Pojat olivat mykistyneitä, kun he näkivät esille laitettavan vanhan puutarhan. Molemmat vain tuijottivat sitä. Toinen sanoi, että se on hyvin vanha ja toinen harmitteli, että sen laatikko ja yläosa on (surullisen) musta. Mutta sehän oli tuon ajan yleinen väri.
Kaksi tyylikästä 1900-luvun alun lady'iä on puutarhassa kahden lapsen kanssa. Kaikilla on hatut, myös lapsilla. Se oli isojen hattujen ja hienojen pitsien aikaa. Pöydällä on tarjoilut valmiina. Puutarhan lehdet kukkineen ovat jo kuivuneet, mutta elämä jatkuu, nyt museossa.
Tähän kuuluu eteen lasi, jonka laitan pian paikoilleen. Nämä vitriinit olivat muodikkaita yli sata vuotta sitten. Niihin tehtiin eri aiheisia teemoja, uskonnollisia, maallisia, kuninkaallisia jne.
Minun piti tyhjentää se ja käsitellä toukkamyrkyllä puu, jossa oli vähän toukkien reikiä. Niin sen elinkaari piteni.
Tämä vitriini on kestänyt kaksi maailmaansotaa ja ties mitä. Nykyajan kulutusyhteiskunnassa nämä vanhat muistoesineet nousevat uuteen arvoonsa. Mitä jää jäljelle meidän maailmastamme?
http://souvenirs.midiblogs.com/media/01/00/2095511753.JPG Siinä kuva isompana puutarha treffeistä.
