Koiran hommia museossa

Dixou on mukana kaikessa ja joka paikassa. Tässä se valvoo, että nukketalo tulee hyvin käsiteltyä puutoukkamyrkyllä.

Aamulehden museojuttu

Tässä mielenkiintoinen artikkeli museoista:

aamulehti13.7.2003a.pdf

aamulehtimuseojuttu.pdf

Pienilläkin museoilla on paikkansa.

Autopäivä museossa

Vanhojen autojen harrastaja klubi oli museossa eilen. 23 henkeä.  Tässä toinen puoli ryhmästä autoineen. Vahinko, että ensimmäinen puoli jäi kuvaamatta. Heillä oli varmaan vielä vanhempia autoja.

Kun museokävijöillä on hymy huulessa tullessaan ja mennessään, vierailu on onnistunut. Huumorin kukka on tärkeä.

Tässä heidän bloginsa:
http://plaisir-auto-retro.skyrock.com/ 

Paljon enemmän kuin vain leluja

Lasten vanhat lelut kuvastavat aikuisten maailmaa pienoiskoossa, yhteiskunnan historiaa.

Mutta moni "ei näe metsää puilta" ja näkee ne vain lasten leluina.

1969 oli maailman ensimmäinen kuukävely. Mitä silloin lapset leikkivät? Lapset kävivät Kuussa myös aikuisten perässä.

Les Arts Décoratifs museossa Pariisissa on uusi Barbie näyttely. Tässä kuvakaappaus sieltä.

Barbie nukke astronauttina 1965.

http://www.lesartsdecoratifs.fr/francais/musees/musee-des-arts-decoratifs/actualites/expositions-en-cours/jouets/barbie

http://wwd.com/eye/design/barbie-exhibit-les-arts-decoratifs-museum-10385034/

Päiväkirjastani v:lta 1970 ja siitä tulleita ajatuksia

Tässä kuvassa meillä on vintistä löydetyt vaatteet. Minulla on sininen sulka päässä, vasemmalla ystäväni on pari vuotta nuorempi. Siinä me matkitaan filmitähtiä. Meitä motivoi tähän hullutteluun, kun voitiin ottaa valokuvia näistä hetkistä. Se oli kuin teatteria.

13 vuotiaana saa olla vielä lapsellinen.

Nykymaailmassa ikäkäsite on paljon muuttunut. Se mikä oli ennen lapsuutta, nuoruutta, keski-ikää tai vanhuutta, on meidän päivinämme erilaista.

Lapset eivät enää kaikki elä kauaa lapsuutta, vaan hyppäävät jo aikaisin nuoruuteen ja aikuisuuteen. Internetti on siihen paljolti syntipukkina. Vahinko vaan. Puhumattakaan kansainvälisissä uutisissa näkyvistä lapsisotilaista, joilta lapsuus on riistetty.

Tämän päivän nuoret ovat jo usein aikuismaisia ja kehittyneitä joskus liiankin nopeasti. Nuoruus on tärkeä vaihe elämässä elettäväksi eikä unohdettavaksi. Puberteetti kasvattaa vasta aikuiseksi.

Keski-ikä kestää varmaankin kauemmin kuin ennen.

Vanhuudesta ei enää tule mieleen mummo tai pappa keppi kädessä. Eläkeläinen- sana ei välttämättä tarkoita vain vanhuksia. Vanhuksista tulee mieleen vasta yli 70-kymppiset. Toisaalta lasten ja nuorten mielestä 50 vuodesta alkaen on vanha ja kohta vanhus. Joten se on myös suhteellista.

Sitten on julkisuuden persoonallisuuksia kuten ikinuori 89-vuotias Aira Samulin, joka rikkoo kaikki ikämuurit. Hän ei kulje "mummona liina päässä, kirjava leninki yllä ja parrein korja esliina eressä keppi käressä". Se on jo vanha mielikuva.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aira_Samulin

Nuoruutta ihannoidaan yhteiskunnassamme. Usein se elämänvaihe, joka on ollut meille parasta, siihen me jäämme tavallaan. Meillä oli yliopistolla latinan opettajanainen, joka oli 70-luvulla täysin 60-luvun muodin mukaan aina vaatetettu, meikattu, huippu tyylikkäästi kampauksineen. Se oli huomiota herättävää. Hän oli kuin ilmestys. Mutta jokaisella on oma persoonallisuus ja uskaltakoon olla se, mikä on.

Tässä ajatuksiani ihmisen elinkaaresta. Siihen vaikuttaa myös omat kokemukset.

Traktorimarssi

Tässä kokoelmani saksalainen maatalo 1950-luvulta.

https://twitter.com/HelsinkiPoliisi/status/708211477363204096

Hiihtolomasta

Tänään oli viimeinen hiihtolomapäivä Ranskassa. Arki alkaa huomenna. Kylässämme on ollut hyvin hiljaista, hiljaisempaa kuin viime vuonna tähän aikaan. Anduzen turistitoimistossa sanottiin sitä samaa.

Nukkenallemuseo on ollut nyt turistien unohduksissa. Väkeä on ollut vähemmän kuin odotettiin. Kun on suuria odotuksia, niin on suuria pettymyksiä. C'est la vie.

Mikä tähän hiljaiseloon auttaa? Markkinointia vaan enemmän.

www.jcs-voyages.fr

www.atoutvoyages.com

Nuo pari ryhmäturisti firmaa ovat ehdottaneet yhteistyötä. Ensimmäinen ei ole vastannut sen jälkeen, kun kerroin, että vain 10 henkeä kerrallaan voi tulla museoon. Ja siis monta kertaa, jos on iso ryhmä. Toinen vastasi ok. Ja heidän sivuillaan sanotaan, että pikkupaikat ovat kysyttyjä! Mutta outoa oli se, että heidän yhteistyökumppaninsa näkee vain kirjoittautumalla heidän sivuilleen. Ei joka paikkaan halua kirjoittautua. Sain siitä huonon vaikutuksen, mahtaako olla luotettava matkojen järjestäjä. Kaikenlaisia niitä on. Epäilykset heräsivät. Halvin vuositariffi heillä on parin sadan paikkeilla. Tuo ensimmäinen sitävastoin näytti hyvältä nettisivujen perusteella. Sinne voisi vielä ottaa yhteyttä. 

Joka tapauksessa ensimmäinen kerta, kun turistibussimatkojen järjestäjät meidät huomaavat. Se on positiivista. Kirjurin museon pitäjä naapurikylästä sanoi kerran, että hänellä on noita bussiryhmiä koko vuoden enemmän kuin kesällä kävijöitä.

Pont du Gardin turistitoimisto lähetti postia ja ehdotti uudestaan jäsenyyttä heidän yhdistyksessään. Nyt he hakevat meitä sinne takaisin pienemmällä jäsenmaksulla, vaikka muutama vuosi nostivat jäsenmaksun moninkertaiseksi ja siksi lopetettiin se. Se kokemus oli hyvä mainos senkin ajan, kun me olimme siellä jäseniä. Nyt museo tiedetään laajemmin. Pont du Gard on alueemme ykkösvetonaula 1,5milj. turistilla vuodessa.
http://www.pontdugard.fr/en

Nîmesin turistitoimisto lähetti meille museokävjöitä. Se on uutta. Yleensä vain nämä lähimmät.

Tänään oli pari eläkeläismadamea Anduzesta. He sanoivat, että museokyltti sai heidät tulemaan. Mutta se on tarvinnut nähdä 1000 kertaa ennenkuin se on tehonnut. Markkinointi on kuin aivopesua, -pommitusta, joskus se vaikuttaa lopulta, kaikkiin ei koskaan. Toinen heistä oli entinen pariisilainen ja toinen italiais-ranskalainen Pied-Noir eli Afrikassa syntynyt, mutta Ranskassa elänyt.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pied-Noir

Mukava yllätys noilta naapurikyläläisiltä, kun tulivat ja olivat kaikesta kiinnostuneita. He sanoivat, että eivät odottaneet näkevänsä täällä niin moninaista kokoelmaa. Kuvittelivat, että täällä on vain nukkeja ja nalleja.

Muuten vielä siitä kunnantalon uutislehdessä olleesta museomainoksesta vuoden alussa. Se toi tänne kylän lapsiryhmän. Mutta muita se ei tuonut. Puhelinsoittoja oli paljon. Kysyttiin aukioloaikoja ja sisäänpääsymaksua. Mutta kukaan noista ei tullut museoon. 5 euron ja 4 euron sisäänpääsymaksut saivat heidät pysymään poissa. Joten se on aina huono merkki, kun kysytään noita maksuja. Ilmaiseksi näköjään museoon pitäisi päästä. Eri asia, jos on kunnan museo, silloin niin voi olettaa. Mutta jos ei, tilanne on toinen.

Pieni ei voittoa tuottava yhdistysjohtoinen museo yksityiskokoelmineen ei pyöri ilmaiseksi, niinkuin ei mikään. Rahapussi täytyy olla museossakin. Vaikka ohkainenkin. Ja pennejä lasketaan, niissä on miljoonan alku, lupasi vanha kansa.

Ranskan Jura vuoristossa on "miljoonalelumuseo". Se on tullut maksamaan 7,5milj.
http://www.musee-du-jouet.com/
http://www.musee-du-jouet.com/files/musee-du-jouet/Presse/CP_inauguration_musee_7sept2012.pdf

Kannatuskysymys sisäänpääsymaksujuttu on. Kaikki eivät halua tätä kannattaa.

Sitten lopuksi hyvä uutinen. Ensi sunnuntaina on tulossa museoon vanhojen autojen keräiljäklubi, he kävivät sen varmistamassa toissa päivänä.

Nalle tuli

Tässä museon uusi tulokas. En ajatellut ostaa nallea, mutta kun näin tuon vanhan reissussa rähjääntyneen punahousun komeilevan yhdellä myyntikojulla Nukkefestivaalissa 15euron hintalappu rinnassaan, en voinut vastustaa houkutusta.

Yleensä niistä pyydetään ainakin 30 eurosta alkaen. Suomessa vielä enemmän kirpputorillakin, koska niitä ei ole valtavia määriä. Kysynnän ja tarjonnan laki ohjaa hintoja. Muoti. Lama tai nousukausi.

Sota-ajan kätköpaikasta löydettyä

http://www.visitsalondeprovence.com/agenda/calendrier/827080-festival-europeen-de-la-poupee

Olin eilen Salon de Provencen Nukke Festivaalissa, jossa olen käynyt melkein joka vuosi siitä lähtien, kun sain autokortin vuonna 2006. Ajomatka on yli 110km yhteen suuntaan. Peugeot 205 vuoden 1991 automalli hiukan jännitti, kestääkö se. Sillä on katsastus ensikuussa. Muutenkin jännitän niin pitkää ajoa, vaikka siitä tykkään ja odotan aina kovin tuota reisua. Se on kevään kohokohta. Hauska matkata sinne Dixoun kanssa, löytöretki se on nukkeparatiisissa.

Tässä kuva pienistä huonekaluista. Ne ovat olleet juutalaisessa lastentarhassa Dijon'in kaupungissa. Myyjällä oli koko standi täynnä tuon lastentarhan tavaraa. Harmi, etten ottanut kuvaa. Noita huonekaluja oli monelle lapselle, jokaiselle varmaankin omat leikkiä varten. Niissä nukkuvat nuket, joille lapset olivat maalanneet kasvot.

Sota-aikana kaikki oli piilotettu ja muurattu talon seinän taakse. Sieltä remontin aikana ne nyt löydettiin.

Nuo huonekalut teki arvokkaaksi niiden tarina, maksoivat 30euroa, kalliit! En olisi niitä ostanut ilman sitä historiaa, koska muuten ne ovat tuikitavallisia leikkikaluja, hintaa niihin tuli lisää tuplasti. Mutta ei tuo myyjä valehdellut ja keksinyt myyntikikkaa. Sen näki hänen myyntipöytänsä moninkertaisesta tavarasta, jonka voi hyvin kuvitella lastentarhaan askartelutöineen 40-luvulle. Kerrontatapa oli myös aarteenlöytäjän, joka innoissaan sitä esitteli silmät loistaen ja hiukan salaperäisenä. Kyseessä oli vähän tabuaihe.

Tämän kuvan talo on vanhempi, 1920-luvulta, saksalaisen Moritz Gottschalkin tekemä huvila, jonka olen ostanut ajat sitten.












Alla juttu radiokätköstä:
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kari-loysi-rahakatkon-vintageradion-sisalta-kannattaa-tutkia-vanhojen-tavaroiden-sisukset/5783878

Mistä paikalliset ovat kiinnostuneita?

Tässä viime vuoden Sevennit-lähettiläs PASSI idea. 500 passia saivat paikalliset hakea ilmaiseksi. Sillä pääsee 17 turistipaikkaan yhdellä ilmaisella sisäänpääsyllä, jos tuo mukanaan ainakin yhden maksavan.

Alku osoittautui menestykseksi, koska kortit menivät kuin kuumille kiville. Ja kysyntä ylitti ihan 10 000!

Mutta loppujen lopuksi vuoden lopulla tilastolaskut näyttivä toista, vain n.30% oli korttiaan käyttänyt noin kerran!

Yksi ilmainen sisäänpääsykään ei houkutellut paikallisia katsomaan oman alueensa nähtävyyksiä. Siinä näkee, että muualta tulleet turistit ovat paras mainostuskohde. Tulee vastakaikua. Huomasin sen jo ihan ensimmäisenä museovuonna 2000. Kaikki eivät ole kaikesta kiinnostuneita, siinä yksi hyvä syy. Joten kannattaa kiikaroida suureen maailmaan pienen maailman sijasta.

Me ollaan mukana tuossa projektissa taas tänäkin vuonna. Koska se tuo paljon mainosta suurten nähtävyyksien joukossa meille pienemmillekin, ollaan siinä näkyvästi esillä niinkuin siivellä. Markkinointi on kallista yleensä, joten yhden ilmaisen sisäänpääsyn antaminen ei ole suuri kato.

http://www.cevennes-tourisme.fr/fr/il4-cevennes_p295-devenez-ambassadeur-de-votre-territoire.aspx

Paikallisia kiinnostaa varmaan eniten omat touhut, sukulaiset ja tietenkin naapurien menemiset ja tulemiset. Monet kyläläiset ovat elämänsä eläneet pienissä ympyröissä.

Yksi nimesiläinen sanoi kerran, että täällä on ollut ja voi olla edelleen ihmisiä, jotka eivät ole koskaan olleet Välimeren rannalla, eli n.60km päässä.