nukketalo mustineen tuo mieleen "Tuulen viemää elokuvan". Se ajatus minulla siinä olikin. Lisäksi esittelen sen yhdessä "Setä Tuomon tuvan" kanssa.
Suursiivousta
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/8039138458/in/set-72157631222526416/
Tässä kuva nukketalosta siivouksen jälkeen.
Otin huonot tapetit pois lattioista, keittiön seinistä ja yläkerran katoista. Toiset tapetit lähtevät aika helposti vedellä ja pesuaineella, mutta toisiin tarvitaan hartiavoimia ja kaikki mahdolliset konstit, niin hyvin on tapetti liimattu. Monta päivää touhusin, että sain ne pois. Vielä oli tekstiä poistettavana santapaperilla.
Ajattelin, että en osta nukketaloa, josta täytyy tapetteja tai maaleja poistaa. Se vasta on työlästä.
Otin huonot tapetit pois lattioista, keittiön seinistä ja yläkerran katoista. Toiset tapetit lähtevät aika helposti vedellä ja pesuaineella, mutta toisiin tarvitaan hartiavoimia ja kaikki mahdolliset konstit, niin hyvin on tapetti liimattu. Monta päivää touhusin, että sain ne pois. Vielä oli tekstiä poistettavana santapaperilla.
Ajattelin, että en osta nukketaloa, josta täytyy tapetteja tai maaleja poistaa. Se vasta on työlästä.
lauantai 29. syyskuuta 2012
Eläkeläisiä ja muita museossa
Viime viikonlopulla oli yksi eläkeläispariskunta museossa ja myös eilen. Tämä syyskuu eli sesongin loppuaika on kuulema heidän lomakuutaan. Isovanhemmat ovat kai olleet lastenlastensa lapsenvahtina vanhempien ollessa lomalla heinäelokuussa.
Viime viikonlopun pariskunta tuli Anduzesta retkeilymajasta ystävieni lähettäminä. Emäntä oli iloinen kuin aurinko ja isäntä myötäili. Huvittava pariskunta, kaksi lihavaa pientä ihmistä. Rouva oli naisellisuuden huippu. Punainen väri oli lempiväri, ja se näkyi pukeutumisessa. Punainen laukku, punaiset balleriinat ja punainen kukkanen hiuksissa täydensivät vielä kokonaisuutta. En voinut olla sitä kommentoimatta, siihen isäntä tokaisi, että myös auto on heillä punainen. Vähän väliä nauraa heläyttivät nämä vieraat ja saivat muutkin nauramaan.
Samanaikaisesti oli Montpelliersta yksi nalletaiteilija, jonka olen tavannut joskus Barjacin antiikkimarkkinoilla. Annoin siellä hänelle museomainoksen ja nyt hän tuli, vaikkakin aikojen takaa. Joku oli puhunut tästä museosta hänelle Alèsissa ravintolassa.
Eilen soitti ovikelloa yksi toinen pariskunta. Museo on auki nyt vain viikonloppuna, mutta myös sopimuksesta ja jos satun olemaan kotona. He olivat antiikkinukkejen keräilijöitä. Ja maku olikin kallis, koska he puhuivat vain kaikkein arvokkaimmista ranskalaisista merkeista: Steiner, Bru ja yleisempi Jumeau. Steineria ja Brutä ei saa alle tonnilla. Hinnat pyörivät monissa tonneissa. En ole koskaan suunnitellutkaan niiden ostamista, ei ole varaa. Jumeau-nukkeja minulla on kyllä pari. He sanoivat, että he ovat hankkineet ne Steinerit ja Brut vaihtokaupoilla. Mutta yllätyksekseni molemmat olivat kuitenkin hyvin tyytyväisiä täällä nukkenallemuseossa. Toisaalta kun he näkivät kansainvälisiä merkkejäni, se oli taas heille uutta ja he olivat niistä ihastuksissaan, puhumattakaan nukketaloista. Itse kun olivat enemmän keskittyneet keräilyssään vain ranskalaisuuteen. Ja taas tuli esiin kysymys, mistä olen kaikkea löytänyt!
Nämä kaksi pariskuntaa olivat maultaan äärimmäisiä. Ensimmäinen oli jättänyt ennen lähtöään retkeilymajaan tätä museota varten pari nukkea. Moderneja huippu koristeellisia posliininukkeja, sellaisia, joita näkee Tiimarissa eli halpakaupoissa, joissa myydään made in China tuotteita. "Lahjahevosen suuhun ei saa katsoa", sanotaan. Mutta valittavasti, jos laitan esille nuo nuket, se on huonoa mainosta museolle, tarkoitan kiinalainen halpatuonti. Nuo ihmiset olivat tosi herttaisia, mutta kaikkea ei voi museoon hyväksyä. En tietenkään sitä heille sano, ystävilleni kyllä sen jo paljastin. Voisin sanoa noille lahjanantajille, että ne nuket voisi antaa hyväntekeväisyyteen, lapsille, joilla ei ole mitään.
Museossa täytyy erottaa aito ja epäaito massatavara.
Tässä alla kuvia "nukkejen aatelista", jossa nuket ovat uniikkeja:
http://theimer.pagesperso-orange.fr/Results.html
http://dolls.rubylane.com/dolls/,c=Doll_Bru,ss=bru.html
http://dolls.rubylane.com/dolls/,ss=steiner
Sitten vertailun vuoksi uustuotantoa eli sitä "Tiimarinukkea":
http://www.collectionsetc.com/Products/Gifts/Collectible-Dolls/category.aspx/_/N-6pk0it
http://www.collectionsetc.com/Product/victorian-doll-in-pink-ruffled-dress.aspx/_/N-6pk0it
Nuo sivut ovat amerikkalaiselta nettisivulta, nuket myydään keräilynukkeina. En katsonut ollenkaan tekstiä, vaan kuvien perusteella otin ne esimerkiksi. Joka tapauksessa ne ovat moderneja "tusinanukkeja".
Viime viikonlopun pariskunta tuli Anduzesta retkeilymajasta ystävieni lähettäminä. Emäntä oli iloinen kuin aurinko ja isäntä myötäili. Huvittava pariskunta, kaksi lihavaa pientä ihmistä. Rouva oli naisellisuuden huippu. Punainen väri oli lempiväri, ja se näkyi pukeutumisessa. Punainen laukku, punaiset balleriinat ja punainen kukkanen hiuksissa täydensivät vielä kokonaisuutta. En voinut olla sitä kommentoimatta, siihen isäntä tokaisi, että myös auto on heillä punainen. Vähän väliä nauraa heläyttivät nämä vieraat ja saivat muutkin nauramaan.
Samanaikaisesti oli Montpelliersta yksi nalletaiteilija, jonka olen tavannut joskus Barjacin antiikkimarkkinoilla. Annoin siellä hänelle museomainoksen ja nyt hän tuli, vaikkakin aikojen takaa. Joku oli puhunut tästä museosta hänelle Alèsissa ravintolassa.
Eilen soitti ovikelloa yksi toinen pariskunta. Museo on auki nyt vain viikonloppuna, mutta myös sopimuksesta ja jos satun olemaan kotona. He olivat antiikkinukkejen keräilijöitä. Ja maku olikin kallis, koska he puhuivat vain kaikkein arvokkaimmista ranskalaisista merkeista: Steiner, Bru ja yleisempi Jumeau. Steineria ja Brutä ei saa alle tonnilla. Hinnat pyörivät monissa tonneissa. En ole koskaan suunnitellutkaan niiden ostamista, ei ole varaa. Jumeau-nukkeja minulla on kyllä pari. He sanoivat, että he ovat hankkineet ne Steinerit ja Brut vaihtokaupoilla. Mutta yllätyksekseni molemmat olivat kuitenkin hyvin tyytyväisiä täällä nukkenallemuseossa. Toisaalta kun he näkivät kansainvälisiä merkkejäni, se oli taas heille uutta ja he olivat niistä ihastuksissaan, puhumattakaan nukketaloista. Itse kun olivat enemmän keskittyneet keräilyssään vain ranskalaisuuteen. Ja taas tuli esiin kysymys, mistä olen kaikkea löytänyt!
Nämä kaksi pariskuntaa olivat maultaan äärimmäisiä. Ensimmäinen oli jättänyt ennen lähtöään retkeilymajaan tätä museota varten pari nukkea. Moderneja huippu koristeellisia posliininukkeja, sellaisia, joita näkee Tiimarissa eli halpakaupoissa, joissa myydään made in China tuotteita. "Lahjahevosen suuhun ei saa katsoa", sanotaan. Mutta valittavasti, jos laitan esille nuo nuket, se on huonoa mainosta museolle, tarkoitan kiinalainen halpatuonti. Nuo ihmiset olivat tosi herttaisia, mutta kaikkea ei voi museoon hyväksyä. En tietenkään sitä heille sano, ystävilleni kyllä sen jo paljastin. Voisin sanoa noille lahjanantajille, että ne nuket voisi antaa hyväntekeväisyyteen, lapsille, joilla ei ole mitään.
Museossa täytyy erottaa aito ja epäaito massatavara.
Tässä alla kuvia "nukkejen aatelista", jossa nuket ovat uniikkeja:
http://theimer.pagesperso-orange.fr/Results.html
http://dolls.rubylane.com/dolls/,c=Doll_Bru,ss=bru.html
http://dolls.rubylane.com/dolls/,ss=steiner
Sitten vertailun vuoksi uustuotantoa eli sitä "Tiimarinukkea":
http://www.collectionsetc.com/Products/Gifts/Collectible-Dolls/category.aspx/_/N-6pk0it
http://www.collectionsetc.com/Product/victorian-doll-in-pink-ruffled-dress.aspx/_/N-6pk0it
Nuo sivut ovat amerikkalaiselta nettisivulta, nuket myydään keräilynukkeina. En katsonut ollenkaan tekstiä, vaan kuvien perusteella otin ne esimerkiksi. Joka tapauksessa ne ovat moderneja "tusinanukkeja".
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
Nalle tuli...
Atk-liike sai tallennenettua ainakin melkein kaiken vanhalta koneeltani. Paitsi myoldbear-sivujen kopion, joka oli minulla kiintolevylläni. Sivuja päivitellessäni NVU-llä tarvitsen sitä aina.
Nyt piti ottaa netistä se kopio takaisin koneelleni päivitystä varten. Mutta tein yhden tyhmyyden! Sydän oikein pomppasi ja pelästyin, että nyt olen tehnyt jotain peruuttamantonta, jota ei saa korjattua. Onneksi minulla oli tallella tikulla varmuuskopio viime maaliskuulta 2012, jossa on kuitenkin jo vähän vanhaa tietoa mukana. Sain paikattua erehdykseni, vaikka vielä täytyy pikkuhiljaa sitä päivittää ajan tasalle netissä. Taas kerran näki, että noita kopioita pitää olla aina.
Eilen imuroin kaikki ohjelmat uudestaan Avira antiviruksesta alkaen. Tämä kone on ihan toista kuin vanha, ei takkuile yhtään ja hetkessä sivut aukeavat.
Siinä viimeisiä touhujani. Sitten lopulta asiaan.
Ajattelin näyttää vielä nyt ehtoolla blogilukijoilleni kuvan nallesta, joka saapui tänne museoon pieni viesti mukanaan
Tässä alla vapaa käännökseni:
Ullalle:
"Toivon, että pidät tästä hyvin vanhasta nallesta, joka on nähnyt vähän kaikenlaista elämässään. Se on paljon lohduttanut isovanhempiani heidän lapsuudessaan jo kauan kauan sitten."
Philippe
Ostin tuon nallen 26 eurolla. Se oli halpa! Persoonallisuudet kuten tämä voivat olla hyvin hintavia. Minulla oli tuuria. Toisaalta täällä nukkenallemuseossa sillä alkaa uusi elämä, tänne se oli varmaan tarkoitettu kertomaan tarinaansa...kuuntelijoita on paljon. Se ei voi jäädä huomaamatta muistokirjoituksensa kanssa, resupekka, prinsessanukkejen ja muiden joukossa.
Minä aina hellyn, kun näen moisia reissussa rähjääntyneitä. Myyjä sanoi, että se on vuosilta 1915-1916. Joten satavuotta tulee täyteen piakkoin. On se kovia kokenut, koska on nähnyt molemmat maailmansodat ja ties mitä... Sitä on säilytetty kuin aarretta, niin tärkeä paikka sillä on ollut sen omistajien sydämessä. Siihen aikaan ei leluja paljoa ollut, joten ne olivat kultaa kalliimpia. "Perhekalleuksia" niistä on tullut tuleville sukupolville, koska ne muistuttavat rakkaista omaisista. Myyjä ei siitä paljoa tienannut, kun sen myi. Tuttavallisen ja kauniin viestinsä kanssa sain sen kuin lahjana ventovieraalta ihmiseltä. Toisaalta nyt se pääsee oikein valokeilaan, koska tulee museoon esille eikä ole enää oman perheensä vintin kätköissä. - Se on kuin opetuksena meille kertakäyttöyhteiskunnan ihmisille jostakin ainutkertaisuudesta, elämän ihmeestä, joka jatkuu ja kestää kaikki myrskyt.
Nallelle löysin jo kunniapaikan vitriinissä. En uskaltanut sitä edes puhdistaa. Kuonokin on sillä jo mytyssä ja silmiä ei enää ole. Mutta kädet, jalat, pää, korvat ja maha ovat tallella, vaikkakin paikattuina sieltä täältä. Kun näin sen ensimmäistä kertaa, tuli mieleen Steiff, mutta ei tiedä. Se on sen verran huonossa kunnossa, että on vaikea identifioida. Otan selvää.
Nyt piti ottaa netistä se kopio takaisin koneelleni päivitystä varten. Mutta tein yhden tyhmyyden! Sydän oikein pomppasi ja pelästyin, että nyt olen tehnyt jotain peruuttamantonta, jota ei saa korjattua. Onneksi minulla oli tallella tikulla varmuuskopio viime maaliskuulta 2012, jossa on kuitenkin jo vähän vanhaa tietoa mukana. Sain paikattua erehdykseni, vaikka vielä täytyy pikkuhiljaa sitä päivittää ajan tasalle netissä. Taas kerran näki, että noita kopioita pitää olla aina.
Eilen imuroin kaikki ohjelmat uudestaan Avira antiviruksesta alkaen. Tämä kone on ihan toista kuin vanha, ei takkuile yhtään ja hetkessä sivut aukeavat.
Siinä viimeisiä touhujani. Sitten lopulta asiaan.
Ajattelin näyttää vielä nyt ehtoolla blogilukijoilleni kuvan nallesta, joka saapui tänne museoon pieni viesti mukanaan
Ullalle:
"Toivon, että pidät tästä hyvin vanhasta nallesta, joka on nähnyt vähän kaikenlaista elämässään. Se on paljon lohduttanut isovanhempiani heidän lapsuudessaan jo kauan kauan sitten."
Philippe
Ostin tuon nallen 26 eurolla. Se oli halpa! Persoonallisuudet kuten tämä voivat olla hyvin hintavia. Minulla oli tuuria. Toisaalta täällä nukkenallemuseossa sillä alkaa uusi elämä, tänne se oli varmaan tarkoitettu kertomaan tarinaansa...kuuntelijoita on paljon. Se ei voi jäädä huomaamatta muistokirjoituksensa kanssa, resupekka, prinsessanukkejen ja muiden joukossa.
Minä aina hellyn, kun näen moisia reissussa rähjääntyneitä. Myyjä sanoi, että se on vuosilta 1915-1916. Joten satavuotta tulee täyteen piakkoin. On se kovia kokenut, koska on nähnyt molemmat maailmansodat ja ties mitä... Sitä on säilytetty kuin aarretta, niin tärkeä paikka sillä on ollut sen omistajien sydämessä. Siihen aikaan ei leluja paljoa ollut, joten ne olivat kultaa kalliimpia. "Perhekalleuksia" niistä on tullut tuleville sukupolville, koska ne muistuttavat rakkaista omaisista. Myyjä ei siitä paljoa tienannut, kun sen myi. Tuttavallisen ja kauniin viestinsä kanssa sain sen kuin lahjana ventovieraalta ihmiseltä. Toisaalta nyt se pääsee oikein valokeilaan, koska tulee museoon esille eikä ole enää oman perheensä vintin kätköissä. - Se on kuin opetuksena meille kertakäyttöyhteiskunnan ihmisille jostakin ainutkertaisuudesta, elämän ihmeestä, joka jatkuu ja kestää kaikki myrskyt.
Nallelle löysin jo kunniapaikan vitriinissä. En uskaltanut sitä edes puhdistaa. Kuonokin on sillä jo mytyssä ja silmiä ei enää ole. Mutta kädet, jalat, pää, korvat ja maha ovat tallella, vaikkakin paikattuina sieltä täältä. Kun näin sen ensimmäistä kertaa, tuli mieleen Steiff, mutta ei tiedä. Se on sen verran huonossa kunnossa, että on vaikea identifioida. Otan selvää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)