2000-vuosisadan rutto

https://www.amazon.com/Inheritors-Powder-Arsenic-Forensic-Science/dp/0393239713

Kun seuraa koronatoimia Suomessa ja muualla maailmassa, ei voi välttyä historian opetuksilta. Koronasta on tullut kuin maailmanlaajuista “the inheritor’s powder.”= "perijän pulveria" 1800-luvun arsenikin tapaan.

Koronaa on julmasti annettu levitä kansaan, vaikka alusta asti on tiedetty sen tappavuus ja vammauttavuus. THL/STM ovat seuranneet Ruotsin Tegnelliä, eli koronan vapaata levitystä "let it rip" ja puhuneet "laumasuojasta", vaikka se on valhe. Eläinmaailmassa sitä sovelletaan, kuin Darwinismia, viidakonlakia, heikompien yksilöiden hävittämiseksi eläinlaumasta. Mutta ei ihmisille! Eugeniikkaa se on, mitä muuta. Kun vielä tartuntatautilaki listalta korona poistettiin, pestään käsiä tuhoista. Korona on ja pysyy tappavana ja kaikkia sisäelimiä tuhoavana, kaikesta huolimatta, vaikka kuinka sitä vähäteltäisiin. 100% tehoavaa rokotetta ei vielä ole.

THL:n on kuultu sanottavan, että he ja he ovat "hyvässä kuoliniässä" tai "laatupainotteiset elinvuodet ovat vähissä". Ja niin kuolemista edesauttavat tällä tappavalla koronalla, kun sairaalassa ja vanhainkodeissa ei ole enää suojatoimia kuten maskeja. Niin eläkepommi häviää, valtion ei tarvitse maksaa eläkkeitä. Julmaa on! He, jotka ovat sodan jälkeen hyvinvointiamme rakentaneet, heistä ei enää vanhana välitetä. Jo yli 10 000 koronauhria Suomessa ja uusi kansantauti pitkästä koronasta, joka ei parane. Heistä vaietaan, joista näkyy koronakriisin katastrofi.

Kummitäti oli ihmetellyt, kun Turun-Sanomissa on niin valtavasti kuolinilmoituksia. Sota-aika tulee mieleen. Mutta kaikki vaikenevat, koronasta on tullut kuin tabuasia. Media THL/STM:n puhetorvena on tullut propagandan levittäjäksi. Toisaalta tämä on maailmanlaajuinen reaktio pandemiaan, kun seuraa muutakin kuin Suomen uutisia. Joten kriittisyys kasvaa ja suurennuslasilla saa lukea infoa kuin infoa.

Lehdissä näkyy nyt paljon eri ikäisiä julkkiksia, joilla on ihmeesti ilmestynyt terveysongelmia koronan sairastettuaan. Mutta media vaikenee epäilemättä THL:n painostuksesta, että korona on se suuri syntipukki. Virus jää ihmiseen tuhoamaan sisäelimiä. 

https://www.is.fi/jalkapallo/art-2000009777499.html 

https://www.seiska.fi/kotimaa/jaksaako-aira-samulin-96-uuden-ttk-kauden-legenda-vastaa-seiskalle-mina-pistan-hanttiin/1109627

THL ja STM hierovat käsiään, kun miljoonia, miljardeja tulee koronatutkimuksista. 

https://twitter.com/1000histoires

Tämä pandemia on kuin koronasota, joka jakaa ihmiset kahtia. Toiset, jotka eivät halua uskoa tämän viruksen vaarallisuuteen, koska se estää normaalin elämän tai vaikeuttaa sitä. Ja toiset, jotka viimeiseen asti yrittävät välttää tämän kohtalokkaan koronan kaikin keinoin hyvin suojautumalla. 

Terveys on kultaakin kalliimpaa, sanoi vanha kansa.

Jos maailman businessmiehet ja -naiset eivät olisi tehneet pandemiasta koronabusinesstä virusta levittämällä ilman suojatoimia, pandemia olisi jo voiton puolella 2000-vuosisadan tehokkain suojakeinoin. Mutta epäinhimillisesti, häikäilemättömästi ja epäeettisesti on tästä yleivaarallisesta kulkutaudista kaikki otettu irti ihmisten kärsimyksistä piittaamatta. Tupakkateollisuus ja Marlboro Man on ollut samanlaista businesstä. C'est la vie, kun rahasta tulee kuningas.

Ei enää autiotaloa

 https://www.dollreference.com/antique-china-head-dolls/

 

Kaikki muut nukketalot on jo pakattu paitsi tämä viime kesänä ostettu iso 1890-luvulta. Nyt se täydentyi, kun löysin asukkaita lisää. 

Eilen tuli Postista Saksasta 3 posliininukkea Hertwig, pää, jalat ja kädet yläosa posliinia, keskivartalo kangasta. Aikuisnukkeja, kuten lapsilla oli ennen.

Hain näitä muutaman kuukauden, kun surffailin netissä. Tällä kertaa sain kolme yhden hinnalla antiikkihuutokaupasta livenä 94euroa. Ei ollut paljoa huutajia tällä kolmella, hinta ei noussut tarjoamastani 50eurosta alle minuutissa, joten sain sen. Yllättävän äkkiä näitä tavaroita siellä myydään, ei varmaan enempää minuuttia odoteta uutta tarjousta ja siirrytään jo seuraavaan. Jos on paljon tarjouksia, silloin hinta nousee. Olin tehnyt tarjoukseni etukäteen, kun huomasin, että kaikki tapahtuu nopeasti. 

Noissa antiikkihuutokaupoissa provisio nostaa hintaa, tällä oli n.29% ja lisäksi postilähetus+paketointi 25euron paikkeilla. Yksityiset ottavan vain postilähetyksen, mutta nämä antiikkihuutokaupat ottavat sen lisäksi pakkauspalkkaa. Joten ne melkein tuplaavat vasarahinnan. Silti voi tulla halvemmaksi kuin muualla, koska riippuu kilpailusta, huutajamäärästä.

Joskus ennenkin olen ostanut noista livenä netissä. Opettelua siinä on, koska kauppa tehdään melkein silmänräpäyksessä ja täytyy olla valmiina mielessä korkein tarjous, joka siitä tavarasta kannattaa tehdä.

Tähän jättikokoiseen nukketaloon n.1,57m(jos telineensä päällä, se on yli 2m), 82cmx59cm, minulla on valmiina isoja pahvilevyjä sen peittämiseen ympäriltä ja katossa iso pahvilaatiko kattoa suojaamassa. Ennen pahvia pehmustan sen viltillä ympäriltä. Se painaa kuulema n.30kg, sanoivat puolalaiset pojat, jotka sen toivat ensin Keski-Englannista Pariisiin ja sieltä tänne. Ihmeesti he saivat sen liikutettua kylämme linnan kohdalta autosta pyörivällä telineellä katuja pitkin tänne taloon.

Tavarat sisältä pakkaan erikseen laatikkoon, kuten olen tehnyt muissakin isoissa nukketaloissa.

https://museopaivakirja.blogspot.com/2023/07/viime-vuonna-heinakuussa.html

Tämä englantilainen nukketalo jää muistona korona pandemiasta ja sen tuomasta pienestä maailmasta, kun on pitänyt suojautua "pieneen perunakellariin" piiloon tappavalta ja vammauttavalta korona virukselta. Niin on voinut matkustaa mielikuvituksen siivin kauas 1800-luvun lopulle. Pienestä ahtaasta maailmasta on tullut suuri.

En ole ollut kirppareilla, en antiikkitoreilla Ranskassa, en missään, olen välttänyt ihmismassoja, vältän yhä. Viime kevät-kesän käsionnettomuudet haukun kanssa opettivat varovaiseksi, kädettömänä elämä on hankalaa. Ja koronan takia voisi olla vielä jalaton, päätön, voimaton, kaikki vaivat. Tähän pandemia elämään on tottunut. Luin netistä, että Pfizerilta on tulossa piakkoin uusi korona boosteri. Sitten on taas paremmin suojattu. 

Koronaa saa varoa kuin ruttoa! Sellaisin elokuun terveisin.

Ihmisen paras ystävä

Tässä Diksi toipilas. Nyt se pysyy taas jaloillaan,vaikka askel on hitaampaa kuin ennen.3 kertaa piti käydä eläinlääkärillä, jossa sai erilaisia pistoksia, antibiooteista ruokahalupistokseen.Vain lyhyitä kävelylenkkejä korttelin ympärillä tehty. Kädestä pitäen syö, ei muuten, vähän se on maistanut itse koirankrokettejaan.

Otin kuvia kylämme linnan puistossa. Viimeiset viikot ovat olleet tämän 15,5kk koiranpennun hoitoa. Rappusia se ei enää pääse ylös eikä alas, toisaalta keväällä sama ongelma, kun se oli ollut kipeänä. Ja myöhemmin taas pääsi, vaikka ei kaikenlaisia rappusia.

Nyt on huomannut haukun kanssa, miten syöminenkään ei ole itsestäänselvää, eikä se, että maistuu. Kävelykään ei ole, että jalat toimivat. Ei mikään ole itsestäänselvää.

Mutta vieressä pysyy aina uskollisesti, kun on kerran ihmisen paras ystävä.

Toipilas

 

Kuvassa Diksi toipilas. Kuin salama kirkkaalta taivaalta se tuli kipeäksi, jalat menivät alta. Toisaalta niin sille kävi myös keväällä. Vaikka muuten on ollut terve. Perjantaina eläinlääkärille. Sai lääkkeitä nivelrikkoon, niistä kaksi tablettia jäljellä. Ei ole syönyt, voimat pois.

Aamulla ei enää mitään voimaa jaloissa, kannoin sen vetelänä autoon. Eläinlääkärille uudestaan. Kuume mitattiin 40°C! Viime kerralla ei yhtään. 3 pistosta ja vitamiineja mukaan. Nyt se on taas saanut voimia takaisin. Kävelee hoiperrellen, korva kallellaan, kuin puolihalvaantunut. Epäillään aivoverenvuotoa.

Siinä se nyt nukkuu pakatun nukketalon edessä. Oksensi äsken, oli juonut vettä paljon ja se tuli ylös. Voi olla, että kova helle viime päivinä on ottanut sille koville. Vaikka ei talossani ole kuuma. Lääkkeet ovat näyttäneet tehoavan, koska se on tarkkaavainen ja pääsee jaloilleen.

15v ja 5kk,ikää on, mutta en osaa pelätä, että tämä olisi sen kohtaloksi. Koska muuten on ollut ikäisekseen pirteä ja reipas. Poliisikoiraluonne, hyvä vahtikoira. Vaikka perjantaista lähtien se on oudosti vaiennut, ei mitään ääntä ole pitänyt. Kova haukunta on sille terveen merkki.  

Viime vuonna heinäkuussa

Tein uuden videon viime vuonna ostamastani englantilaisesta 1890-luvun nukketalosta. Silloin sanoin, että kestää vuoden verran se sisustaa. Pikkuhiljaa olen sitä sisustanut sen jälkeen, mutta täydentää voi sitä vielä.

Olen sen sisäkattoa korjannut maalilla, koska oli rumia kosteustahroja. Ja lattiasta otin muovimaton pois, ei se alkuperäinen ollut, nätti puu tuli sen alta esiin. Ikkunoita korjasin, koska oli tapetoitu uudestaan myöhemmin ja jätetty ikkunan reunukset epäsiisteiksi, siistin ne ja tein silkkiverhot.

Kuulin kansainvälisiltä nukketalonettisivuilta, että tämä nukketalo ei edusta mitään erikoista tyyliä, vaan muistuttaa englantilaisia kaupungin viktoriaanisia lähiötaloja yksinkertaisine fasadeineen, joita näkee paljon samanlaisia. Katto on erityylinen aumakatto. 

Englannissa ja Amerikassa on ollut tapana rakentaa kotitalo nukketalokoossa lapsille. Ja tämäkin voi olla sellainen. Myyjä sanoi sen olleen samassa suvussa monta sukupolvea. 

Sitävastoin myyjän kertomisiin ei voi aina luottaa. Hän sanoi sen olevan kuningatar Anne-tyylinen. Kaikki, joilta olen asiaa kysynyt jälkeenpäin, ei kukaan ole tätä sellaiseksi sanonut. Ja netissä kuningatar Anne-tyyliset talot eivät ole tällaisilta näyttäneet, kun olen katsonut. Joten myyjä sanoi vain jotakin, kun ei tiennyt. Jos ei tiedä, ei kannattaisi sanoa mitään.

Hedelmistään puu tunnetaan

Viimeisinä vuosina kyliemme väliin on tehty uusia kävely-pyöräilyteitä vanhojen poistettujen rautateiden tilalle. Hienosti uutta tietä on raivattu. Valtava työ, kun sitä on seurannut sivusta. Niissä on voinut kävellä alkuajoista teiden valmistumiseen asti, vaikka alussa ne olivat ruohon peitossa osittain. Nyt ne ovat päällystettyjä asfalttiteitä tai muuten kovitettuja. Saa rauhassa kulkea, ei ole autoista pelkoa.

Otettiin kuvia Dixien kanssa sen puun tykönä, jossa näkee kevään ja syksyn vaihteen. Olen ihmetellyt mikä ihmeen puu se on, kun kukkii ja vihertää aina ensimmäisenä keväällä ja pudottaa viimeisenä lehtensä syksyllä. Etelä-Ranskassa on paljon kukkivia puita. Nyt on selvinnyt puun arvoitus, kun se on täynnä herkullisen näköisiä punakeltaisia hedelmiä. Otin netistä selvää. Se on luumupuu. Joten viime aikoina on luontolenkillä villipuista syönyt ensin kirsikoita, nyt luumuja ja myös viikunoita.

Tässä Dixien takana on se kevään ja syksyn merkkipuu.

Takana vilja on jo leikattu, siinä oli kai vehnäpelto, jota juuri yksi päivä  ihmettelin, miten kypsännäköistä oli.

Tässä on toinen luumupuu, jossa on keltaisia luumuja.

Aurinkokukkapellon takana häämöttävät Sevennit vuoret, näyttää kaukaiselta, vaikka matkaa on vain noin 10km Anduzeen, joka on Sevennien portti.

Nalle tulossa

Eilen sain sähköpostia ja tämän kuvan nallesta. 78-vuotias serkku on pyytänyt sukulaistaan hakemaan paikkaa jostakin museosta nallelleen, jonka tämä on saanut 1945 sodan jälkeen. 

Kerroin, että museo muuttaa Suomeen. Se ei haitannut, päinvastoin, madame kirjoitti tyytyväisenä, että sitten nalle pääsee joulupukinmaahan eläkepäiviksi.

Huomenna loppuvat koulut Ranskassa ja kesälomat alkavat. 

Mediassa näkee valtavia autojonoja moottoriteillä eri puolilla Ranskaa, kuten sanotaan, koko Ranska on maantiellä. 

Joka kesä odotettiin tänne museokävijöitä jännittyneinä. Se oli tunnelma ennen pääsesongin alkua.

Nyt on ollut pandemiassa erilaista, on jo tottunut siihen, ettei enää odoteta ketään. Aikansa kutakin.

Sitävastoin kulissien takana on pakkaamiskiireet kuin joululahjoja paketoisi loputtomasti matkaa varten. 397. paketointi menossa. 

Lahjoituksia on tullut meille viime vuosina paljon, vaikka museon ovet on suljettu Ranskassa maaliskuusta 2020 pandemian alkaessa.

Ennen aina ostaessani jotakin kokoelmaan, ajattelin, että se on kuin lupaus tulevaisuudesta.

Mutta missä uusi koti odottaa nukkeja ja nalleja Suomessa?

Flashback

Tavaroita pakatessani tuli vastaan kirjahyllystä tämä 1993 Helsingissä yrityskurssilla tekemäni business-idea suunnitelma. 

 

1991-92 olin ollut Pariisin lähellä Raamattuopistossa vuosikurssilla ja pääsiäislomalla Etelä-Ranskassa Anduzessa opiston Marie-Pierren kanssa.

 

Sain idean, että perustan yrityksen Anduze kylän lähelle, teetuvan. Siihen aikaan kokkaus oli harrastus. Siitä alkoi vuosia kestävä suunnitelman toteuttaminen....

 

Vuonna 2000 avasin kotimuseon viereiseen kylään. Ei tullut teetupaa. Sitä yksi tuttava kerran nauroi, että tulikin museo.

 

Nyt pakkaan museota Suomen matkaa varten. C'est la vie! Mutta unelma toteutui! Vaikka ei ihan samana kuin alussa suunnittelin.

 

Yrityksenä se oli vain yhden vuoden, ei olisi muuten voinut jatkaa, toimintakulut suuret, koska ei kannattavaa pikkukylässä. Mutta yhdistysmuodossa se oli mahdollista ja toimi niin kauan kuin halusi eli pandemiaan asti. 

Virallisesti lopetettiin museoyhdistys 7.helmikuuta 2023 ja samalla museo suljettu Ranskassa. Sitten kun saadaan se pystyyn Suomessa, perustetaan uusi museoyhdistys Suomeen. 

Juhannuksena 2023

Museon perustamisen jälkeen 2000-alussa Seija ja Andrew tulivat Marseillesta tänne käymään. Museossani ei ollut silloin alussa paljoa tavaraa näytillä, vain muutamia antiikkinukkeja ja muutama antiikkinalle, muut esillä olivat käsintekemiäni nalleja ja nukkeja. 

Seija sai idean. Hän lainasi minulle vanhoja koulutavaroitaan, joilla jatkaa museota toiseen kerrokseen. Hain vintistä kotoa meidän perheen vanhoja koulutavaroita, lapsuuden muistoja. Niillä syntyi koulunäyttelyn alku nurkkaan, jota vuosien varrella täydensin.Tässä kuvassa se pieni alku verhottuna.

Koulunäyttely monine pulpetteineen kasvoi kasvamistaan. Lopulta minun keittiönurkkani on ollut verhojen takana piilossa, kun nuket ja nallet ovat vallanneet toisen kerroksen melkein kokonaan. Ja minä asun nyt nurkassa. Siinä myös yksi syy, miksi halusin sulkea museon. Taloni on lastattu kuin laiva nukeilla ja nalleilla. Kotimuseon nurja puoli. Nyt, kun sitä suunnitellaan kaksossiskon taloon, se tulee erilliseen rakennukseen. 

Kuvan nallella edessä pulpetissa on minun toiset silmälasit päässä, ne saatiin joskus 1969, kun mentiin Loimaalle oppikouluun Ypäjältä. Vanha vaaleansininen velurihame on 60-luvun muotikangasta. Meillä oli sellaiset molemmilla siskon kanssa, kuten kaksosilla oli tapana pienenä aina pitää samanlaisia vaatteita. Monet nallet saivat vintistä meidän vaatteet ylleen. Lasten muotia, joka herättää muistoja.

Vintti ja kammio on ollut kuin aarreaitta. Ennen säilytettiin muistona se, mikä nykyään heitetään pois tai viedään kirpparille kierrätykseen.

Muovikassielämää

Tässä yllä yksi tekemäni nalle, joka odottaa pääsyä pahvilaatikkoon muiden nallejeni kanssa varastohuoneessa yläkerrassa. Muovikassin suojassa ne ovat olleet monta vuotta, kun olen tehnyt tilaa vanhoille antiikkinalleille museossa. Vanhat herättävät muistoja museokävijöissä eivät nämä käsintehdyt.

Kuukausia sitten, kun katsoin täysinäisiä vitriinejäni museossa alakerrassa, ajattelin miten ihmeessä saan noihin kaikkiin tarpeeksi laatikoita. Nyt olen katsonut samoin ajatuksin näitä loputtomia muovikasseja. Toisaalta vitriinit sain tyhjennettyä tavaroista ja laatikoihin pikkuhiljaa, kun joka viikon kauppareisulla tulin tyhjien pahvilaatikoiden kanssa.

Nyt sama juttu, pikkuhiljaa joka viikko vähän kerralla muovipussit katoavat pahvilaatikoihin odottamaan Suomen matkaa.

Niin mahdottomasta tulee mahdollista.

 

Tässä koulunäyttelyssä niitä tekemiäni nalleja istuu pulpeteissa. Ja alla niitä on rappusilla.

Nyt on rappuset tyhjinä ja nautin siitä, kun joka paikka ei ole täynnä.