Museon rauta kuumana

Eilen tulivat ensimmäiset turistit uuden museokyltin nähtyään Cardet'ssa. Se on tärkeä mainospaikka, koska siinä kulkee kova liikenne. Ennen me ollaan jääty siitä paitsi, vahinko vaan. Kiitos ystävälleni, kun sen huomasi. Markkinoinnissa tarvitaan monen ihmisen silmiä, yhden ihmisen silmät eivät riitä näkemään asiaa usealta kantilta.

Nämä museokävijät olivat pariisilaisia, joilla on talo Camarguessa Välimeren rannalla. Yli kolmikymppinen tytär kerää Barbie-nukkeja. Ja muutenkin koko perhe oli kaikesta kiinnostunut. Myös isä, joka ihmetteli 1880-luvun nukketaloa ja huomasi kaikki teknilliset lelut.

Äiti ja tytär olivat molemmat tanssineet balettia pienenä, siitä "satukaapin" balettitossut muistuttivat heitä. Minä kerroin meidän lapsuuden unelmasta. Minulla on esillä pienet lasten luistimet, se on vanha muutaman euron kirpparilöytö Loimaalta. Lapsena me katseltiin siskon kanssa telkkarista kaunoluistelua, se oli lempiohjelmaa. Siinä usein taitoluistelijat vilkuttivat katsojille. Me luultiin, että he vilkuttivat meille, joten me vilkutettiin takaisin! Suuri unelma oli baletti, jota tuo kaunoluistelu muistuttaa. Sitten isona, kun asuin Helsingissä, käytiin usein baletissa ja oopperassa. Toiveeni toteutui. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Niin usein käy. Aikuisena tai vanhuksena unelmat käyvät toteen tavalla tai toisella, jos niihin uskoo.

Ideariihessä

Tässä kuvia uudesta museokyltistä, joka saatiin paikoilleen tänään naapurikylään Cardet'hen kolmen kilometrin päähän.

Kuvia klikkaamalla ne saa suuremmaksi, vielä suurennettunakin voi klikata toisen kerran.

Oikeastaan alkuaan se piti laittaa ennen Lézanin kylän liikenneympyrää, silloin kun tullaan naapurikylästä Cardet'sta tänne. Niin ystäväni ehdotti. Hän oli ajatellut tullessaan Nîmesistä Anduzeen Cardet'n kautta, että Nukkenallemuseon kylttiä ei näy missään. Se on vahinko, koska sitä kautta kulkee kova liikenne ympäri vuoden saati sitten sesonkiaikana.

Silloin olisi joutunut kysymään luvan viinipellon omistajalta, jonka tonttia siinä kohdalla sattui olemaan. Omistaja olisi ollut monimutkaista löytää, ajattelin. Minun piti keksiä helpompi ratkaisu. Kysyttiin keskeltä kylää yhdestä talosta lupa. Ja nyt se on paremmalla paikalla, ennen 50km nopeusrajoitus muistutusta. Cardet'ssa on kaksi suurta leirintä aluetta, joten siinä on hyvä mainospaikka.

http://www.camping-chercheur-dor.fr/

http://www.camping-chercheur-dor.fr/index.php?option=com_content&view=article&id=17&Itemid=10

http://www.campingbeaurivage.com/

Ilman toisten ideointia minulle ei olisi tullut mieleenikään viedä sinne kylttiä. Yhdistys on hyvä ideariihi.

11 euroa maksoi lastulevy, jonka maalasin 3 kertaan luonnonvalkoisella taustavärillä, toiselta puolen tummanruskeaksi, koska maali loppui kesken. Sitten teksti tummanruskeaksi pari kertaa. Siistin sitä vielä kirjainten reunoista taustavärillä. Nuo maalit oli ennestään. Joten halvalla tuli tuo mainos. Riittää parin kolmen museokävijän sisäänpääsymaksu sen lyhentämiseksi. Moninkertaisena se tulee takaisin. Museokyltit tuovat paljon museoon yleensä turisteja, jotka poikkeavat spontaanisti ne nähtyään. Paikallisille ne eivät riitä. Tarvitaan sanomalehtiartikkeli sun muuta, jotta heidät saa liikkeelle. - Ei ole aikoihin ollut artikkelia missään lehdessä, mistäpä saisi siihen aihetta?

Yhdet museokävijät kysyivät yksi päivä, jos täällä on käynyt jo televisio filmaamassa. Ei ole, sanoin minä. - Telkkariohjelma museosta varmaan tehoaisi kyläläisiinkin. Sen jälkeen voisi odottaan uteliaita.

Heinäkuun alku 2012

Me oltiin kävelemässä hevoslaidunten lähellä. Siitä menee tie Gardon joelle. Viime vuonna oltiin siellä useita kertoja. Joten Dixou tuntee paikat.Vaikka oltiin vielä kaukana vesistä, Dixou veti minua kuin hengen hädässä. Se haistoi, että vettä oli siinä suunnassa.

Päästin sen vapaaksi vähän ennen jokea. Arvata saattaa, mikä oli haukun suuntana. Tämä mestariuimari hyppäsi jokeen ensi tilassa. Ei se kokeillut, onko vesi kylmää vai ei. Kaikki sopi sille. Kuvassa se ui kuin kala vedessä.

Vertailin viime vuoden heinäkuun alkua tähän vuoteen, nyt kun museo on ollut auki myös aamupäivällä ja jo 1.päivästä lähtien eikä 14.päivästä kuten viime vuonna.

Heinäkuun alkupäivät ovat tuottaneet museoyhdistykselle 122 euroa, viime vuonna 2011 vain 31,50 euroa.

Monina päivinä on aamulla ollut ihmisiä museossa (klo10-12), mutta iltapäivällä ei. Ehkä silloin lähes 30°C::een hellelukemat vievät ihmiset meren rannalle vilvoittelemaan, sitävastoin aamupäivisin on vielä viileämpää ja huvittaa museokäynnit paremmin.

Näyttää silti, että näillä heinäkuun alkuviikoillakin on jo liikettä museossa. Ei aikaisempina vuosina ole ollut.

Tänään oli aamupäivällä  7 henkeä Aveyron'in ja Var'in departementista, etelä-ranskalaisia, lapsia ja aikuisia. Pientä ja isoa naisväkeä tällä kertaa. Internetti ja museomainos Haribo-karkkimuseossa toivat heidät tänne. Var'ista Välimeren rannalta tulleet ovat entisiä pariisilaisia. Siinä oli kolme sukupolvea. Tip top tyylikäs "kuin suoraan Pariisista tullut" isoäiti tyttärensä ja tyttären tytärten kanssa. Madame oli matkustellut paljon ympäri maailmaa, Skandinavia oli tuttu ja revontulet kuten myös maapallon toinen puoli Aasia, eikä Venäjäkään ollut hänelle vierasta kolkkaa. Tytär ihmetteli, onko kokoelma minun ja mistä olin kaikkea löytänyt. Mielenkiintoisia kysymyksiä ja vastauksia oli meillä puolin ja toisin. Suomen kansalaisuudestani oli vain hyötyä eikä haittaa.

Nykyään melkein joka vierailulla tulee esiin pienet tilamme. Sanon sitten, että täällä minun omassa talossa ei ole vuokraa maksettavana. Yhdistyksellä pitäisi olla suuret varat, jotta se voisi vuokrata paremmat tilat paremmalta paikalta. Ilmaisia tiloja on harvassa, eivätkä ne riitä, niihin tulee mukaan kuitenkin omat laskut kiinteistön pidosta, sähköt, puhelin, internetti, vakuutukset yms. Toisaalta museonäyttelyllä on menestystä silti toistaiseksi, kunnes uusi paikka löytyy. "Aarrekammioon" pääsee jo nyt katsomaan.

Poikia museossa

Tänään oli aika huvittava vierailu. Vaihteeksi poikasakki oven takana. Useimmin on tyttösakki, naisväkeä, pariskuntia tai perheitä. Museon nimi kun on Nukkenallemuseo. Se viittaa enemmän nukkeihin ja nalleihin.

Isä poikiensa kanssa tuli museoon. He olivat Bambupuistotiellä nähneet museokyltimme ja siitä idea.

Kaksi poikaa, toinen 10 vanha ja toinen 14-15 ikäinen. Positiivisia he olivat, vaikka museo on nukkenallevoittoinen. Toisaalta he sanoivat leikkineensä lastentarhassa nukketalon kanssa. Ja isompi poika kommentoi aina välillä, kun kerroin kokoelmastani. Minä aina tykkään, kun lapset osallistuvat ja ovat puhuvaisia.

Kaikki poikien lelut olivat nyt tarpeen ja valokiilassa. Toisaalta monet klassiset lelut on tarkoitettu molemmille, pojille ja tytöille.

Olin maalaamassa museokylttiä, kun nämä Nîmesistä kotoisin olevat turistit tulivat. Sain ruskean tekstiosan juuri valmiiksi, vaikka sen reunat pitää vielä siistitä luonnonvalkoisella taustavärillä. Nyt olen motivoituneempi sitä viimeistelemään, koska ne kyltit näyttäävät tehoavan.

Jännittävää nähdä, minkälainen sesonki tästä tulee...

"Koko Ranska" maantiellä

http://www.leparisien.fr/societe/premieres-perturbations-sur-la-route-des-vacances-07-07-2012-2081110.php?xtor=EREC-109----[EMV%20FIELD]CLIENT_ID_PDM[EMV%20/FIELD]@1

Ranskalaisten lomat alkoivat. "Kaikki" lähtevät lomalle yhtä aikaa tai ainakin valtaosa.

Saa nähdä, kuinka paljon on museossa kävijöitä tänä sesonkina. Yksi asia on varmaa. Epäsäännöllistä ja odottamatonta se tulee olemaan. Joten sopeudutaan. Joka tapauksessa ilo on olla vastaanottamassa "vieraita" mistä kaukaa tai läheltä he tulevatkin. Nukkenallemuseon valitseminen monipuolisesta alueemme turistitarjonnasta on jo sinänsä plussaa. Kiitos kiinnostuksesta, sanottaisiin.

Viime päivät olen maalannut uutta isoa museokylttiä tien viereen naapurikylään. Ystäväni sanoi, että Nîmesistä tullessa Anduzeen ei näe meidän kylttiä ollenkaan, koska se on liikenneympyrässä sillä puolella, joka näkyy vain kylästä pois mennessa Alèsin, Anduzen, tai Cardet'n suuntaan. Joten yksi päivä Cardet'n ohi kulkiessani autolla kysyttiin lupa yhdestä talosta, jos heidän talon lähettyville saa kyltin laittaa. Ystävällinen eläkeläisrouva lupasi muitta mutkitta.

Eilen oli museossa pariisilaisia, miehen kotipaikka on naapurikylässä Lédignanissa. He tulivat lastenlasten kanssa. Kaikinpuolin mukava käynti, vaikka toisaalta paikallista alkuperää heillä osittain on. Lopussa madame sanoi, että pitää pyytää kunnanjohtajalta uusia isompia tiloja. Sanoin, että siitä hän ei olisi kovin hyvillään. Meidän täytyisi olla sevenniläisiä, jotta se olisi mahdollista. Pariisilaisrouva totesi, että ne sevenniläiset eivät itse tee mitään.

Ulkopuolisin silmin välimatkan päästä näkökulma on erilainen. Muualta tulleet ihmiset tuovat uusia ajatuksia.

Kerroin kaikki Sébastienille. Ranskalaisena hän ei tykännyt sanomastani. Hänestä minun ei pitäisi arvailla kunnanjohtajan tai kunnan mielipiteitä. Ei saisi olla negatiivinen. - Riippuu tilanteesta. Olen asunut tässä kylässä vuodesta 1999. Ilmapiiri ei ole jäänyt vieraaksi, vaikka se olisikin paljon parantunut alkuvuosista.

Pommikoiran tarina

http://www.hs.fi/kotimaa/Sodassa+haavoittunut+Lucca-pommikoira+muutti+el%C3%A4kkeelle+Suomeen/a1305581043854

Leipää ja kukkia

http://jouetsdupasse.centerblog.net/rub-musee-de-lezan-.html 

Viime kerralla linkkasin 'jouetsdupasse' sivuille. Niillä kerrotaan myös käynnistä täällä Nukkenallemuseossa.

Museokävijät sanovat, että emännällä eli minulla silmät loistivat, kun kerroin kokoelmastani.

- Meillä kaikilla täytyy olla jotakin, joka saa meidän silmät loistamaan. Mikä lie kunkin onnea.

"Jos sinulla on kaksi rahaa, osta toisella leipä ja toisella kukkanen", sanoo kiinalainen sanalasku.

Pont du Gardin alueelta uutisia

http://www.ot-pontdugard.com/

Maaliskuun lopulla me käytiin Remoulins'in kylässä, jonka turistitoimistosto huolehtii Pont du Gardin markkinoinnista. Piti jättää sinne museomainoksia, mutta he sanoivat, että vain heidän yhdistyksensä jäsenet voivat. Siitä saatiin idea, että liitytään jäseneksi. Koska silloin päästään mukaan moneen: Pont du Gardin turistioppaaseen, nettisivuille jne. Meitä käskettiin odottamaan yhteydenottoa myöhemmin, koska uusista taksoista ei oltu vielä päätetty. Silloin he ennakoivat  jäsenmaksuksi noin 70€.

Huhtikuusta asti on odotettu sieltä uutisia. Ajattelin jo, että meidät on unohdettu. Tänään tuli kirje. Nyt heillä onkin kaksi maksajaryhmää, yritykset ja ei voittoa tuottavat yhdistykset. Yrityksille jäsenyys maksaa 80€ ja ei kaupallisille yhdistyksille 30€. Joten me päästään siihen mukaan 30 eurolla, halvemmalla kuin mitä oli puhuttu. - Unohdin kertoa tästä yhdistyskirjeessä ja yhdistyksen yleiskokouksessa, luulin että sieltä ei kuulu enää mitään.

Anduzen turistitoimiston jäsenyys-ja turistioppaan mainosmaksu yhdessä on 175€  vuodessa. Heillä on sama tariffi kaikille.

http://www.musee1900.com/index.html

Siinä yllä linkki Uzèsin Lelumuseon sivuille. Ihmettelin, kun niiltä ei löytynyt enää mitään mainintaa lelumuseosta, joka on ollut aina tuon 1900-luvun museon yhteydessä. Hain tietoa internetistä ja vastaan tuli seuraavat sivut alla, joilla sanotaan, että lelumuseo-osaa siellä ei enää ole, vain teknillinen museo eri koneineen 1900-luvulta. Lisäksi johto on vaihtunut, se ei ole enää yksityinen (?), nyt se on http://www.cnam.fr/:
http://jouetsdupasse.centerblog.net/rub-musee-1900-arpaillargues-.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Conservatoire_National_des_Arts_et_M%C3%A9tiers 

Joskus viime vuonna näin surffaillessani netistä, että yksi Ranskan kuuluisa ministeri kävi tuolla Uzèsin museolla vierailulla. Syynä oli museon tai kokoelmien tulevaisuuden turvaaminen. Joten nyt he olivat löytäneet ratkaisun, tekniikan museona sillä on kai sitten enemmän menestystä. Ja voi olla, että he ovat myyneet kokoelmat tai ne vuokranneet valtion käyttöön. En ole varma.

Sorsaperhe

http://www.ot-anduze.fr/decouverte-anduze-cevennes/2-Massillargues-Atuech.html

Tänään aamulla oltiin kävelyllä Dixoun kanssa naapurikylän järvellä, noin 5km täältä.

Oltiin autolla liikkeellä, koska piti hakea kukkia yläkerran ikkunatelineeseen puutarhamyymälästä.

Viime kesänä saatiin hyvät kukat 5 eurolla, ne kukkivat ihan koko kesän, en muista niiden nimeä. Pelargonia ei viihdy siinä, koska on vain aamuaurinko katupuolella.

Nyt oli huono tuuri, ei siellä ollutkaan niitä samoja kukkia, joten haetaan muualta myöhemmin.

Järvellä on pittoreskit maisemat, se on kuin rauhansatama. Sinne voi mennä piknikille oikein ajan kanssa. Nyt meillä oli kiire. Mutta tavattiin me sorsaperhe.

180km patikointia Anduzen ympäristössä

Tässä kuva hiljattain kylän keskelle ilmestyneestä uudesta patikointikartasta alueen historiikkeineen ja turistikohteineen. Ensin esitellään Anduze ympäristöineen ja sitten oma kylä Lézan.

http://www.ot-anduze.fr/loisirs-en-cevennes/5-Les-randonn...
http://www.tourismegard.com/
http://www.gard-tourisme.com/

Tämä uusi paikallisalueiden löytöretki-idea 180km säteellä on Gardin alueen turistikomitean ja turistitoimistoiden yhteishanke. Ensin kyläämme tuli oikealla puolella puolittain näkyvä tienviittapylväs ja nyt tämä retkikartta jälkeenpäin.

http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/7488856854/sizes/k/in/photostream/

Siinä yllä linkki flickr.com sivuille, jonne laitoin isomman kuvan. Sen tekstissä kerrotaan paikallishistoriaa ja mitä nähtävyyksiä täällä on. Nukkenallemuseo on listassa mukana, koska asialla olivat nuo turistitoimistot. Mutta jos kunnantalo olisi sen takana, ei meitä näkyisi varmaan siinä. Niin on yleensä ollut, jos olen jostain löytänyt tietoa kylästämme.

Siinä plussaa tälle museolle. Onhan tämä ollut olemassa jo 12 vuotta.

Kunta vaan ei helpolla tunnusta muualta tulleiden, varsinkin meidän ulkomaalaisten toimintaa. Se tuli taas kerran esille yksi päivä, joka tietää miinusta museolle. Kunta lähetti kirjeen, jossa kerrotaan uudesta vuoden 2009 laista ja mainoskylttiverosta liiallisen "mainossaasteen" estämiseksi. Tästä lähin pitää aina kysyä lupa kunnantalolta, jos lisätään kylttejä kylälle, vaikka ne tulisivat yksityistalojen seinään ja noiden omistajien luvalla. Samalla kaikki tulee verotettavaksi, joka kyltti. Niitä meillä on nyt monia pitkin kylää, koska tänne on vaikea löytää. Joten kalliiksi ne tulevat jatkossa. Toisaalta kunta ei verota vielä tällä hetkellä pienistä kylteistä, koska ei ole nousukausi.

Ei voittoa tuottava kulttuuriyhdistys rinnastetaan näin yrityksiin Lézanin kylässä. - Me ollaan pohdittu, mitä keksitään. Yksi ratkaisu veron välttämiseksi tai ainakin pienentämiseksi on lähettää syksyllä kunnantalolle yhdistyksen avustushakemus, jota me ei olla tehty kuin alkuvuonna 2001 ja sitten toisen kerran 2002. Vuonna 2001 saatiin 1000 frangia kuten muut kyläyhdistykset, mutta seuraavana vuonna ei. Eikä sitten ole koskaan enää sitä anottu. Tässä uudessa tilanteessa voidaan niin tehdä. Jos kunta antaisi meille sitten avustusta, jolla saadaan sille maksaa se takaisin verona! Siitä se ei ole tietenkään hyvillään, mutta siihen meillä on mahdollisuus, koska on kyseessä yhdistystoiminta.

Niin että hyvää ja huonoa kuuluu tällä kertaa. Jos kertoisin aina vain kaikesta "ruusuina", ei minun tarvitsisi tätä blogia pitää. Ei siinä mieltä olisi. Ei elämäkään sellaista ole todellisuudessa. "Risuja" me saadaan aina välillä.