Meidän kylän eläkeläisryhmä on tulossa tänne museoon kuun puolessa välissä. Minun pitää valmistaa sitä varten myös 10 kuvan kronologinen kuvasarja, joista voi heille vielä kertoa käynnin jälkeen. Vaativainen ryhmä. Toisaalta aluksi he ehdottivat pelkkää esitelmää kokoelmasta kunnan yhteisissä kokoontumistiloissa, mutta minä muutin sen museovierailuksi. Eihän kertomus ole mitään ilman konkreettista vierailua. Museo on käyntiä varten eikä pelkkää paperiesitelmää varten, vielä ihan lähellä omassa kylässä. Museon kynnys on ollut liian korkea näille kyläläisille, siinä syy.
Yksi päivä törmäsin taas kylämme "juoruakkaan", kuten Nathalie ystäväni minulle sanoi hänen olevan. Tuo eläkeläisrouva, joka kulkee talosta taloon ja kertoo kaikkien asiat aina vähän höystettyinä. Minä käytin tilaisuutta hyväkseni ja käskin hänen tulla museoon, kun tämä sattuu olemaan auki hänen ohi kulkiessaan, voi poiketa samalla. Siinä hyvä mainoskikka, kun juorutaan museosta kylällä. Ilmainen mainos.
Olin tänään Anduzen kirpparilla. Tavara oli vallan toista Barjacin antiikkimarkkinoihin verrattuna. Ei ollut mitään mielenkiintoista. Kiinalaista krääsää suurimmaksi osaksi.
Vein museomainoksia Protestantismin museoon ja Anduzen turistijuna-asemalle. Ne ovat nyt auki. Kesä lähenee. Talvi on ohi.
