Museopaivakirja

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

perjantai 11. toukokuuta 2012

Kesä on tullut. 30°C hellettä on ollut näinä päivinä, vaikka huomenna laskee 20°C ukkosen ja sateen tullessa.

Viime viikolla kirjoitin, että kylätie on hiljainen. Tällä viikolla se on ollut vähemmän hiljainen, tänne nukkenallemuseoon ovat ihmiset löytäneet aika monena päivänä, tänään viimeksi. Turisteja ja paikallisia. Heitä on tänne tuonut internetti, museokyltit tien vieressä ja turistitoimiston tekemä nähtävyyskartta, jossa me ollaan mukana.

Luin Midi Librestä, miten kesäsesonki ei nykyään rajoitu vain heinä-elokuuksi kuten ennen, vaan pitemmälle aikavälille.

Nukkenallemuseo on taas olemassa, kun käy ihmisiä.

Viime kesänä naapurin emäntä sanoi, että mistä ihmeestä ne ihmiset tulevat, kun täällä oli vilkasta. Niinkuin he itsestään vaan tulisivat. - Jos ei olisi ahkerasti markkinoinut, ei tänne kukaan tulisi käymään.

Äsken kävi vielä kaksi kylän lasta. He ovat olleet täällä ennenkin, ensin koulun mukana ja sitten muuten. 10 ja 11 vuotiaat tytöt tulivat katsomaan, mitä uutta minulla on. Taas kangaspuut ihmetyttivät kuten kerran yhtä poikaa, he luulivat, että niillä ommellaan. Kankaankudonta on harvinaista Ranskassa, joten monet lapset eivät tunne kangaspuita.

Minä ihmettelen puolestani, kun lapset ovat ihastuksissaan vanhimmista nukeistani, vaikka ne ovat ihan toisesta maailmasta 1700-ja 1800-luvulta. Vanha aika kiehtoo jo pienenä kuten minua silloin.

Miniatyyritauluistani puheenollen. Nyt minulla on yksi ongelma. Miten saa kohdevalaistua sen 1920-luvun nukketalon? Muuten sen sisälle ei näy oikein hyvin. Kohdelampun täytyisi olla samantyylinen kuin muukin valaistus.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Ilta-ja aamuaurinko

Siinä salongin perällä talon rusettipäinen emäntä esittelee uusia hienouksiaan.

Tauluilla saa ihmeitä aikaan. Nämä ovat israelilaisen miniatyristin töitä, *aceo-akryllimaalauksia (*aceo - art card editions and originals). Niitä saa noin 20 eurolla ja ne ovat oikeita pikkumaalauksia.

Kun muutin Helsingin yksiööni asumaan vuonna 1985, tapasin kerran seinänaapurini, joka oli 90 vuotta jo täyttänyt. Hän kutsui minut kerran kahville. Kun menin hänen yksiöönsä, olin ihastuksissani. Niin kuin olisin astunut ihan toiseen maailmaan. Seinät olivat tauluja täynnä kattoon asti kuin taidegalleriassa, toinen toistaan ihanampia. Mummo kertoi, että hänen isänsä oli ollut taiteilija...

Vaikka nyt sisustaessani yhdistän uutta vanhan kanssa, se on kuitenkin sellaista, jota on aina ollut. En minä modernia tyyliä silti ota mukaan tähän vanhaan 1920-luvun taloon.

Klikkaa kuvasta niin aamu-ja ilta tunnelma taustalla näkyy paremmin. Alla flickr.com linkistä kuvan saa vielä suurempana.
http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/7164554538/sizes/l/in/photostream/

Dixoun ansiosta pääsen usein ulos noina päivän kauneimpina hetkinä.

http://www.art-cards.org/
http://fi.wikipedia.org/wiki/ATC-kortti
http://en.wikipedia.org/wiki/Artist_trading_cards

maanantai 7. toukokuuta 2012

Hiljainen on kylätie...

Viime kuussa oli vilskettä museossa. Ihmisiä tuli yllättäen. Nyt on hiljaista kuin autiomaassa.

Ranskassa on nyt pitkä viikonloppuvapaa, koska huomenna on toisen maailmansodan 1945 loppumisen juhlapäivä.

Aurinkoa ja kesäistä ilmaa on luvassa koko viikoksi. Olin Anduzessa tänään. Ihmiset kulkivat siellä jo kesävaatteissa. Kesä on tullut yhtäkkiä. Varsinkin viime sateiden jälkeen luonto vihertää ja kukkii kaikkialla.

Kohta piakkoin Dixou pääsee Gardon jokeen uimaan. Odotellaan vielä vähän, että vesi lämpenee. Muuten hauvalleni voi tulla flunssa. Sitten ilo on ylimmillään, kun se pääsee leikkimään veteen niin kuin iso koiranpentu. Meillä on hauskaa. Hupi on molemminpuolinen.

Pahoja se koira on tehnyt viime aikoina. Yksi päivä kaupasta tullessani, suklaalevyn toinen puoli oli kadonnut. Mihin ihmeeseen minä sen laitoin, pohdin minä. Niinkuin ilmaan olisi kadonnut, oli se outoa. Kas kummaa! Sitten yhtäkkiä minulle välähti kuin salama kirkkaalta taivaalta, kun menin koiran pedin vierestä. Siellä näkyi jälkiä suklaalevyn papereista. Ja arvasin heti, kuka se syyllinen on! Tuo herkkusuu! Perunatkin nykyään täytyy piilottaa meidän huushollissa. Täällä on perunavaras. Eikä ole vaikea arvata, kuka se on. Sieltä Dixoun pediltä saa mennä hakemaan ensimmäisenä, jos vaan jotakin on kadonnut.

"Tarttis tehrä jottai", ajattelin minä, kun kukaan ei tule käymään museoon. Keksin yksi päivä, kun ystäväni toi mieleeni pikkukivistä rakennetun linnaminiatyyrin, joka oli esillä Anduzen turistitoimistossa joku vuosi sitten. Samalla tavalla voisi yhden nukketaloistani laittaa sinne esille ja mainostaa Nukkenallemuseota. Tänään kävin siellä tilaamassa museomainoksia 500kpl. Kerroin ideastani ja kysyin, jos heille sopisi. Magalie, joka on tiimin vastuuhenkilö, oli positiivinen, ja lupasi puhua sitä vielä toisille. Viikon lopulla saa tietää, voinko viedä nukketalon sinne vai ei. Se tekisi mainoksen eläväksi ja konkreettisemmaksi kuin pelkkä paperimainos. Ja varmaan tulisi enemmän huomatuksi 100 vuotiaan pikku talon mukana (noin 40cmx50cm).

Ystäväni kritikoi, että lapset voivat rikkoa nukketalovanhuksen siellä, kun koskevat joka paikkaan. Mutta sen saa sinne ylös hyllylle käden ulottumattomille. Totta on, että en minä sitä rikottavaksi veisi. Olen maksanut siitä 100 euron paikkeilla. Mutta täytyy sen vähän arvokkaan näköinen olla. Tiedän hiukan, minkä takia Sébastien mitätöi tämän loistoideani. Meillä on "ideariihi". Kilpailua siitä, kuka keksi. Toisaalta sen saa ottaa huumorilla. Joka tapauksessa asia menee eteenpäin enemmän kuin yksin tuumaillessa. Se on yhdistysaatteen rikkautta.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Ranskan ykkösuutinen - Ranskan uusi "Batman"

http://www.hs.fi/ulkomaat/Francois+Hollande+voittamassa+Ranskan+vaalit/a1305561438563

Presidentin vaalikampajamyrsky on nyt ohi. Ranskalaiset valitsivat François Hollanden, sosialistin, oikeistolaisen Nicolas Sarkozyn sijasta.

Minä epäilin, että fifty fifty tulee, eikä tiedä kumpi silloin valitaan, jos menee äänet tasan, aika jännittävää oli. Se olisi ollut jymyuutinen. Olisi ranskalaisilla ollut sitten päänvaivaa...ja uusiksi olisivat vaalit menneet.

Noin 52%:lla voitto tuli Hollandelle. Sarkozy sai noin 48% äänistä. Aika paljon loppujen lopuksi. Hän on ollut hyvin arvosteltu ja pommitettu presidentti koko ajan. Uuteen vaalikampanjaan osallistuminenkin piti julkistaa vasta viime hetkellä, koska media oli heti kuin hyeena kimpussa. Vaikka kaikki kuitenkin olettivat, että hän ilmoittautuu epäsuosiostaan huolimatta. Sanotaan, että "huipulla tuulee".

Saa nähdä, miten suuri "superman" on tämä uusi presidentti Monsieur Hollande. Hänellä on varmaankin nyt se taikasauva, jolla saa täytettyä kaikkien toiveet sataprosenttisesti, se, mikä puuttui Sarkozyilta.

Vuonna 2007 Ranska valitsi Sarkozyn. Mutta jonkun ajan päästä kansa ei ollutkaan enää tyytyväinen omaan valintaansa. Syntipukki piti löytää. Se on aina jossain muualla..."Voltairen vika", sanovat ranskalaiset. Niin saa itsensä puhdistettua.

Voltaire oli 1700-luvun valistusfilosofi:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Voltaire

http://fr.wikipedia.org/wiki/Voltaire

lauantai 5. toukokuuta 2012

Kodin tunnelmaa

http://www.youtube.com/watch?v=ZJXhVjD5oxk

Handicrafts nukketalo valmistuu vähitellen. Löysin vierashuoneeseen pari taulua seinälle, toinen esittää aamua ja toinen iltaa. Ne ovat oikeita miniatyristin töitä, ihan uusia, vaikka toisaalta onhan samaa luontoaihetta aina ollut. Laitan kuvat myöhemmin. Taiteilija on saanut pikkuruiset taulut elämään. Auringon nousu ja lasku näkyy niistä kuin ikkunasta katsoisi ulos. Taulut ovatkin tavallaan kuin "ikkunoita", joista saa perspektiiviä, uusia ulottuvuuksia, syvyyttä pienoismaailmaan. Niistä näkyy "kauas". Ne avartavat.

Vielä täytyy löytää makuuhuoneen seinälle suojelusenkelitaulu, kuten meillä oli kotona. Se tuo kodin tunnelmaa. Yllä Mikko Alatalon Suojelusenkelilaulu.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suojelusenkeli

torstai 3. toukokuuta 2012

Seepran uusi elämä

Tässä kuvassa viime viikonlopun reisun löytö.

Kuulin viime viikolla, kun olin autoa katsastamassa, että kierrätys yhdistyksessä Lidl ja muiden kauppojen lähettyvillä Anduzen takana on tämän kevät kesän varaston suuri tyhjennysmyyntipäivä lauantaina. Kaikki myydään "vapaa hinnoin". Eli ostaja saa ehdottaa, mitä haluaa maksaa. Toisin sanoen eurolla varmaankin suurin osa menee. Silloin ei voi olla kovin arvokasta tavaraa myynnissä. Tarkoitus on tyhjentää paikkoja, koska he saavat koko ajan uutta. Ihmiset vievät sinne ilmaiseksi kierrättämistä varten.

Tapahtuma mainoksessa sanottiin, että se alkaa klo 10 ja kestää klo 18:sta asti. Myös muuta ohjelmaa oli luvassa. Kahvila oli myös tehty päivää varten. Se oli koominen. Siinä oli pöytä- ja tuolityyliä jos jonkinlaista, kaikkea mitä nyt vähänkin sattui olemaan. Kuninkaan tuoli oli kerjäläistuolin vieressä näillä "hyvän tuulen markkinoilla".

Kauniina aurinkoisena aamuna sinne minä kiiruhdin ennen kello 10, vaikka en ollut ensimmäinen, meitä oli jo monia uteliaita "aarteen metsästyksessä". Roinaa, roinaa, roinaa, se oli ensivaikutelmani paikalle saapuessani. Sellaista, mistä haluaa ennemmin päästä eroon, kuin koota nurkat täyteen. Toisaalta myös paljon kirjoja näkyi olevan. Kiertelin kaartelin kaikki paikat. Sitten hokkus pokkus kuin ihmeestä, ihana seepra vanhus ilmestyi silmiini. Siinä oli keltainen lappu, jossa luki 30 euroa. Se oli outoa, koska piti olla vapaat hinnat. Toisaalta ihan ymmärrettävää kyllä, täytyy yhdistyksen tienata myös, jos kerran on tilaisuus ja on arvokkaampaa tavaraa. Ja myyjä sanoi, että siitä alennetaan kyllä, sain sen 20 eurolla. Se punnittiin ja painoa oli lähes 5kg. Maailman saastevuori väheni hiukan, kun korjasin sen nukkejen ja nallejen hyvään seuraan.

Tämä keinueläin on tehty paksusta puusta. Se on vahvaa tekoa. Pesin sen jo ja sitten käsittelin puutoukka-aineella. Nyt viikonlopulla ostan uuden xylophène- purkin, litra on kulunut muutamassa vuodessa. Ainakin pari kolme kertaa täytyy toistaa sama operaatio. Sitten haen sille paikan museossa, vaikka täyttä on...

Mustaharmaudessaan tämä muistuttaa kansan lelua, vaikka aikanaan se on varmaankin ollut "rikkaiden" eli porvariston hankkima. Uutena se on ollut hieno ja on vieläkin. Nyt se on liikuttava, koska on sodat ja kaikki kovat ajat kestänyt, ajan patinoima. Ei kansan lapsilla ole ollut tällaistakaan lapsena, jos ei ole kotona tehty. Ennen vanhaan itse tehdyillä leluilla monet ovat leikkineet, vielä iloisina ja tyytyväisinä. Käpylehmät, ja muut sellaiset lasten omat keksinnöt ovat tuttuja monen 1900-luvun alun lapsuudesta. Niitä oli esillä Tampereen Vapriikin Lelunäyttelyssä muistaakseni. En ole muualla nähnytkään. Minunkin pitäisi niitä saada kokoelmaani.

Pariisin nukkemuseon kuninkaallisten hienohelmanukkejen pariin se ei kyllä sopisi. Tänne kyllä. Vaikka on minullakin prinsessanukkeja, mutta vähemmän.

Kun kuljetin tätä seepraa Dixoun kanssa kirpputoripaikalta autooni ja sitten Lézanin kylässä parkkipaikkalta museoon, se keräsi jo näillä pikkumatkoilla kaikkien ihailevat ja ihmettelevät katseet museokävijöistä myöhemmin puhumattakaan.

Kuinka paljon mahtaa olla ikää tällä elukalla? - 100-vuotisjuhlat voivat tulla piakkoin. Ja niitä se saa nyt viettää "harmaahapsisena" arvokkaasti museossa.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Linkit

http://www.hs.fi/juttusarja/koti/artikkeli/1329103932197

tiistai 1. toukokuuta 2012

Museokävijöiden kommentteja

http://museejouet.com/index.php?option=com_frontpage&Itemid=1
Vuodesta 1993 toimineessa Colmarin kaupungin Lelumuseossa, Saksan ja Sveitsin rajan lähellä Elsassissa, on vuosittain lähes 60 000 kävijää.

http://www.facebook.com/pages/Mus%C3%A9e-Anim%C3%A9-du-Jouet-et-des-Petits-Trains-de-Colmar-Alsace-France/480874775373

http://www.colmar.fr/culture/musees-colmar/musee-jouet-colmar.html

http://fr.wikipedia.org/wiki/Colmar

Colmarissa on 67 214 asukasta (vuonna 2009) wikipedian mukaan.

Siinä yllä taustatietoa Colmarin Lelu-ja Junamuseosta. Otin sen esille, koska tänään täällä museossa kävi yksi ranskalainen perhe Aix en Provencesta. He tulivat, koska olivat nähneet museokyltin tämän kylän kautta kulkiessaan. Madame on myös nukkejen keräilijä kuten minä. Me ventovieraat puhuttiin lopulta kuin vanhat ystävät yhtä innostuneina. Hän kuvia ottaessaan sanoi, että tämä nukkenallemuseon kokoelma on mielenkiintoisempi kuin Colmarin lelumuseossa näkemänsä. Kansainvälisyys, moninaisuus ja harvinaisuus olivat täällä rikastuttavaa, kuten myös pohjoismainen syntyperäni. Nyt omakehu haisee. Toisaalta kiva kun hän ei taas ihmetellyt monien lelujen vierasmaalaista alkuperää, kuten monet ranskalaiset, eikä hakenut Ranskassa valmistettua. Sitävastoin hän piti vaan positiivisena asiana, kun oli muutakin nähtävissä.

Viikonlopulla kävi Belgian Lelumuseon yhdistyksen varapuheenjohtaja lapsen lapsensa kanssa. Heillä on talo Cardet naapurikylässä, joten siksi he tänne löysivät. Toisaalta jo ennenkin he ovat täällä käyneet, siitä on monta vuotta. Tämä vanhojen lelujen keräilijä tuli katsomaan, mitä uutta oli museossa. Ja hän löysi sellaista, mitä ei heillä ole suuressa Brysselin museossa. Monsieur sanoi, että isommat tilat pitäisi saada, jotta kaiken saisi paremmin esille.

Arvata kai saattaa, mikä oli ihmetyksen ykkösenä näillä kävijöillä. Nukketalot. Ja vielä ne vanhimmat. Englantilainen Handicrafts house on hyvin suosittu.

Colmarin lelumuseo on alkuaan miestaiteilijan keräämä kokoelma, jota on kasvatettu myöhemmin. Sen kaupunki osti ja perusti museon. "Makuasioista ei sovi kiistellä", sanotaan. Kun katselin Colmarin nettisivuja, ei se minua niin paljoa kiinnosta, että sinne matkustaisin. Ennemmin menisin Lontoon Lapsuuden museoon, vaikka olen ollut siellä monta kertaa. Toisaalta he vaihtelevat näyttelyä. Se on suuri ja monipuolinen kuin Louvre, siellä on valtavasti näkemistä. Samoin kuin Baselin Nukketalomuseo Sveitsissä. Niin myös Pariisin Nukkemuseo, vaikka on noihin verrattuna pieni. Mutta täynnä aarteita. Investoinnit ovat tuhansissa tai kymmenissä tuhansissa euroissa, vaikka vaan yhdestä nukestakin olisi kyse. Sen "miljonääri" omistajalla on uudet nettisivut ja hän on myös tehnyt museoblogin. Mielenkiintoista on seurata toisia. Alla Pariisin museon linkki.

http://www.museedelapoupeeparis.com/?lang=fr