tiistai 31. joulukuuta 2013
Tapetti kokeiluja
Yläkerran oikeanpuoleista ruusupaperia pitää vielä ostaa yksi arkki, koska erehdyin kuviosta. Tein uuden mallin kuvankäsittely ohjelmalla, jossa koko sivupuoli peittyy samalla paperilla ja samalla kuviolla, ettei tule saumaa.
Vasemmanpuoleinen yläkerran sinipohjainen kukkatapetti tulee myös fasadioveen.
Liisteripakettia en ole vielä avannut. Siitä tapetoinnista tulee aika sotkua ja sekamelska.
maanantai 30. joulukuuta 2013
Jouluaskartelua ja "jouluvieraita" museossa
Seuraavana päivänä käsittelin puun toukkamyrkyllä nukketalon sisältä. Nyt oli hyvä tilaisuus, kun se on tapetoitu, käsittely on vähemmän tehokas. Vaikka silti sen joutuu tekemään lithograafisiin eli paperipäällysteisiin 1900-alun nukketaloihin, jos on toukkien reikiä. Kuten Moritz Gottschalk nukketalooni sen tein yksi vuosi, xylophène ei vahingoittanut paperia. Toisaalta tuo paperi on tapettiliimattu, joten vedenpitävää. Muuten on vaan epämiellyttävää käyttää noita myrkkyjä. Teen sen toimenpiteen aina ulkona oven vieressä kadulla. Vaikka haju kestää hävitä puusta useita tunteja, varsinkin jos on tehnyt moninkertaisen käsittelyn kuten pitää hyvin toukkaisessa puussa.
Sitten seuraavaksi, kun kaikki oli kuivaa päivän parin päästä, värjäsin saksanpähkinävärillä, kuten petsataan, lattiat kolmesta huoneesta ja fasadioven. Se antaa suojan myös noita ei toivottuja tuholaisia vastaan. Vaikka niitä tässä talossa oli vain ihan muutama pikkuinen fasadiovessa, silti kannatti tehdä tuo ennaltaehkäisevä käsittely.
Takat otin pois paikoiltaan ja maalasin ne vaalean harmaaksi, koska ne olivat läikkyvän valkoiset. Se ei sovi vanhaan taloon. Takkojen yläosan peitän tapetilla. Lattiapaneelit myös piti maalata.
Sininen maalattu keittiö alakerrassa punaisine lattioineen on hyvin säilynyt, se ei ole mennyt huonoksi liimasta tapetin alla kuten muut huoneet. Siinä piti korjata vain takka.
Huoneiden reunaosat maalasin vihreäksi. Nekin olivat räikeän valkoiset.
Kuvassa näkyvät tapetit osittain leikattuina. Ne ovat 1800-luvun reproduktioita. Viininpunainen tapetti on Amerikasta tilattu. Muut ovat nettilöytöjä.
En ole koskaan tapetoinut. Jännittää vähän. Pitää olla huolellinen. Teen pienen kokeilun ensin.
"Museovieraista" puheenollen. Koko syksy oli hiljaisempi kuin viime vuonna. Se oli pettymys. Tämän vuoden ryhmistä vain yksi tuli kuten oli ilmoittanut. Mutta heitäkin oli vain 4, vaikka 7 oli suunnitellut tuloa.
Nyt vuoden lopulla oli kuitenkin yllätyksensä. Kun joululomat alkoivat 21.päivä, puhelin soi taas. Se on niinkuin olemassaolon merkki. Museota tiedusteltiin. Tässä joulukuussa on nyt käynyt kaikkiaan 20 henkeä museossa, viime päivät ihan päivittäin. Se on paljon. Nukkenallemuseon kukkaroon on tullut 106 euroa. Vertasin viime vuoden tuloksiin lokakuusta joulukuuhun. Meiltä puuttuu noin 100 euroa, jotta oltaisiin samoissa. Joka tapauksessa eteenpäin me ollaan menossa. Turismi on epäsäännöllistä. Etukäteen ei voi paljoa laskelmoida.
Nämä museokävijät ovat olleet paljolti paikallisia, jotka ovat muualta kotoisin tai paikallisten muualla asuvia sukulaisia. Tänään oli romanialainen hollantilaisen minjänsä ja pojantyttären kanssa. Molemmat asuvat naapurikylissä. Romanialainen oli tyylikäs madame, ei ollenkaan sellainen, joka tulee Romania maasta mieleen. Hyvin ystävällinen ja avoin. Oli mielenkiintoista kuulla hänen maastaan erilaisesta näkökulmasta kuin on tottunut kuulemaan. Olisin kuunnellut häntä kauemminkin kuin museovierailun ajan. Hollantilainen äiti 9-vuotiaansa tyttönsä kanssa oli myös hauska tavata. Kerroin hänelle Amsterdamin pikavisiitistä syksyllä. Tämä lähes nelikymppinen pitkä ja hoikka madame muistutti ihan oikeata balleriinaa olemukseltaan ja ulkonäoltään. En voinut olla sitä sanomatta. Siihen hän totesi, että vanhempi tytär tanssi balettia.
keskiviikko 25. joulukuuta 2013
Leipätaikinan maistaja
Tässä on Dixou jouluna 2013. Me oltiin päiväkävelyllä pikkutiellä kylän sivussa kuten joka päivä. Siellä on joka puolella viininviljelystä. Takana näkyvät Sevennit vuoristo vain noin 8km päässä. Tämä kylä on tasankoa.
Tänään on leuto talvipäivä, normaalia lämpeempi ja aurinko paistaa. Viime päivät onkin ollut tuulista ja sateista pilvineen.
Eilen tein aamulla leipätaikinan. Lidl kaupasta saa ostaa auringonkukkasiemenistä grahamjauhoa, jossa on kuivahiivakin mukana. 99senttiä vaan maksaa kilo. Käytän siitä puolet leipätaikinakulhoon (tavallinen muovinen leivonta-astia, noin 2 litraa ehkä), jossa loput jauhot otan tavallisia vehnäjauhoja. Nesteenä on vesi, vajaa litra. Siihen lisään hiukan öljyä, vaikka jauhopussin ohjeen mukaan ei sitäkään tarvitse, koska kaikki on mukana jauhoissa suolaa myöten. Muuten leipä on ollut kuivikasta. Tällä kertaa tuli vettä liikaa, joten jauhojakin piti olla enemmän. Taikinasta tuli liian suuri astiaani. Jätin sen nousemaan. Sitten touhusin muuta. Menin tietokoneelle blogia kirjoittamaan. Unohduin siihen.
Jonkun ajan päästä kävin katsomassa ovella, jos posti oli tullut. Näin Dixoun nuoleskelevan suupieliään. Ihmettelin, mitä varten. Kaikki sapuska oli kaapissa tai jääkaapissa, mitään ei ollut näkyvissä. Sitten muistin, taikina nousee liikaa! Se paisui yli astian pöydälle asti. Ja tajusin, kuka oli käynyt sitä maistelemassa! Nyt menee taikinaa paljon haaskoon, ajattelin. Se pöydälle pudonnut osa pitää heittää pois. Ei sitä voi syödä, jos koira siihen on koskenut. Sitten tuli mieleeni, että sen osan voin kypsentää ja tehdä siitä oman joululeivän haukulle.
Laitoin uuniin ensimmäisenä Dixoun leivän. Siitä kohosi uunissa oikein hieno joululahja tälle ihmisen parhaalle ystävälle. Kun se oli kypsä, annoin maistiaisia. Maailman paras resepti, luin sen silmistä. Eläimet eivät osaa puhua, vaikka monilla muilla tavoin meille viestivätkin.
tiistai 24. joulukuuta 2013
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
lauantai 21. joulukuuta 2013
Hyvää Joulua!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Martta_Wendelin
copyright Paletti 2013
www.paletti.fi
perjantai 20. joulukuuta 2013
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
Kirjaston nalletapahtuma
http://www.flickr.com/photos/mediatheque-ales/
Siinä kuvia Alèsin kirjastosta, jossa piti pitää nallenäyttely.
Heillä oli nallekampanja, jossa kerättiin lokakuusta lähtien hylättyjä nalleja. Tänään ne jaettiin kirjaston pienille asiakkaille.
Loppujen lopuksi he olivat tehneet itse joistakin noista lahjanalleista näyttelyn sinne kirjastoon kuten me oltiin suunniteltu. Yllä kuvia. Kuvassa näkyvät nallet pöydän vieressä. Se idea oli minulta varastettu. Vaikka minulla olisi kaikki ollut vanhaa, pöytää ja tuoleja myöten.
He olivat varmaankin myös vähän pettyneitä, kun kaikki peruuntui ja siksi piti saada jotakin tilalle.
Ihan hauska näyttely tuli noista uusistakin tavaroista. Toisaalta silloin kaikki pitää olla modernia tai kaikki vanhaa, minun mielestäni. Värikäs on ainakin lopputulos, kun on paljon muovia.
Pöydän ympärillä on kolmea eri sorttia tuolit. Ja pienimmällä nallella pitää olla tyyny alla, koska on niin pieni. Pöytästiat ovat myös eri paria. Sellaista nallemaailmassa on. Satua.
Siinä kuvia Alèsin kirjastosta, jossa piti pitää nallenäyttely.
Heillä oli nallekampanja, jossa kerättiin lokakuusta lähtien hylättyjä nalleja. Tänään ne jaettiin kirjaston pienille asiakkaille.
Loppujen lopuksi he olivat tehneet itse joistakin noista lahjanalleista näyttelyn sinne kirjastoon kuten me oltiin suunniteltu. Yllä kuvia. Kuvassa näkyvät nallet pöydän vieressä. Se idea oli minulta varastettu. Vaikka minulla olisi kaikki ollut vanhaa, pöytää ja tuoleja myöten.
He olivat varmaankin myös vähän pettyneitä, kun kaikki peruuntui ja siksi piti saada jotakin tilalle.
Ihan hauska näyttely tuli noista uusistakin tavaroista. Toisaalta silloin kaikki pitää olla modernia tai kaikki vanhaa, minun mielestäni. Värikäs on ainakin lopputulos, kun on paljon muovia.
Pöydän ympärillä on kolmea eri sorttia tuolit. Ja pienimmällä nallella pitää olla tyyny alla, koska on niin pieni. Pöytästiat ovat myös eri paria. Sellaista nallemaailmassa on. Satua.
Eläinten ystäviä
Eilen oltiin Alèsissa Dixoun kanssa. Piti ostaa pölynimuriin vaihtopusseja, tapettiliisteriä, lamppu, ruokia... Niitä saa kyllä lähempääkin Anduzesta, imuripusseja ei. Mutta tärkeää oli nyt viedä museomainoksia Alèsin kirjastoon, koska siinä vieressä on joulutori ja paljon ihmisiä liikkeellä kohta joululomilla. Hyvä aika mainostaa.
Toisaalta täytyy päästä tuulettumaan täältä pikkukylästä aina välillä. Auto on ihana, kun sen kanssa voin melkein "lentää kuin lintu". Muuten viimeksi kerroin, että siitä oli etukumi puhki. Se olikin väärä hälytys. Onni onnettomuudessa, venttiiliongelmasta se johtui. Kumi oli mennyt tyhjäksi osittain, koska siihen oli juuri pumpattu ilmaa. Ystävä tarkastaa ilmanpaineet aina joskus ja oli painanut vahingossa venttiilin huonosti. Toissa päivänä hän korjasi sen. Onneksi minulla on Peugeottiini tuo mekaanikkoystävä, muuten tulisi kalliiksi korjaukset.
Jätän auton aina isolle parkkipaikalle tai sen viereiselle kadulle, koska kaupungilta on vaikea löytää paikkaa ja useimmat niistä ovat maksullisia. Parkkipaikka on Gard-joen rannalla ja siinä on myös piknik-paikka pöytineen. Samalla sain ulkoilutettua koiraani.
Kun käveltiin piknik-pöytien ohi, siinä oli pari kolmikymppistä miestä. Mutta mitä he touhuivatkaan! Toisella oli sylissä pieni koiranpentu ja he pelasivat sen kanssa, isot miehet. Se oli huvittavaa. En voinut olla ihailematta pientä penikkaa. Kaikki eläinvauvat ovat hellyttäviä, huippu söpöjä!
Kuulin, että koiranpentu on vasta 4 viikkoa vanha, puhdasrotuinen, ostettu kalliisen hintaan kuten yleensä. Vaikka ranskalaiset adoptoivat paljon koiria, koska monet koiratarhat ovat täynnä hylättyjä koiria. Kerroin omasta entisestä Peppi kaniinimäyrä koirastani, jonka olin ostanut pentuna myös.
Pieni koiran alku käveli vielä aika vauvamaisesti. Se koitti purra minihampaillaan sormiani, kun sitä silittelin. Niinkuin elävä pehmolelu se oli. Tuollaisen pennun vielä joskus haulaisin!
Eläinfarmi olisi kiva työpaikka. Kaikkia eläimiä eläinpoikasineen. Nooan arkki siitä tulee mieleen. Jos sen voisi toteuttaa nukkenallemuseon yhteydessä, se olisi unelma.
Vielä noista kahdesta ranskalaisesta koiranpennun hoitajasta puheenollen. Kiva, kun juttelivat ja sain ihastella penikkaa. Yhteisymmärrys on hyvä meillä eläinystävillä, vaikka oltaisiin vieraita ja tuntemattomia ihmisiä toinen toisillemme. Jos olisin ollut Suomessa samassa tilanteessa parkkipaikalla...en olisi uskaltanut toimia kuten täällä Ranskassa. Me suomalaiset emme puhu keskenämme yhtä helposti. Me ollaan epäluuloisia vieraita kohtaan. Pidetään ainakin kahden metrin "turvallinen välimatka". Vahinko vaan. Kommunikointi toisten ihmisten kanssa tekee elämän mukavammaksi. Ja maailma on vähemmän kylmä, vaikka olisi vieraassa maassa. Toisaalta varovainen saa olla silti. Riippuu tilanteesta.
Toisaalta täytyy päästä tuulettumaan täältä pikkukylästä aina välillä. Auto on ihana, kun sen kanssa voin melkein "lentää kuin lintu". Muuten viimeksi kerroin, että siitä oli etukumi puhki. Se olikin väärä hälytys. Onni onnettomuudessa, venttiiliongelmasta se johtui. Kumi oli mennyt tyhjäksi osittain, koska siihen oli juuri pumpattu ilmaa. Ystävä tarkastaa ilmanpaineet aina joskus ja oli painanut vahingossa venttiilin huonosti. Toissa päivänä hän korjasi sen. Onneksi minulla on Peugeottiini tuo mekaanikkoystävä, muuten tulisi kalliiksi korjaukset.
Jätän auton aina isolle parkkipaikalle tai sen viereiselle kadulle, koska kaupungilta on vaikea löytää paikkaa ja useimmat niistä ovat maksullisia. Parkkipaikka on Gard-joen rannalla ja siinä on myös piknik-paikka pöytineen. Samalla sain ulkoilutettua koiraani.
Kun käveltiin piknik-pöytien ohi, siinä oli pari kolmikymppistä miestä. Mutta mitä he touhuivatkaan! Toisella oli sylissä pieni koiranpentu ja he pelasivat sen kanssa, isot miehet. Se oli huvittavaa. En voinut olla ihailematta pientä penikkaa. Kaikki eläinvauvat ovat hellyttäviä, huippu söpöjä!
Kuulin, että koiranpentu on vasta 4 viikkoa vanha, puhdasrotuinen, ostettu kalliisen hintaan kuten yleensä. Vaikka ranskalaiset adoptoivat paljon koiria, koska monet koiratarhat ovat täynnä hylättyjä koiria. Kerroin omasta entisestä Peppi kaniinimäyrä koirastani, jonka olin ostanut pentuna myös.
Pieni koiran alku käveli vielä aika vauvamaisesti. Se koitti purra minihampaillaan sormiani, kun sitä silittelin. Niinkuin elävä pehmolelu se oli. Tuollaisen pennun vielä joskus haulaisin!
Eläinfarmi olisi kiva työpaikka. Kaikkia eläimiä eläinpoikasineen. Nooan arkki siitä tulee mieleen. Jos sen voisi toteuttaa nukkenallemuseon yhteydessä, se olisi unelma.
Vielä noista kahdesta ranskalaisesta koiranpennun hoitajasta puheenollen. Kiva, kun juttelivat ja sain ihastella penikkaa. Yhteisymmärrys on hyvä meillä eläinystävillä, vaikka oltaisiin vieraita ja tuntemattomia ihmisiä toinen toisillemme. Jos olisin ollut Suomessa samassa tilanteessa parkkipaikalla...en olisi uskaltanut toimia kuten täällä Ranskassa. Me suomalaiset emme puhu keskenämme yhtä helposti. Me ollaan epäluuloisia vieraita kohtaan. Pidetään ainakin kahden metrin "turvallinen välimatka". Vahinko vaan. Kommunikointi toisten ihmisten kanssa tekee elämän mukavammaksi. Ja maailma on vähemmän kylmä, vaikka olisi vieraassa maassa. Toisaalta varovainen saa olla silti. Riippuu tilanteesta.
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
Kieli- tai murrevaihtoehtoja
http://www.ladepeche.fr/article/2013/07/19/1674483-langues-regionales-en-danger-un-rapport-pour-stopper-le-declin.html
"Parler breton, occitan ou catalan en plus du français, cela fait des bilingues..."
Kerran kuulin museokävijöiltä, että "meidän lapset oppivat occitania koulussa". Ihmettelin sitä. Jos siihen menee lasten aika ja energia, ei silloin jaksa enää keskittyä vieraisiin kieliin. Toisaalta ranskalaiset eivät niitä halua paljon oppiakaan. Omat murteetkin ovat niiden etusijalla.
Jos me suomalaisetkin ruvetaan lukemaan koulussa vaan Turun, Savon, Tampereen tai muuta murretta ja unohdetaan vieraiden kielten opiskelut, kyllä ulkomailla matkustelu vaikeutuu. Ja nykymaailmassa tarvitaan aina enemmän englantia ja muita kieliä.
Oman kansan identiteetti on tärkeä, mutta tämän päivän kansainvälistyvässä maailmassa pitäisi olla ulospäin suuntautunut eikä sisäänpäin lämpiävä.
"Parler breton, occitan ou catalan en plus du français, cela fait des bilingues..."
Kerran kuulin museokävijöiltä, että "meidän lapset oppivat occitania koulussa". Ihmettelin sitä. Jos siihen menee lasten aika ja energia, ei silloin jaksa enää keskittyä vieraisiin kieliin. Toisaalta ranskalaiset eivät niitä halua paljon oppiakaan. Omat murteetkin ovat niiden etusijalla.
Jos me suomalaisetkin ruvetaan lukemaan koulussa vaan Turun, Savon, Tampereen tai muuta murretta ja unohdetaan vieraiden kielten opiskelut, kyllä ulkomailla matkustelu vaikeutuu. Ja nykymaailmassa tarvitaan aina enemmän englantia ja muita kieliä.
Oman kansan identiteetti on tärkeä, mutta tämän päivän kansainvälistyvässä maailmassa pitäisi olla ulospäin suuntautunut eikä sisäänpäin lämpiävä.
torstai 12. joulukuuta 2013
Pariisin muisto
http://www.tripadvisor.fr/LocationPhotoDirectLink-g187147...
http://www.france.fr/sites-et-monuments/la-tour-eiffel
http://www.melty.fr/etre-peintre-a-montmartre-la-place-du...
Olin Pariisissa au pairina vuonna 1985. Tässä siluettini. Niitä siluettitaiteilijat tekevät turisteille Montmartren kukkulalla Pariisissa.
Ensi vuonna siitä tulee 29 vuotta kuluneeksi, ei puutu kuin vuosi 30 vuodesta. Se on pitkä aika.
En olisi voinut kuvitellakaan siihen aikaan, että myöhemmin asun Ranskassa..... Ja vielä Etelä-Ranskassa, kaukana Suomesta. Vaikka monen mutkan kautta tänne tieni on kulkenut. Toisaalta kielten opiskelijat joutuvat matkustelemaan ja joskus jäävät matkalleen. C'est la vie. Elämällä on yllätyksensä.
Maailma muuttuu ja me maailman mukana.Tämä päivä on erilainen kuin 30 vuotta sitten.
Mutta jos en olisi innostunut ranskankielestä lukiossa 1973, en olisi nyt täällä. Sama into minulla on vieläkin kuin silloin koulu-ja yliopistoaikana. Tietokoneen vieressä on sanakirjoja, joita käytän tarvittaessa. Ja Googlesta saa oikeinkirjoitus- tai käännös apua. Aina oppii uutta. Siinä on haastetta koko elämän ajaksi. Ei tylsisty.
Nuoruuden valinnat meitä kuljettavat.
http://www.france.fr/sites-et-monuments/la-tour-eiffel
http://www.melty.fr/etre-peintre-a-montmartre-la-place-du...
Ensi vuonna siitä tulee 29 vuotta kuluneeksi, ei puutu kuin vuosi 30 vuodesta. Se on pitkä aika.
En olisi voinut kuvitellakaan siihen aikaan, että myöhemmin asun Ranskassa..... Ja vielä Etelä-Ranskassa, kaukana Suomesta. Vaikka monen mutkan kautta tänne tieni on kulkenut. Toisaalta kielten opiskelijat joutuvat matkustelemaan ja joskus jäävät matkalleen. C'est la vie. Elämällä on yllätyksensä.
Maailma muuttuu ja me maailman mukana.Tämä päivä on erilainen kuin 30 vuotta sitten.
Mutta jos en olisi innostunut ranskankielestä lukiossa 1973, en olisi nyt täällä. Sama into minulla on vieläkin kuin silloin koulu-ja yliopistoaikana. Tietokoneen vieressä on sanakirjoja, joita käytän tarvittaessa. Ja Googlesta saa oikeinkirjoitus- tai käännös apua. Aina oppii uutta. Siinä on haastetta koko elämän ajaksi. Ei tylsisty.
Nuoruuden valinnat meitä kuljettavat.
Takka- ja muita kuulumisia
Takka on parempi nyt. Punatiilet ovat vanhanaikaisemmat kuin vaaleat.
Muuten museovierailijoiden varauksista puheenollen. Pariskunta ei tullutkaan sunnuntaina, kuten oli suunnitellut, mutta soitti kuitenkin ja peruutti. Lisäksi 15-20 hengen ryhmän tulo peruutettiin maanantaina. Onneksi ilmoittivat, ettei heitä turhaan odotettu.
Toisaalta 22.päivän pieni ryhmä, joka on ollut jo aikaisemminkin vuonna 2011, noin 7 henkeä, varmisti tulonsa.
Perjantaina oli kaksi madamea naapurikylistä. Internetistä hekin olivat tätä museoa katsoneet ennen tänne tuloa. Kiva vierailu.
Enemmän saisi olla täällä väkeä talvellakin. Me ei tykätä tyhjäkäynnistä. Sitäpaitsi Diksukin pitkästyy. Tämä museovartija oli pahan teossa toissa päivänä. Ihmettelin, kun se nuoli suupieliään tyytyväisen näköisenä, vaikka en ollut sille mitään antanut. Kävin katsomassa eteisessä oven vieressä piilossa olevaa koiran ruokasäkkiä. Se oli rikottu sivusta. Syntipukin näin vielä itse teossa pää pussissa. Siellä se oli käynyt herkuttelemassa. Aamulla se oli kovin janoinen, vaikka vettä on aina yleensä kipossa, kuten pitää. Herkkuvarkaita ei enää sallita. Nyt ruokasäkki on kahdessa paksussa säkissä monien esteiden takana, vaikkakin samassa paikassa. Nuuskimaan sinne pääsee, mutta ei maistelemaan.
Tänään korjataan verhotankoja, niin saadaan vähän enemmän tilaa museoon toiseen kerrokseen koulunäyttelyyn.
Eilen illalla Dixoua ulkoiluttaessani huomasin parkkipaikalta tullessani, että autoni etupyörän kumi on puhki. Jos ei siellä bensaa viedä autosta, tehdään muita tihutöitä. Minulla on siksi aina bensan vara-astia auton takakontissa. Enkä osta koskaan tankkia täyteen, vain vähän. Kerran minulta oli rikottu tuulilasi. Naapurin emännän auto oli siellä roskisten vieressä parkkeerattuna poltettu muiden noin 5 auton mukana. Kuulema samat "kapinalliset" nuorisojoukot liikkuvat kylästä toiseen vahingon teossa. Heidän pitäisi saada kunnon rangaistukset ja vanhemmat maksajiksi, jotta katsoisivat paremmin kakaroidensa perään. Mutta päinvastoin, he varmaan lietsovat vielä enemmän vihaa yhteiskunta kohtaan. Kasvatuksesta kaikki on kiinni.
lauantai 7. joulukuuta 2013
Euron ostoksilla
Nyt joulun edustalla oli myös joulukoriste standi. Kiinalaista krääsää yllin kyllin. Menin äkkiä sen ohi. Minä en paljoa koristele joulua. Siitä tulee liian kaupallinen.
Kaikkea siellä näkee myynnissä, mitä vaan on olemassa maan ja taivaan välillä. Se on huvittavaa. Arvokastakin voi joutua rihkaman sekaan. Kaikki on sekaisin, kuin vintillä ennen vanhaan.
Suuritöistä käsityötä menee halvalla. Kuten viimeksi ostamani risti- tai puolipisto kukkataulut. Tänään taas näin tämän pienen kipsistä valetun takan, oikeastaan se on tuikkukynttilää varten tehty koriste. Eurolla sekin myytiin.
Takka on juuri hyvän kokoinen nukketalooni. Meinaan sen maalata osittain. Tiilialustan maalaan punatiiliseksi, niin se on vanhemman näköinen.
Menin kirpparille hakemaan vanhaa puista verhotankoa ettei tarvitsisi ostaa. Mutta joudun ostamaan, ei ollut tarpeeksi pitkää. Museoon tulee lisää tilaa vähän, kun siirretään verhoa koulunäyttelyn vieressä, jossa on verhoilla erotettu keittiönurkkani. Muutin siinä järjestystä. Pöydän sai pienennettyä. Nyt on mukavaa, kun on vaihtelua.
Minun tulee mieleen kouluaika. Kun oltiin teinejä, me vaihdettiin usein huoneessa järjestystä siskon kanssa. Kaikki mahdolliset ratkaisut kokeiltiin. Isä ei aina tykännyt meidän kovasta vaihtelunhalusta. Kun hän astui huoneeseen, oli milloin mitäkin yllätyksiä.
perjantai 6. joulukuuta 2013
Hyvää itsenäisyyspäivää!
http://areena.yle.fi/tv/2096042/#/play
Katselin Suomen telkkarista internetistä tuota itsenäisyyyspäivän viettoa. Ihmeen hyvin näkyy ja kuuluu. Minulla on hyvä nettiyhteys. Tai meidän kylään on saatu parempi kuin ennen oli.
Kiva oli katsella pukuloistoa. Mutta kun konsertti alkoi, en jaksanut kauaa kuunnella teatraalista ja ankeata runonlausuntaa. Tylsää "taidetta". Siinä oli moderni leima. Normaalia musiikkia minä odotin. Vesa Matti Loiri oli hyvä.
Kun olen Suomessa, en koskaan katso suomalaisia nykynäytelmiä. Se on ylinäyttelemistä eikä luonnollista.
Tarvitseeko suomalaisuutta korostaa joka tavalla tuossa ohjemassa, että varmaan kaikki suomalaisuus tulee esille? - Ei minusta tarvitse.
Katselin Suomen telkkarista internetistä tuota itsenäisyyyspäivän viettoa. Ihmeen hyvin näkyy ja kuuluu. Minulla on hyvä nettiyhteys. Tai meidän kylään on saatu parempi kuin ennen oli.
Kiva oli katsella pukuloistoa. Mutta kun konsertti alkoi, en jaksanut kauaa kuunnella teatraalista ja ankeata runonlausuntaa. Tylsää "taidetta". Siinä oli moderni leima. Normaalia musiikkia minä odotin. Vesa Matti Loiri oli hyvä.
Kun olen Suomessa, en koskaan katso suomalaisia nykynäytelmiä. Se on ylinäyttelemistä eikä luonnollista.
Tarvitseeko suomalaisuutta korostaa joka tavalla tuossa ohjemassa, että varmaan kaikki suomalaisuus tulee esille? - Ei minusta tarvitse.
Ei saa nuolaista ennenkuin tipahtaa
Viime kuu oli hiljaisin vuosiin. Niin kuin museota ei olisi olemassakaan. Tylsää täällä oli. Vaikka kulissien takana keräily jatkuu ja kunnostus, oli sitten kyse nukketalosta tai muusta. Valmistellaan koko ajan museota uutta vuotta 2014 varten. Elämä jatkuu, vaikka välillä on tyhjäkäyntiä ja hiljaiseloa.
Puhelinkaan ei ole soinut pitkään aikaan museossa. Mutta eilen soi. Tänään pitäisi tulla iltapäivällä kaksi ihmistä. Sitten soi illalla taas. Sunnuntaina on tulossa kuulema pariskunta jostain kauempaa, mies haluaa ostaa vaimolleen nallen joululahjaksi. Vain käsityönallen voi ostaa, ei vanhoja, sanoin. Niistä he ovat kiinnostuneitakin, sain vastaukseksi.
Aamulla tuli myös puhelinsoitto. Madame kyseli ryhmähintoja. Noin 15-20 henkeä haluaisi tulla ensi viikon lauantaina myöhään iltapäivällä.
Lisäksi yksi 10 hengen ryhmä on varannut jo kuukausi pari sitten 21.päivään tätä kuuta museokäynnin, heidän pitäisi varmistaa tulonsa. He ovat olleet täällä jo vuonna 2011 ja tulevat nyt uudestaan. Kai.
Saa nähdä. Tänä vuonna oli muitakin ryhmävarauksia, mutta heitä ei kuulunut lopultakaan. Joten nyt suhtaudutaan vähän epäluuloisesti näihin varauksiin. Näyttää siltä, että helposti ihmiset varaavat, eivätkä ilmoita sen koommin tulostaan tai peruutuksestaan. Ihmeellistä käytöstä. Välimeren mentaliteettia. Siitä tulee suomalaiselle kulttuurishokki. Kyllä me suomalaiset ilmoitetaan tapaamisten peruutuksesta, jos muutetaan mieltä, eikä anneta kenenkään odottaa turhan päiten.
Puhelinkaan ei ole soinut pitkään aikaan museossa. Mutta eilen soi. Tänään pitäisi tulla iltapäivällä kaksi ihmistä. Sitten soi illalla taas. Sunnuntaina on tulossa kuulema pariskunta jostain kauempaa, mies haluaa ostaa vaimolleen nallen joululahjaksi. Vain käsityönallen voi ostaa, ei vanhoja, sanoin. Niistä he ovat kiinnostuneitakin, sain vastaukseksi.
Aamulla tuli myös puhelinsoitto. Madame kyseli ryhmähintoja. Noin 15-20 henkeä haluaisi tulla ensi viikon lauantaina myöhään iltapäivällä.
Lisäksi yksi 10 hengen ryhmä on varannut jo kuukausi pari sitten 21.päivään tätä kuuta museokäynnin, heidän pitäisi varmistaa tulonsa. He ovat olleet täällä jo vuonna 2011 ja tulevat nyt uudestaan. Kai.
Saa nähdä. Tänä vuonna oli muitakin ryhmävarauksia, mutta heitä ei kuulunut lopultakaan. Joten nyt suhtaudutaan vähän epäluuloisesti näihin varauksiin. Näyttää siltä, että helposti ihmiset varaavat, eivätkä ilmoita sen koommin tulostaan tai peruutuksestaan. Ihmeellistä käytöstä. Välimeren mentaliteettia. Siitä tulee suomalaiselle kulttuurishokki. Kyllä me suomalaiset ilmoitetaan tapaamisten peruutuksesta, jos muutetaan mieltä, eikä anneta kenenkään odottaa turhan päiten.
torstai 5. joulukuuta 2013
Karhukopla ostoksilla
Puhdistamista on nyt niistä, mutta kannatti silti. Suomessa saa yhdestäkin vanhasta pulittaa monta kymppiä, oli koko tai kunto mikä tahansa. Vasemmalla on kaksi silmätöntä koiraa.
keskiviikko 4. joulukuuta 2013
Kotkaniemi, Presidentti P. E. Svinhufvudin koti
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/osapuolet-tyrmistyivat-museovirasto-haluaa-eroon-presidentti-svinhufvudin-kotimuseosta/
http://www.nba.fi/fi/museot/muita_kohteita/kotkaniemi
http://www.gloria.fi/artikkeli/ruoka/reseptit/kahvipoydan_kruununjalokivi
http://www.etelakarjalanmuseot.fi/kotkaniemi-the-home-of-a-former-president-of-finland-p-e-svinhufvud/
http://m.iltalehti.fi/uutiset/2013082017389777_uu.shtml
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288586875810.html
http://www.svinhufvud-saatio.fi/
http://fi.wikipedia.org/wiki/P._E._Svinhufvud
http://yle.fi/uutiset/museovirasto_esittaa_kotkaniemen_luovuttamista_saatiolle/6577820
Moderniin taiteeseen riittää miljoonia, mutta maamme historialle tärkeä museo unohtuu. Sanotaan vaan, että rahat on loppu. Prioriteetit ovat muualla.
http://www.nba.fi/fi/museot/muita_kohteita/kotkaniemi
http://www.gloria.fi/artikkeli/ruoka/reseptit/kahvipoydan_kruununjalokivi
http://www.etelakarjalanmuseot.fi/kotkaniemi-the-home-of-a-former-president-of-finland-p-e-svinhufvud/
http://m.iltalehti.fi/uutiset/2013082017389777_uu.shtml
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288586875810.html
http://www.svinhufvud-saatio.fi/
http://fi.wikipedia.org/wiki/P._E._Svinhufvud
http://yle.fi/uutiset/museovirasto_esittaa_kotkaniemen_luovuttamista_saatiolle/6577820
Moderniin taiteeseen riittää miljoonia, mutta maamme historialle tärkeä museo unohtuu. Sanotaan vaan, että rahat on loppu. Prioriteetit ovat muualla.
maanantai 2. joulukuuta 2013
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
Matto ostoksilla
Me ollaan tunnettu Natalian kanssa jo vuodesta 1994 asti, jolloin oltiin molemmat Timothéessa Anduzessa. Timothée on protestanttinen kirkkoyhteisö, jossa olin siihen aikaan vapaaehtoistyössä kuten tuo ystäväni. Niinä vuosina tämä alue tuli tutuksi kuten ihmisetkin. Ja samalla minulla oli hyvä tilaisuus hakea taloa ostaa ja käydä niitä katsomassa. Jo ensimmäisenä vuonna 1992 sain tämän taloidean päähäni. Konkreettiseksi se tuli vasta 6 vuotta myöhemmin vuonna 1998, kun tuli talokaupat.
Kuvassa näkyy musta kukkamatto lattialla. Se on kirppari löytö eilen St Christolissa, jonne poikkesin ohi kulkiessani. Ostin niitä kaksi, euron kappale. Toinen on puolet isompi. Ne ovat ristipistotöitä ja kehystetty. Otin kehykset pois. Pesin vaahtomuovisienellä ja saippuavedellä ne. Värit pysyivät hyvin. Kanavatyön alla on puu, joka suoristaa sen. Jätän sen sinne ja teen reunoihin hapsut, jotka peittävät vaalean osan.
Olen nähnyt ennenkin noita ristipistotöitä, mutta ne ovat usein liian suurikuvioisia, enkä ole ostanut.
Lisäksi löysin toiselta kirpparilta nukketaloon tauluksi laiva akvarellin 2 eurolla. Se on yksi solidaarisuus yhdistys, jossa kannattaa käydä silloin tällöin. Otan taulusta vain yksityiskohdan.
Tämä keltainen nukketalo on vielä paljon kesken. Ei ole tapetteja eikä mitään, vain huonekaluja ja nuket.
torstai 28. marraskuuta 2013
Posteljooni toi
Tapetti tuli jo! Ja väri on ihan oikea kuten pitääkin. Viininpunainen sopii hyvin sinisen keittiön viereen. Tein kuvankäsittelyohjelmalla tämän tapetti kokeilun. Kaikki tapetit ovat viktooriaanisen ajan 1800-luvun reproduktioita ja oikeita tapetteja eikä nukketalon, kuten ennen käytettiin tapetointi jäämiä. Minusta ne ovat hienoja isoine kuvioineen.
Vasemmalla ylhäällä sinivoittoinen kukkatapetti on oikeastaan kangasta. Myös tämä Amerikasta tilaamani on damasti-kangas tapettimalli.
Värit ovat luonnossa tummemmat kuin kuvassa salamavalolla otettuna. Keittiön sininen väri vasemmalla on alkuperäinen maali. Olen nähnyt samanlaisia toisissa Silber&Fleming merkeissä.
Tähän nukketalooni tulee nyt aika tummat värit kuten ennen vanhaan. Vertailin eri vaihtoehtoja netissä niitä katsellessani. Tykkään alla olevasta Barbra Streisandin nukketalon väreistä eniten.
Nukketalon valkoista kattomaalia on töhritty myös seinien yläpuolelle katon rajaan keittiön seinissä. Miten sen saa korjattua, pohdin minä. Sitten Skypella siskon kanssa puhellessani keksittiin ratkaisu. Sinne kattoon voi myös tehdä tapetin, ja reunat voi taivuttaa katonrajan yli peittämään rumat valkoiset maalin jäljet.
Minulla oli Helsingin yksiössäni (1985-1991, jonka jälkeen pidin sen vuokralla myyntivuoteen 1999 asti) myös tumma väriskaala. Toisaalta siskot taas harrastavat vaaleita värejä asunnossaan, ja minä viihdyn myös niissä. Vaikka omat valintani ovat erilaisia.
Tässä vielä alimmaisena yksi värivaihtoehto samoista talomerkeistä.
Vasemmalla ylhäällä sinivoittoinen kukkatapetti on oikeastaan kangasta. Myös tämä Amerikasta tilaamani on damasti-kangas tapettimalli.
Värit ovat luonnossa tummemmat kuin kuvassa salamavalolla otettuna. Keittiön sininen väri vasemmalla on alkuperäinen maali. Olen nähnyt samanlaisia toisissa Silber&Fleming merkeissä.
Nukketalon valkoista kattomaalia on töhritty myös seinien yläpuolelle katon rajaan keittiön seinissä. Miten sen saa korjattua, pohdin minä. Sitten Skypella siskon kanssa puhellessani keksittiin ratkaisu. Sinne kattoon voi myös tehdä tapetin, ja reunat voi taivuttaa katonrajan yli peittämään rumat valkoiset maalin jäljet.
Minulla oli Helsingin yksiössäni (1985-1991, jonka jälkeen pidin sen vuokralla myyntivuoteen 1999 asti) myös tumma väriskaala. Toisaalta siskot taas harrastavat vaaleita värejä asunnossaan, ja minä viihdyn myös niissä. Vaikka omat valintani ovat erilaisia.
tiistai 26. marraskuuta 2013
Joululahja vinkki
Tässä kirja elämästä Etelä-Ranskassa Nukkenallemuseon puitteissa:
Kirjaa voi tilata sähköpostilla
myoldbear @ free.fr
Hinta on 23€ + postiennakkokulut
Kirjaa voi tilata sähköpostilla
myoldbear @ free.fr
Hinta on 23€ + postiennakkokulut
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Tapettinäytteitä odotellessa
Tässä alla tapettikirjeestä seurantaa. Nyt ne kaksi näytettä ovat lähteneet Los Angelesista. Se on kätevää, kun saa ostaa oikeiden tapettien näytteitä erikseen, niin saa nukketaloon tapetin aika halvalla. 11 euroa tulee hinnaksi näiden viktoriaanisen ajan damasti tapettien reproduktioille.
Poikkesin toissapäivänä Alèsissa ollessani tapettiliikkeeseen. Kyselin uteliaisuuttani, jos heillä on 1800-luvun tapettimalleja. Ei oota, sain vastaukseksi. Ei kuulema ole kysyntää. Toisaalta Ranskassa on paljon linnoja, joihin voisi olettaa niitä tarvitsevan. Myyjä oli aika yllättynyt, kun sellaisia kyselin. Selitin sitten, että piti niitä oikeen Amerikasta asti tilata. Nykymaailmassa internetin aikaan se ei ole uutta, kaikki kauppa on maailmanlaajuista. Mutta toisaalta ranskalaiset suosivat paljon omaansa ja siksi ehkä myyjä hiukan ihmetteli. Lisäksi Alès on pikkukaupunki, vaikka sielä on 44 000 asukasta suunnilleen. Amerikkalaiset tuotteineen eivät ole täällä hirmu suosittuja, heitä arvostellaan. En ymmärrä sitä. Kateutta siinä paljolti on. Olen kuullut ranskalaisten sanovat amerikkalaisia omahyväisiksi ja ylpeiksi, vaikka heitä itseään syytetään samasta.
En mennyt merta edemmäs kalaan, vaikka monen mutkan kautta piti tapetit saada. Ne vastaavat väriltään juuri sitä, mitä hain sinisen keittiön viereiseen huoneeseen Silber & Fleming nukketaloon.
Vielä muutama sana syksyn Suomen matkasta, kun samalla oltiin Amsterdamin Rijksmuseossa Petronellan nukketaloa katsomassa. Petronella tilasi posliinia nukketaloonsa Kiinasta 1600-1700-luvulla, jolloin matkustelu ja kaupankäynti oli harvinaista ja kallista, vain rikkaiden ulottuvilla. Ajat ovat muuttuneet. Kiinalalainen tuotekuva on muuttunut päinvastaiseksi, kalliista halvaksi. Ulkomaankauppa on tullut kovaksi kilpailijaksi kotimaankaupalle. Matkustelusta on tullut, voisi sanoa, jokapojan mahdollisuus halpalentoyhtiöineen ja tietoliikenteen kehittymisen myötä. Elintaso on noussut paljon, vaikka lamasta puhuttaisiin. Vain klikkaamalla "kaikki on mahdollista" nykyään.
Scan History
Poikkesin toissapäivänä Alèsissa ollessani tapettiliikkeeseen. Kyselin uteliaisuuttani, jos heillä on 1800-luvun tapettimalleja. Ei oota, sain vastaukseksi. Ei kuulema ole kysyntää. Toisaalta Ranskassa on paljon linnoja, joihin voisi olettaa niitä tarvitsevan. Myyjä oli aika yllättynyt, kun sellaisia kyselin. Selitin sitten, että piti niitä oikeen Amerikasta asti tilata. Nykymaailmassa internetin aikaan se ei ole uutta, kaikki kauppa on maailmanlaajuista. Mutta toisaalta ranskalaiset suosivat paljon omaansa ja siksi ehkä myyjä hiukan ihmetteli. Lisäksi Alès on pikkukaupunki, vaikka sielä on 44 000 asukasta suunnilleen. Amerikkalaiset tuotteineen eivät ole täällä hirmu suosittuja, heitä arvostellaan. En ymmärrä sitä. Kateutta siinä paljolti on. Olen kuullut ranskalaisten sanovat amerikkalaisia omahyväisiksi ja ylpeiksi, vaikka heitä itseään syytetään samasta.
En mennyt merta edemmäs kalaan, vaikka monen mutkan kautta piti tapetit saada. Ne vastaavat väriltään juuri sitä, mitä hain sinisen keittiön viereiseen huoneeseen Silber & Fleming nukketaloon.
Vielä muutama sana syksyn Suomen matkasta, kun samalla oltiin Amsterdamin Rijksmuseossa Petronellan nukketaloa katsomassa. Petronella tilasi posliinia nukketaloonsa Kiinasta 1600-1700-luvulla, jolloin matkustelu ja kaupankäynti oli harvinaista ja kallista, vain rikkaiden ulottuvilla. Ajat ovat muuttuneet. Kiinalalainen tuotekuva on muuttunut päinvastaiseksi, kalliista halvaksi. Ulkomaankauppa on tullut kovaksi kilpailijaksi kotimaankaupalle. Matkustelusta on tullut, voisi sanoa, jokapojan mahdollisuus halpalentoyhtiöineen ja tietoliikenteen kehittymisen myötä. Elintaso on noussut paljon, vaikka lamasta puhuttaisiin. Vain klikkaamalla "kaikki on mahdollista" nykyään.
Scan History
| Date | Time | Location | Status |
| November 23, 2013 | 02:23:00 | LOS ANGELES, CA 90009 | DEPART USPS SORT FACILITY |
| November 23, 2013 | 01:17:00 | LOS ANGELES, CA 90009 | PROCESSED THROUGH USPS SORT FACILITY |
| November 21, 2013 | 05:42:00 | SAN FRANCISCO, CA 94188 | DEPART USPS SORT FACILITY |
| November 21, 2013 | 01:08:00 | SAN FRANCISCO, CA 94188 | PROCESSED THROUGH USPS SORT FACILITY |
| November 19, 2013 | 22:01:00 | YAKIMA, WA 98903 | DEPART USPS SORT FACILITY |
| November 19, 2013 | 17:34:00 | YAKIMA, WA 98903 | PROCESSED THROUGH USPS SORT FACILITY |
| November 19, 2013 | 14:37:00 | 98926 | Electronic Notification |
Ranskassa on lama
Soitin ystävälleni Anduzeen ja kerroin huoleni. "Täällä museossa on tylsää, ei ketään ole käynyt pitkään aikaan. Niinkuin museota ei olisi olemassakaan. Syksy on ollut huono. Viime vuonna yhdistys tienasi yli 150 euroa enemmän näiden loka- ja marraskuun aikana. Tässä kuussa on ollut vain neljä henkeä museossa." "Anduzessakin on ollut hiljaista. Ranskassa on lama ja se näkyy", sanoi hän.
Tänä vuonna ei ole ollut yhtään ryhmää, mutta silti syyskuuhun asti tulot olivat suurin piirtein samoissa viime vuoteen nähden.
Turismi on epäsäännöllistä. Toisaalta me ollaan mainostettu yhtä lailla kuin ennen ja tänä vuonna museomainoksia on levitetty enemmän kuin viime vuonna. Se mainoslasku oli noin 20 euroa suurempi. 80 euron sijasta 100 euroa. Lisäksi liityttiin vielä Alèsin turistitoimistoon jäseneksi, joka maksoi 85 euroa. Siten päästiin heidän nettisivuilleen mukaan ja ensi vuonna ilmestyvään vuoden 2014 turistioppaaseen. Pont du Gardin turistitoimiston kahden vuoden jäsenyys ei ole vielä paljoa näkynyt tuloksissa.
Ensi viikonloppuna on kylässämme joulumarkkinat. Sen järjestää aina yksi kyläläisten "ompeluseura"- yhdistys eli kylän muijat. Parina viime vuotena olen ollut siellä museomainoksia viemässä. Tänä vuonna en enää viitsi. Se on mainosten haaskausta, ei sieltä ole tullut tänne ainuttakaan ihmistä koskaan. Ne mainokset vien Sommièresin turistitoimistoon, josta usein on tullut museokävijöitä. Mainostaminenkin saa olla hiukan valikoivaa. Kannattaa mennä sinne, mistä saa vastakaikua. Eivät ne mainokset ilmaisia meille ole, joten siinäkin saa pohtia, minne kannattaa investoida ja minne ei.
Tuulta ei ole aina purjeissa, mutta tärkeintä on päästä perille. C'est la vie.
Vuoden loppu lähestyy ja uusi vuosi 2014 uusine haasteineen. Niitä täytyy olla. Suuria ja pieniä suunnitelmia, vaikka ne eivät koskaan toteutuisi. Ne ovat elämän suola.
Jos ei näe mitään horisontissa, ei pääse eteenpäin.
Tänä vuonna ei ole ollut yhtään ryhmää, mutta silti syyskuuhun asti tulot olivat suurin piirtein samoissa viime vuoteen nähden.
Turismi on epäsäännöllistä. Toisaalta me ollaan mainostettu yhtä lailla kuin ennen ja tänä vuonna museomainoksia on levitetty enemmän kuin viime vuonna. Se mainoslasku oli noin 20 euroa suurempi. 80 euron sijasta 100 euroa. Lisäksi liityttiin vielä Alèsin turistitoimistoon jäseneksi, joka maksoi 85 euroa. Siten päästiin heidän nettisivuilleen mukaan ja ensi vuonna ilmestyvään vuoden 2014 turistioppaaseen. Pont du Gardin turistitoimiston kahden vuoden jäsenyys ei ole vielä paljoa näkynyt tuloksissa.
Ensi viikonloppuna on kylässämme joulumarkkinat. Sen järjestää aina yksi kyläläisten "ompeluseura"- yhdistys eli kylän muijat. Parina viime vuotena olen ollut siellä museomainoksia viemässä. Tänä vuonna en enää viitsi. Se on mainosten haaskausta, ei sieltä ole tullut tänne ainuttakaan ihmistä koskaan. Ne mainokset vien Sommièresin turistitoimistoon, josta usein on tullut museokävijöitä. Mainostaminenkin saa olla hiukan valikoivaa. Kannattaa mennä sinne, mistä saa vastakaikua. Eivät ne mainokset ilmaisia meille ole, joten siinäkin saa pohtia, minne kannattaa investoida ja minne ei.
Tuulta ei ole aina purjeissa, mutta tärkeintä on päästä perille. C'est la vie.
Vuoden loppu lähestyy ja uusi vuosi 2014 uusine haasteineen. Niitä täytyy olla. Suuria ja pieniä suunnitelmia, vaikka ne eivät koskaan toteutuisi. Ne ovat elämän suola.
Jos ei näe mitään horisontissa, ei pääse eteenpäin.
torstai 21. marraskuuta 2013
Pintaremonttia
Alkuperäiset tapetit nuo ovat, koska niiden alla ei ollut mitään. Mutta ei ne aina hienoja ole, olen nähnyt hienompia toisissa saman merkkisissä taloissa ja samalta ajalta internetissä. Otan niistä mallia.
Minusta tuo modernisoitu nukketalo on yleisvaikutelmaltaan kaikkea muuta kuin nätti, pilattu se on. Näyttää ihan tavalliselta nykyajan nukketalolta, joita näkee paljon, vaikka se alkuaan on hieno englantilainen merkki.
Teen siihen radikaalit värimuutokset, joilla siitä tulee uudestaan vanha. Amerikasta on jo tulossa oikean tapetin ( ei nukketalo tapetin) kaksi mallikappaletta, noin 32x51cm, joilla saa siihen vanhan ajan tunnelmaa. Ja kahteen muuhun huoneeseen olen hakenut netistä tapettimallit, joista kuvankäsittelyohjelmalla olen tehnyt niihin printattavat tapetit. Ne kaikki ovat viktoriaaniselta ajalta reproduktioita. Vasemmalla puolella alhaalla keittiö on onneksi jätetty pilaamatta. Se on maalattu siniseksi alkuaan ja on sellaisena säilynytkin.
| November 21, 2013 | 05:42:00 | SAN FRANCISCO, CA 94188 | DEPART USPS SORT FACILITY |
Dixou poseeraa syksyn väreissä
Dixou ei aina tykkää poseerata kuvassa, kuten näkyy. Sain sen pysymään paikallaan vain kun kiinnitin talutushihnan jonnekin.
Ensimmäisessä kuvassa ylhäällä näkyvät plataanipuut kylämme parkkipaikalla ja toisessa kahdessa kuvassa alhaalla viiniviljelykset keltaisina. Kohta kaikki lehdet putoavat, kun yöpakkaset tulevat.
Ensimmäisessä kuvassa ylhäällä näkyvät plataanipuut kylämme parkkipaikalla ja toisessa kahdessa kuvassa alhaalla viiniviljelykset keltaisina. Kohta kaikki lehdet putoavat, kun yöpakkaset tulevat.
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
1800-luvun nukketalo Sederholmin talossa
http://www.hel.fi/hki/Museo/en/Museums+-+Exhibitions/Sederholm+House
Tässä kuvia Sederholmin talossa näkemästäni nukketalosta. Sitä ei ole yhtään restauroitu. Se olisi hieno, jos se olisi kunnostettu.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Andr%C3%A9-Charles_Boulle
Vierashuoneessa näkyy muutama Boulle huonekalu.
Tässä kuvia Sederholmin talossa näkemästäni nukketalosta. Sitä ei ole yhtään restauroitu. Se olisi hieno, jos se olisi kunnostettu.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Andr%C3%A9-Charles_Boulle
Vierashuoneessa näkyy muutama Boulle huonekalu.
lauantai 16. marraskuuta 2013
Tupakasta puheenollen
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288620839747.html
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288621376857.html
Ilta sanomat:
Tupakkapolitiikan uusi aika –raporttinsa.
Raportissa esitetään reilua 60 toimenpide-ehdotusta, joilla koetetaan saada Suomea tupakoimattomaksi.
Eräällä ehdotuksista haluttaisiin kieltää alaikäisiltä elokuvat ja ohjelmat, joissa poltetaan.
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194713328167/artikkeli/uusi+ilmio+raivostuttaa+kyselevat+tupakanostajat+venyttavat+kassajonoja.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Marlboro
Mainoksissa puolestaan esiintyi Marlboro-mies, villi länsi -myytillä ratsastava karjapaimen. Tuolloin hahmo oli vielä yksi monista miesyleisöön vetoavista karskeista hahmoista, kuten rakennusmies, armeijan kouluttaja, ammattilaispeluri, merimies ja hengenpelastaja. Lännenmyyttiin keskittynyt kampanja "Marlboro Country" käynnistettiin vuonna 1963.
Marlboro-mies Wayne McLaren kuoli keuhkosyöpään 51-vuotiaana 22. heinäkuuta 1992. David McLean, joka esiintyi monissa televisio- ja painotuotemainoksissa 1960-luvun alkupuolelta, kuoli myös syöpään 73-vuotiaana 12. lokakuuta 1995.
______________________________________________________________________________
Ajat muuttuvat. Muistan nuo wikipedian yllä kertomat Marlboro-mainokset 60-70-luvulla.
Kun minulla ei ollut vielä ajokorttia, ennen vuotta 2006, jouduin kulkemaan Alès-kaupunkiin mennessäni bussilla, noin 13km yhteen suuntaan. Se oli koulubussi, aina täynnä koululaisia. Kun heitä haettiin Alèsin kouluilta iltabussilla tullessani, silmään pisti "kaikkien" nuorten tupakanpoltto. Jokapojan ja -tytön suussa oli tupakka. Ja rehvaakkaana he sitä polttivat. Niinkuin Marlboro-mies 60-luvulla. Imago vaatii jo nuorillakin.
- Tyhmää ylpeyttä. Ja kaikkien nuorten pitää olla samanlaisia. Jos on erilainen, ei ole hyväksytty porukkaan. Puberteetti-iällä on ongelmansa. Mutta vahvemmat nuoret eivät ole laumasieluja.
Aikuisten maailmassa toistuu vielä sama imagon haku. Tupakan sijaan tuli kännykkämuoti, mutta nykyään se on jo kaikilla. Joten siinä ei ole enää mitään erikoista. Tilalle tulee aina uutta, nykyään teknologiaa. Toisaalta riippuvuutta on niissä kaikissa. Ne hallitsevat liikaa.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288621376857.html
Ilta sanomat:
Tupakkapolitiikan uusi aika –raporttinsa.
Raportissa esitetään reilua 60 toimenpide-ehdotusta, joilla koetetaan saada Suomea tupakoimattomaksi.
Eräällä ehdotuksista haluttaisiin kieltää alaikäisiltä elokuvat ja ohjelmat, joissa poltetaan.
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194713328167/artikkeli/uusi+ilmio+raivostuttaa+kyselevat+tupakanostajat+venyttavat+kassajonoja.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Marlboro
Mainoksissa puolestaan esiintyi Marlboro-mies, villi länsi -myytillä ratsastava karjapaimen. Tuolloin hahmo oli vielä yksi monista miesyleisöön vetoavista karskeista hahmoista, kuten rakennusmies, armeijan kouluttaja, ammattilaispeluri, merimies ja hengenpelastaja. Lännenmyyttiin keskittynyt kampanja "Marlboro Country" käynnistettiin vuonna 1963.
Marlboro-mies Wayne McLaren kuoli keuhkosyöpään 51-vuotiaana 22. heinäkuuta 1992. David McLean, joka esiintyi monissa televisio- ja painotuotemainoksissa 1960-luvun alkupuolelta, kuoli myös syöpään 73-vuotiaana 12. lokakuuta 1995.
______________________________________________________________________________
Ajat muuttuvat. Muistan nuo wikipedian yllä kertomat Marlboro-mainokset 60-70-luvulla.
Kun minulla ei ollut vielä ajokorttia, ennen vuotta 2006, jouduin kulkemaan Alès-kaupunkiin mennessäni bussilla, noin 13km yhteen suuntaan. Se oli koulubussi, aina täynnä koululaisia. Kun heitä haettiin Alèsin kouluilta iltabussilla tullessani, silmään pisti "kaikkien" nuorten tupakanpoltto. Jokapojan ja -tytön suussa oli tupakka. Ja rehvaakkaana he sitä polttivat. Niinkuin Marlboro-mies 60-luvulla. Imago vaatii jo nuorillakin.
- Tyhmää ylpeyttä. Ja kaikkien nuorten pitää olla samanlaisia. Jos on erilainen, ei ole hyväksytty porukkaan. Puberteetti-iällä on ongelmansa. Mutta vahvemmat nuoret eivät ole laumasieluja.
Aikuisten maailmassa toistuu vielä sama imagon haku. Tupakan sijaan tuli kännykkämuoti, mutta nykyään se on jo kaikilla. Joten siinä ei ole enää mitään erikoista. Tilalle tulee aina uutta, nykyään teknologiaa. Toisaalta riippuvuutta on niissä kaikissa. Ne hallitsevat liikaa.
tiistai 12. marraskuuta 2013
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Guignol teatteri verhoineen
http://en.wikipedia.org/wiki/Puppet
http://www.marionnettes.ca/documentation/histoire/castelet.php
lauantai 9. marraskuuta 2013
Lohdutuspalkinto
Kirjoitin tästä myös ranskalaiseen blogiini, mutta jätin mainitsematta tuon valmistajamaan. Koska siitä he eivät tykkää hyvää. Pitäisi olla ranskalaista. Mutta me suomalaiset ei ajatella niin. Saksa valmistajamaana on hyvä, hyvälaatuista tavaraa siellä on. Ja jos rajoittuu vain kotimaiseen tuotantoon, se jää vähäiseksi. Rikastuttavaa on, kun löytää ihmeitä myös muista maista.
Tämä astiasto on hyvin säilynyt. Vain yhden kupin aluslautanen on rikki. Ja leikitty on varmaan silti. Lapset osasivat pitää lelujaan hyvin, koska niitä ei ollut saatavilla ylenpalttisesti kuten nykyään kulutusyhteiskunnassa.
Ennen lelut muistuttivat todellisuutta, aikuisten maailma oli kopioitu pienoiskoossa.
60-luvulla nämä astiastot olivat jo muovia. Meillä oli pieni sellainen ja muistan, miten ihannoitiin oikeita posliinisia.
Tämä astiasto on minulle niinkuin lohdutuspalkinto, koska nallejen joulunäyttely 2013 peruuntui kirjastossa. En kiellä pettymystäni.
Sisko sanoi:"Sinä voit kattaa nallejen kahvipöydän yhtä hyvin museossa". Sanoin, että ei ole tilaa. Mutta sitten aloin harkita. Ja keksin, miten sen voisi toteuttaa. Kahvipannu ja hienot kahvikupitkin ovat jo valmiina.
Jotakin uutta syntyy aina tässä elämässä.
torstai 7. marraskuuta 2013
Tapettilöytö
http://www.atelierdoffard.com/modeles
http://voyage.michelin.fr/web/destination/France-Chateaux_de_la_Loire-Tours/actualite-
Lähetin tapetistani kuvan tuonne Atelier d'Offardiin, jossa valmistetaan tapettia käsityönä kuten ennen vanhaan. Sain vastaukseksi, että se on 1870-80 luvulta, kuten arvelin sen olevan 1800-luvulta. Ja käsityönä tehty. Sen aasialaisesta tyylistä ei sanottu mitään, vaikka se sellaista muistuttaa mielestäni, kun katselee kuvia netissä. Suurta muotia se oli aikoinaan.
Kun näistä löydöistä ottaa selvää internetissä tai muualla, vastausta saa usein odottaa tai jää ilman. Turhauttavaa se on usein. Mutta nyt oli rohkaisevaa.
8 euroa maksoi tapetti. Vanhan tavaran kaupan myyjä sanoi sen olevan 30-luvulta. Ihan tuulesta temmattu vastaus. Onneksi. Muuten olisi ollut kallis 1,5 metrin palanen.
http://www.ts.fi/teemat/koti+ja+asuminen/1073948523/Tapetilla+on+pitka+historia
http://www.perinnemestari.fi/?id=68&id2=98
http://en.wikipedia.org/wiki/Wallpaper
http://www.wallpaperinstaller.com/wallpaper_history.html
Nukkenallemuseon video youtubessa ja yksi uutinen
http://www.youtube.com/watch?v=SOxbEtNA1p4
Laitoin museon videon youtubeen. Siinä yksi mainostuspaikka lisää. Kyllä niitä täytyy olla paljon. Sata paikkaa ei riitä.
Muuten yksi uutinen. Äsken tuli puhelinsoitto Alèsin kirjastosta. Nallejen joulunäyttely peruuntuu. Kirjaston tiloissa ei sitä voi pitää, sanoi lasten-ja nuorten osaston vastuuhenkilö, jonka kanssa sitä ollaan suunniteltu. Niin oli sanottu heille Alèsin kunnantalolla, jossa lähettämäni näyttelytarjous käsiteltiin. - Arvaan oikean syyn, näyttely ilman vitriinejä he eivät ota riskejä.
Yllättävä oli tämä loppuratkaisu. Mutta toisaalta helpotus, säästyy suurelta vaivalta ja riskiltä.
Yksi asia on varmaa kuitenkin. Suuri mainos se oli. Meistä puhuttiin Alèsin kunnantalolla. Ja varmaan muuallakin tämän suunnitelman yhteydessä. PR tuli kaikesta huolimatta.
Lisäksi kaikki vanhat 214 nalleani tuli listattua tarkkaan. Kerkisin minä ostamaan jo nallejen joulupöytää varten hienon lasten kahviastiaston. Se on posliinia ja Saksassa valmistettu joskus 50-luvulla. Kuparinen kahvipannu myös, jonka kuvan laitoin tänne muutama päivä sitten. Ne täydentävät kokoelmaa. Tuo astiasto maksoi 33 euroa. Miniatyyrit ovat samanhintaisia.
Kaikki suunnitelmat eivät aina toteudu. Mutta jo niiden suunnittelukin on eteenpäinmenoa, aina oppii uutta niiden mukana.
Laitoin museon videon youtubeen. Siinä yksi mainostuspaikka lisää. Kyllä niitä täytyy olla paljon. Sata paikkaa ei riitä.
Muuten yksi uutinen. Äsken tuli puhelinsoitto Alèsin kirjastosta. Nallejen joulunäyttely peruuntuu. Kirjaston tiloissa ei sitä voi pitää, sanoi lasten-ja nuorten osaston vastuuhenkilö, jonka kanssa sitä ollaan suunniteltu. Niin oli sanottu heille Alèsin kunnantalolla, jossa lähettämäni näyttelytarjous käsiteltiin. - Arvaan oikean syyn, näyttely ilman vitriinejä he eivät ota riskejä.
Yllättävä oli tämä loppuratkaisu. Mutta toisaalta helpotus, säästyy suurelta vaivalta ja riskiltä.
Yksi asia on varmaa kuitenkin. Suuri mainos se oli. Meistä puhuttiin Alèsin kunnantalolla. Ja varmaan muuallakin tämän suunnitelman yhteydessä. PR tuli kaikesta huolimatta.
Lisäksi kaikki vanhat 214 nalleani tuli listattua tarkkaan. Kerkisin minä ostamaan jo nallejen joulupöytää varten hienon lasten kahviastiaston. Se on posliinia ja Saksassa valmistettu joskus 50-luvulla. Kuparinen kahvipannu myös, jonka kuvan laitoin tänne muutama päivä sitten. Ne täydentävät kokoelmaa. Tuo astiasto maksoi 33 euroa. Miniatyyrit ovat samanhintaisia.
Kaikki suunnitelmat eivät aina toteudu. Mutta jo niiden suunnittelukin on eteenpäinmenoa, aina oppii uutta niiden mukana.
lauantai 2. marraskuuta 2013
perjantai 1. marraskuuta 2013
Pyhäinpäivä viikonloppuna
Nyt on syyslomien loppu viikonloppu. Koulut alkavat torstaina, toisilla on alkanut jo.
Tähän asti on ollut leutoa, ei ole kovin kylmää ollut vielä yölläkään, vaikka päivä-ja yölämpötilojen erot ovat jo suuret. Aamulla kun menin Dixoua viemään ulos eilen, laitoin toppiksen ensimmäistä kertaa ylle tänä syksynä. Päivällä ei tarvinnut ollenkaan takkia. Huomiseksi luvataan 20°C.
http://france.lachainemeteo.com/meteo-france/ville/previsions-meteo-lezan-27936-0.php
Nallenäyttelystä ei ole vielä uutisia kirjastosta. Mutta nallelistani on nyt tehty vanhojen nallejen osalta, 213 nallea. En listannut muutamaa 60-luvun mininallea. Se oli hyvä idea tehdä 10 nallea per päivä. Pidän siinä nyt taukoa ja sitten listaan itsetekemistäni nalleista 50kpl, jotka menevät näyttelyyn.
Museossa on ollut hiljaista. Tänään oli yksi pariskunta. Saa nähdä tuleeko vielä lomalaisia.
Me ollaan nyt jäseniä myös Alèsin turistitoimistossa Anduzen ja Pont du Gardin lisäksi. Niin päästään sen turistioppaaseen vuoden 2014 alusta ja heidän nettisivuille. 85 euroa maksoi, vähemmän kuin edellisinä vuosina, taksa on pienempi yhdistyksille kuin yrityksille. Nyt kun kuulutaan Alèsin asutustaajamaan, pitää olla esillä 50 kunnan julkaisussa. Syyskuun Euroopan kulttuuripäivinä huomattiin, että meidän kaikkien 50 yhteinen mainostus on tehokkaampaa kuin vain muutaman 10-15 kunnan. Levikki on laajempi.
Alla linkki heidän sivuilleen:
http://www.alescevennes.fr/annuaires/pays.cevennes/grand.ales.en.cevennes/lezan/culture.-.patrimoine.-.loisirs/musee.des.poupees.et.des.nounours.a.lezan
Tähän asti on ollut leutoa, ei ole kovin kylmää ollut vielä yölläkään, vaikka päivä-ja yölämpötilojen erot ovat jo suuret. Aamulla kun menin Dixoua viemään ulos eilen, laitoin toppiksen ensimmäistä kertaa ylle tänä syksynä. Päivällä ei tarvinnut ollenkaan takkia. Huomiseksi luvataan 20°C.
http://france.lachainemeteo.com/meteo-france/ville/previsions-meteo-lezan-27936-0.php
Nallenäyttelystä ei ole vielä uutisia kirjastosta. Mutta nallelistani on nyt tehty vanhojen nallejen osalta, 213 nallea. En listannut muutamaa 60-luvun mininallea. Se oli hyvä idea tehdä 10 nallea per päivä. Pidän siinä nyt taukoa ja sitten listaan itsetekemistäni nalleista 50kpl, jotka menevät näyttelyyn.
Museossa on ollut hiljaista. Tänään oli yksi pariskunta. Saa nähdä tuleeko vielä lomalaisia.
Me ollaan nyt jäseniä myös Alèsin turistitoimistossa Anduzen ja Pont du Gardin lisäksi. Niin päästään sen turistioppaaseen vuoden 2014 alusta ja heidän nettisivuille. 85 euroa maksoi, vähemmän kuin edellisinä vuosina, taksa on pienempi yhdistyksille kuin yrityksille. Nyt kun kuulutaan Alèsin asutustaajamaan, pitää olla esillä 50 kunnan julkaisussa. Syyskuun Euroopan kulttuuripäivinä huomattiin, että meidän kaikkien 50 yhteinen mainostus on tehokkaampaa kuin vain muutaman 10-15 kunnan. Levikki on laajempi.
Alla linkki heidän sivuilleen:
http://www.alescevennes.fr/annuaires/pays.cevennes/grand.ales.en.cevennes/lezan/culture.-.patrimoine.-.loisirs/musee.des.poupees.et.des.nounours.a.lezan
Nukketeatterista
Siinä oli ylhäällä oikealla ja vasemmalla ollut joku koriste, jäljellä oli tyhjä maalaamaton paikka. Minulla sattui olemaan samanväristä vihreää vesiliukoista maalia, jolla maalasin ne vihreäksi kuten muukin koristeosa.
Kuvaosa alhaalla tuli myös paremman näköiseksi kun sai vuosikymmenien mustan pölyn siitä pois.
Vielä täytyy löytää tummanpunaista samettiverhoa sen verhoiksi.
http://en.wikipedia.org/wiki/Guignol
http://fr.wikipedia.org/wiki/Guignol
http://en.wikipedia.org/wiki/Kasperle
"The puppet Kasper, along with France's Guignol, and Britain's Punch and Judy has his origins in the character of Pulcinella, a stock character of the Italian Commedia dell'Arte."
Lapsena 60-luvulla katsottiin telkkarista Kasper-teatteria, joka vastaa ranskalaista Guignol nukketeatteria. Englannissa on Punch and Judy
torstai 31. lokakuuta 2013
Vanhantavaran kaupassa ostoksilla
Tänään ostin kahvipannun nallejen joulupöytää varten. 8 euroa.
Lisäksi löysin vanhaa tapettia samaan hintaan 8€. Värit ovat vähän aasialaista tyyliä. Otan selvää, onko se 1800-luvulta, silloin oli mustapohjaisia tapetteja. Voisin käyttää sitä nukketalooni. Otan nuo kukkakohdat. Harvoin näkee vanhoja tapetteja myynnissä. Kuva alimpana.
Eikä siinä kaikki. Nukketeatteri eli Guignol ranskalaisittain piti myös ostaa, sellaista ei ole vielä museossa. Yksi pieni kokoinen Kasper teatteri on. Tämä taas on yli metrin korkea ja noin 60 cm leveä. Kuvien perusteella 1920-luvulta. Sen voi ripustaa seinälle. Pitää vaan siistiä ja paikattavaakin on. Verho puuttuu myös.
Lisäksi löysin vanhaa tapettia samaan hintaan 8€. Värit ovat vähän aasialaista tyyliä. Otan selvää, onko se 1800-luvulta, silloin oli mustapohjaisia tapetteja. Voisin käyttää sitä nukketalooni. Otan nuo kukkakohdat. Harvoin näkee vanhoja tapetteja myynnissä. Kuva alimpana.
Eikä siinä kaikki. Nukketeatteri eli Guignol ranskalaisittain piti myös ostaa, sellaista ei ole vielä museossa. Yksi pieni kokoinen Kasper teatteri on. Tämä taas on yli metrin korkea ja noin 60 cm leveä. Kuvien perusteella 1920-luvulta. Sen voi ripustaa seinälle. Pitää vaan siistiä ja paikattavaakin on. Verho puuttuu myös.
maanantai 28. lokakuuta 2013
Helsinki ykkösenä
http://voyages.orange.fr/reportages/photos/classement-des-villes-les-plus-honnetes-du-monde/
Valittujen Palojen tutkimuksen mukaan Helsinki on maailman rehellisin metropoli:
16 maailman metropolista Helsinki tuli ykköseksi testissä. 12 "kadotetusta" kukkarosta 11 palautettiin omistajalleen.
Valittujen Palojen tutkimuksen mukaan Helsinki on maailman rehellisin metropoli:
16 maailman metropolista Helsinki tuli ykköseksi testissä. 12 "kadotetusta" kukkarosta 11 palautettiin omistajalleen.
"Parmi les 16 métropoles testées par le Reader’s Digest, Helsinki arrive au top des villes les plus honnêtes du monde. Sur les 12 portefeuilles abandonnés, 11 ont été retournés à leur propriétaire."
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
Ensi viikolla kuulee
Perjantaina lähetin sähköpostilla näyttelytarjouksen Alèsin kirjastoon. Lauantai oli viimeinen määräpäivä.
Annoin Sébastienin lukea sen. Hänen mielestään se oli turhan tarkka tarjous. Olin nimittäin ottanut mallia toisten näyttelyjen pitäjien nettisivuilta, joissa yksityiskohdittain kaikki oli selostettu alusta loppuun. Lisäsin vielä mainosehdotus mallin kuvineen. He olivat tehneet jo yhden nalleteema mainoksen. Pullea kiinalaisnalle kuvana mainostaa heidän nallenkeräys kampanjaansa ennen joulua. Tarkoitus on kerätä joululahjoja kirjaston pienille asiakkaille. Siksi tein oman mainosmallin, etteivät he tätä nallenäyttelyäkin ala mainostaa noilla moderneilla nalleilla. Se antaisi negatiivisen kuvan koko tapahtumasta.
Kirjasto oli luvannut 600€/kk. Huomasin, että muut näyttelyjen järjestäjät laskuttavat vielä bensakulut, ruokarahat, valvontatunneista jne. Kun Alèsissa joutuu käymään joka päivä 5 päivää viikossa kuukauden ajan näyttelyä valvomassa, sinne on 13km yhteen suuntaan, kalliiksi se tulee. Joten pyysin bensakuluihin 100 euroa ja ruokakuluihin 50 euroa. En pyydä valvomistunneista mitään, hyvä jos tuon 150 euroa lisänä hyväksyvät. Joten loppusumma on sitten 750 euroa.
Arvaan, että kirjasto oli ensin ottanut yhteyttä Uzèsin lelumuseoon, joka järjestää nykyään vain kiertäviä näyttelyjä, koska on muuten museona suljettu. Heillä on varmaan paljon isommat taksat, joten siksi kirjasto kääntyi lopulta meidän puoleen. Pääsee halvemmalla.
Kirjaston vakuutusyhtiö voi kieltäytyä vakuuttamasta näyttelyä, koska sen arvoksi on sanottu 16 000 euroa, ja kaikki on esillä ilman vitriiniä. Riskit ovat suuret. Koti- ja autovakuutuksillakin yms. on omat ehtonsa.
Toteutuu tai ei tämä suunnitelma, molempi on hyvä ratkaisu. En ole siihen kovin innostunut, siitä on paljon vaivaa ja häviötä voi tulla kokoelmalle, jota ei välttämätä vakuutus korva. Mainosta siitä olisi lähinnä paikallisille asukkaille. Sekään ei ole motivoivaa. Turisteja muualta on paljon mukavampi vastaanottaa museoon. He ovat parempi mainoskohde. En "käskisi kylään" kylänaapureita, jotka eivät ole todella kiinnostuneita museosta. Se on väkinäistä "vierailua". Kyläläiset saavat pitää omia rakkaita kissanristiäisiään.
Annoin Sébastienin lukea sen. Hänen mielestään se oli turhan tarkka tarjous. Olin nimittäin ottanut mallia toisten näyttelyjen pitäjien nettisivuilta, joissa yksityiskohdittain kaikki oli selostettu alusta loppuun. Lisäsin vielä mainosehdotus mallin kuvineen. He olivat tehneet jo yhden nalleteema mainoksen. Pullea kiinalaisnalle kuvana mainostaa heidän nallenkeräys kampanjaansa ennen joulua. Tarkoitus on kerätä joululahjoja kirjaston pienille asiakkaille. Siksi tein oman mainosmallin, etteivät he tätä nallenäyttelyäkin ala mainostaa noilla moderneilla nalleilla. Se antaisi negatiivisen kuvan koko tapahtumasta.
Kirjasto oli luvannut 600€/kk. Huomasin, että muut näyttelyjen järjestäjät laskuttavat vielä bensakulut, ruokarahat, valvontatunneista jne. Kun Alèsissa joutuu käymään joka päivä 5 päivää viikossa kuukauden ajan näyttelyä valvomassa, sinne on 13km yhteen suuntaan, kalliiksi se tulee. Joten pyysin bensakuluihin 100 euroa ja ruokakuluihin 50 euroa. En pyydä valvomistunneista mitään, hyvä jos tuon 150 euroa lisänä hyväksyvät. Joten loppusumma on sitten 750 euroa.
Arvaan, että kirjasto oli ensin ottanut yhteyttä Uzèsin lelumuseoon, joka järjestää nykyään vain kiertäviä näyttelyjä, koska on muuten museona suljettu. Heillä on varmaan paljon isommat taksat, joten siksi kirjasto kääntyi lopulta meidän puoleen. Pääsee halvemmalla.
Kirjaston vakuutusyhtiö voi kieltäytyä vakuuttamasta näyttelyä, koska sen arvoksi on sanottu 16 000 euroa, ja kaikki on esillä ilman vitriiniä. Riskit ovat suuret. Koti- ja autovakuutuksillakin yms. on omat ehtonsa.
Toteutuu tai ei tämä suunnitelma, molempi on hyvä ratkaisu. En ole siihen kovin innostunut, siitä on paljon vaivaa ja häviötä voi tulla kokoelmalle, jota ei välttämätä vakuutus korva. Mainosta siitä olisi lähinnä paikallisille asukkaille. Sekään ei ole motivoivaa. Turisteja muualta on paljon mukavampi vastaanottaa museoon. He ovat parempi mainoskohde. En "käskisi kylään" kylänaapureita, jotka eivät ole todella kiinnostuneita museosta. Se on väkinäistä "vierailua". Kyläläiset saavat pitää omia rakkaita kissanristiäisiään.
perjantai 25. lokakuuta 2013
Tasa-arvosta
http://www.hs.fi/ulkomaat/Suomi+taas+toinen+miesten+ja+naisten+tasa-arvovertailussa/a1382665050814
"Miesten ja naisten välinen tasa-arvo on toteutunut Suomessa toiseksi parhaiten maailmassa, arvioi Maailman talousfoorumi (WEF)."
http://www.weforum.org/reports/global-gender-gap-report-2013
http://www3.weforum.org/docs/WEF_NR_GGGR_Report_2013_FR.pdf
En viitsi laittaa tätä linkkiä ranskan blogiini. Ranskalaisille tulee paha mieli.
"Miesten ja naisten välinen tasa-arvo on toteutunut Suomessa toiseksi parhaiten maailmassa, arvioi Maailman talousfoorumi (WEF)."
http://www.weforum.org/reports/global-gender-gap-report-2013
http://www3.weforum.org/docs/WEF_NR_GGGR_Report_2013_FR.pdf
En viitsi laittaa tätä linkkiä ranskan blogiini. Ranskalaisille tulee paha mieli.
torstai 24. lokakuuta 2013
Syysloma-aikaa museossa
141 nallea on nyt listattu kuvineen ja muine tietoineen. Joka päivä olen levittänyt lattialle 10 nallea, listaamista varten. Dixou on seurannut minua ja ihmetellyt, mitä sinä oikein touhuat. Mutta ei hätää. Se ei ole niistä varastanut ainuttakaan. Kun silloin alussa se maistoi muutamaa nallea, yhdeltä hävisi jalka, se huomasi, ettei ollut hyvänmakuista. Joten nyt ne saavat olla rauhassa.
Aikaavievää hommaa se on, noin 4 tuntia siinä menee joka kerta. Työ tulee tehtyä lopultakin, kun on pakko.
Viikon päästä tulee vanhojen nallejen lista valmiiksi, en meinaa joulunäyttelyyn kaikkia antaa. Pidän museossa harvinaisemmat. Jos kuitenkin varastetaan jotakin siellä kirjaston näyttelyssä, siltä varalta. Kuitenkin 100 vuotiaan Steiff nallen vien sinne, koska se on hyvä vetonaula. Kuuluisa merkki täytyy olla. Ja toisaalta sellainen pitää saada takaisin vakuutukselta rahana, jos se häviää. Löydän kyllä uuden Steiffin.
Itse tekemiäni nalleja vien 50kpl. Ja mukaan tulee aika paljon vanhoja leluja, puuhevosia jne., joihin saa esille hyvin nallet. Punaisen polkuauton 60-luvun Peugeotin vien myös, se onkin ollut aina varastossa, koska ei mahdu esille museoon. Lisäksi tulee monia vaunuja jne. Myös nallekirjoja, mutta niitä vartioin hyvin, etteivät häviä.
Pesin äsken yhden 60-luvun mohair nallen. Olen sen ostanut alkuaikoina Anduzen kirpparilta, kun en nalleja vielä oikein löytänyt. Siihen aikaan en osannut niitä puhdistaa, joten se oli hirmu likainen. Sen näköinen, että oli varmaan tonkittu roskiksesta. Oikea bakteeripesä. Ihmeen paljon lapset sietävät noita bakteereja, kun he lelujaan vetävät perässään milloin missäkin. Ja kun nallet ovat aikansa eläneet lasten mukana, ne joutuvat unohduksiin ullakolle, tai roskikseen, jos ovat huono-onnisia. Toisaalta, hyväonnisina ja arvokkaina ne voivat löytää uuden kodin. Nukkenallemuseo on "orpokoti", hylättyjen aarrekammio.
Lauantaiksi olen luvannut lähettää kirjastoon näyttelytarjouksen. Sitä varten olen surffaillut ja hakenut tietoa netistä, miten näyttelyjen järjestäjät toimivat. Lisänä tulee pikkutarkka selostus näyttelystä ja kaikkeen siihen liittyvistä käytännön järjestelyistä. Olen laskenut, että lelujen vakuutusarvo on noin 16 000 euroa.
Nyt on parin viikon syyslomat Ranskassa. Museossa on käynyt vähän ihmisiä. Paikallisia lähinnä. Muualta ja läheltä tulleet ovat erilaisia museovieraita. Turisteja on helpompi vastaanottaa. Nämä
lähikyläläiset tai - kaupunkilaiset ovat hyvin utelilaita. Kysymyksiä jos jonkinlaisia tulee vastaan. Täytyy olla jo valmiina patenttivastaukset, etteivät he yllätä. "Se on salaisuus", se kelpaa aina välillä vastaukseksi. Mutta ei sitäkään joka kerta voi käyttää. Eilen yksi eläkeikäinen naapurikylän madame sanoi, ettei hän ole koskaan ollut lentokoneessa. Koko perhe monessa sukupolvessa asuu samassa kylässä. Niin maailma jää pieneksi. Ja silloin seurataan ympärillä olevia ihmisiä, heidän tekemisiään tai tekemättä jättämisiään. Toisaalta uteliaampi oli hänen seurassaan ollut lähes 50 vuotias rouva, joka on muualta tullut ranskalainen.
Minä en seuraa naapureita, minulla on omat touhut. Kun saan joulunäyttelyn valmistelun pitemmälle, voin taas keskittyä muuhunkin. Kaksi vanhaa nukketaloa odottaa sisustamista. Joten nukketaloissa olen paljon nyt tulevana talvena, muu maailman meno unohtuu. Niin mukaansatempaavaa se on.
Joka syksy olen hankkinut kokoelmaan jotakin uutta ja erikoista. Tänä vuonna ostin englantilaisen Silber & Fleming nukketalon, lontoolainen talomalli 1800-luvulta. Kuuluisia merkkejä pitää museossa olla. Laitan piakkoin kuvan dollhousedreams-sivujen "Mitä uutta?" sivulle.
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157636693272466/
Flickr.com sivuille laitoin jo pari kuvaa.
Ulkoapäin se on hieno, mutta sisältä se täytyy korjata. Tapetit on muutettu joskus 70-luvulla. Ne otin pois, niiden alla oli alkuperäiset kuten kuvassa näkyy. Ne ovat aika pahasti kärsineet, mutta korjattavissa ainakin osittain. Keittiö vasemmalla alla on alkuperäisellä maalillaan sinisenä ja lattia punaisena. Takat oli maalattu valkoiseksi ja lattian laitapuut ja myös huonereunat. Minusta se on shokeraavaa, kun modernisoidaan vanha talo. Mautonta. Meinaan maalata ne sellaiseksi kuin ne olivat alkuaan. Netistä saa ideoita. Olen löytänyt ihan samoja taloja. Barbra Streisandilla on sellainen ja se on myynnissä. Se on sama mutta koristeellisempi ja isommassa koossa, tässä linkki alla. Kalustettuna se on ihana! Mutta kun katsoo sen hintaa, pyörryttää. Vaikka Amerikassa on varmaan miljonäärejä, joille se on hinnoitettu.
http://www.carmeldollshop.com/category/dollhouses/dollhouses.htm
Olen seurannut niiden hintoja pitemmän aikaa. Hintahaitari on iso, suurin piirtein 200€:sta tai 300€:sta ylöspäin 1000€:een tai enemmän kunnosta yms. riippuen. Tuon Barbra Streisandin nukketalon hintaa nostaa sen kuuluisa omistaja, maailmankuulu näyttelijä. Kuten muutenkin vanhoilla leluilla. Vaikka olisi vaatimaton räsynukke, jos se on kuulunut Anne Frankille, juutalaiselle Anne Frankin päiväkirjan kirjoittajalle, sen hintaluokka nousee huippuun.
http://jamesdjulia.com/auctions/view_lot_info.asp?lot=3055-323
Siinä yllä linkki hienosti kalustetusta nukketalosta 1800-luvulta.
Silber&Fleming nukketaloissa on pienet huoneet, joten ne saa vähemmällä kalustettua. Toisaalta niissä on aina kallis sisustus, kuten Boulle-huonekaluja miniatyyrinä. Helsingin Kansallismuseon nukketalonäyttelyssä ïhailin noita huonekaluja, mutta ei siellä ollut tuota englantilaista nukketalomerkkiä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Andr%C3%A9_Charles_Boulle
http://en.chateauversailles.fr/history/versailles-during-the-centuries/the-palace-construction/andre-charles-boulle-1642-1732
Charles Boulle oli 1600-ja 1700-luvuilla Ranskan johtavin huonekalujen taidepuuseppä, joka työskenteli Ludwig IV:lle. Alla tekstissä puhutaan vielä kilpikonnankuori- ja kuparipäällysteisistä huonekaluista, jota sanotaan "Boulle marketeriaksi, upotustyöksi". Sellainen oli Petronellan nukketalon pinta Amsterdamissa.
"The leading cabinet-maker of French furniture in the 17th and 18th century..........Beginning in 1672, he produced all kinds of pieces of furniture for Louis XIV.........Boulle is inseparable from the copper and tortoiseshell marquetry that made his success: the famous “Boulle marquetry”."
Aikaavievää hommaa se on, noin 4 tuntia siinä menee joka kerta. Työ tulee tehtyä lopultakin, kun on pakko.
Viikon päästä tulee vanhojen nallejen lista valmiiksi, en meinaa joulunäyttelyyn kaikkia antaa. Pidän museossa harvinaisemmat. Jos kuitenkin varastetaan jotakin siellä kirjaston näyttelyssä, siltä varalta. Kuitenkin 100 vuotiaan Steiff nallen vien sinne, koska se on hyvä vetonaula. Kuuluisa merkki täytyy olla. Ja toisaalta sellainen pitää saada takaisin vakuutukselta rahana, jos se häviää. Löydän kyllä uuden Steiffin.
Itse tekemiäni nalleja vien 50kpl. Ja mukaan tulee aika paljon vanhoja leluja, puuhevosia jne., joihin saa esille hyvin nallet. Punaisen polkuauton 60-luvun Peugeotin vien myös, se onkin ollut aina varastossa, koska ei mahdu esille museoon. Lisäksi tulee monia vaunuja jne. Myös nallekirjoja, mutta niitä vartioin hyvin, etteivät häviä.
Pesin äsken yhden 60-luvun mohair nallen. Olen sen ostanut alkuaikoina Anduzen kirpparilta, kun en nalleja vielä oikein löytänyt. Siihen aikaan en osannut niitä puhdistaa, joten se oli hirmu likainen. Sen näköinen, että oli varmaan tonkittu roskiksesta. Oikea bakteeripesä. Ihmeen paljon lapset sietävät noita bakteereja, kun he lelujaan vetävät perässään milloin missäkin. Ja kun nallet ovat aikansa eläneet lasten mukana, ne joutuvat unohduksiin ullakolle, tai roskikseen, jos ovat huono-onnisia. Toisaalta, hyväonnisina ja arvokkaina ne voivat löytää uuden kodin. Nukkenallemuseo on "orpokoti", hylättyjen aarrekammio.
Lauantaiksi olen luvannut lähettää kirjastoon näyttelytarjouksen. Sitä varten olen surffaillut ja hakenut tietoa netistä, miten näyttelyjen järjestäjät toimivat. Lisänä tulee pikkutarkka selostus näyttelystä ja kaikkeen siihen liittyvistä käytännön järjestelyistä. Olen laskenut, että lelujen vakuutusarvo on noin 16 000 euroa.
Nyt on parin viikon syyslomat Ranskassa. Museossa on käynyt vähän ihmisiä. Paikallisia lähinnä. Muualta ja läheltä tulleet ovat erilaisia museovieraita. Turisteja on helpompi vastaanottaa. Nämä
lähikyläläiset tai - kaupunkilaiset ovat hyvin utelilaita. Kysymyksiä jos jonkinlaisia tulee vastaan. Täytyy olla jo valmiina patenttivastaukset, etteivät he yllätä. "Se on salaisuus", se kelpaa aina välillä vastaukseksi. Mutta ei sitäkään joka kerta voi käyttää. Eilen yksi eläkeikäinen naapurikylän madame sanoi, ettei hän ole koskaan ollut lentokoneessa. Koko perhe monessa sukupolvessa asuu samassa kylässä. Niin maailma jää pieneksi. Ja silloin seurataan ympärillä olevia ihmisiä, heidän tekemisiään tai tekemättä jättämisiään. Toisaalta uteliaampi oli hänen seurassaan ollut lähes 50 vuotias rouva, joka on muualta tullut ranskalainen.
Minä en seuraa naapureita, minulla on omat touhut. Kun saan joulunäyttelyn valmistelun pitemmälle, voin taas keskittyä muuhunkin. Kaksi vanhaa nukketaloa odottaa sisustamista. Joten nukketaloissa olen paljon nyt tulevana talvena, muu maailman meno unohtuu. Niin mukaansatempaavaa se on.
Joka syksy olen hankkinut kokoelmaan jotakin uutta ja erikoista. Tänä vuonna ostin englantilaisen Silber & Fleming nukketalon, lontoolainen talomalli 1800-luvulta. Kuuluisia merkkejä pitää museossa olla. Laitan piakkoin kuvan dollhousedreams-sivujen "Mitä uutta?" sivulle.
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157636693272466/
Flickr.com sivuille laitoin jo pari kuvaa.
Ulkoapäin se on hieno, mutta sisältä se täytyy korjata. Tapetit on muutettu joskus 70-luvulla. Ne otin pois, niiden alla oli alkuperäiset kuten kuvassa näkyy. Ne ovat aika pahasti kärsineet, mutta korjattavissa ainakin osittain. Keittiö vasemmalla alla on alkuperäisellä maalillaan sinisenä ja lattia punaisena. Takat oli maalattu valkoiseksi ja lattian laitapuut ja myös huonereunat. Minusta se on shokeraavaa, kun modernisoidaan vanha talo. Mautonta. Meinaan maalata ne sellaiseksi kuin ne olivat alkuaan. Netistä saa ideoita. Olen löytänyt ihan samoja taloja. Barbra Streisandilla on sellainen ja se on myynnissä. Se on sama mutta koristeellisempi ja isommassa koossa, tässä linkki alla. Kalustettuna se on ihana! Mutta kun katsoo sen hintaa, pyörryttää. Vaikka Amerikassa on varmaan miljonäärejä, joille se on hinnoitettu.
http://www.carmeldollshop.com/category/dollhouses/dollhouses.htm
Olen seurannut niiden hintoja pitemmän aikaa. Hintahaitari on iso, suurin piirtein 200€:sta tai 300€:sta ylöspäin 1000€:een tai enemmän kunnosta yms. riippuen. Tuon Barbra Streisandin nukketalon hintaa nostaa sen kuuluisa omistaja, maailmankuulu näyttelijä. Kuten muutenkin vanhoilla leluilla. Vaikka olisi vaatimaton räsynukke, jos se on kuulunut Anne Frankille, juutalaiselle Anne Frankin päiväkirjan kirjoittajalle, sen hintaluokka nousee huippuun.
http://jamesdjulia.com/auctions/view_lot_info.asp?lot=3055-323
Siinä yllä linkki hienosti kalustetusta nukketalosta 1800-luvulta.
Silber&Fleming nukketaloissa on pienet huoneet, joten ne saa vähemmällä kalustettua. Toisaalta niissä on aina kallis sisustus, kuten Boulle-huonekaluja miniatyyrinä. Helsingin Kansallismuseon nukketalonäyttelyssä ïhailin noita huonekaluja, mutta ei siellä ollut tuota englantilaista nukketalomerkkiä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Andr%C3%A9_Charles_Boulle
http://en.chateauversailles.fr/history/versailles-during-the-centuries/the-palace-construction/andre-charles-boulle-1642-1732
Charles Boulle oli 1600-ja 1700-luvuilla Ranskan johtavin huonekalujen taidepuuseppä, joka työskenteli Ludwig IV:lle. Alla tekstissä puhutaan vielä kilpikonnankuori- ja kuparipäällysteisistä huonekaluista, jota sanotaan "Boulle marketeriaksi, upotustyöksi". Sellainen oli Petronellan nukketalon pinta Amsterdamissa.
"The leading cabinet-maker of French furniture in the 17th and 18th century..........Beginning in 1672, he produced all kinds of pieces of furniture for Louis XIV.........Boulle is inseparable from the copper and tortoiseshell marquetry that made his success: the famous “Boulle marquetry”."
torstai 17. lokakuuta 2013
Kirjaston lasten ja nuorten osasto museossa
http://souvenirs.midiblogs.com/media/02/00/2458200231.jpg
Kuvan saa isompana yltä linkistä. Sitä pitää vielä klikata kahdesti.
Tässä vieraskirjan alimmainen teksti on kirjaston väen kirjoittama.
Nalleja he tulivat tänne pääasiassa katsomaan joulunäyttelyä varten, mutta nukketalot olivat heidän suosikkinsa kokoelmassa. Niitä he ihmettelivät.
Näyttelypaikka siellä Alèsin kirjastossa (Médiathèque) on nyt muutettu lasten teatterista lainausosaston tiskiä vastapäätä olevaan luku- tai vapaa-aikatilaan, josta he voivat sitä parhaiten tarkkailla. Noin 4m x 7m= lähes 30m².
Silti menen sinne joka päivä näyttelyä valvomaan. He ovat oman työnsä touhussa koko ajan, eikä huomio ole aina museotavaroissa vaan heidän asiakkaissaan laina- tai palautuskirjoineen. Lisäksi sovittiin, että se alue eristetään, ettei sen sisälle ole pääsyä. Näyttelyä voi seurata sivuilta. Muuten sitä olisi mahdoton valvoa, jos se täyttyisi ihmisistä.
En jätä kovalla vaivalla monien vuosien aikana keräämääni kokoelmaa toisten varaan. Eivät he siitä samalla tavalla huolehdi kuin omastaan. Sen jälkeen saisin vaan laskea, mitä on jäljellä, kun kaikki on esillä ilman vitriinejä, "ilman suojaa taivasalla". Aika suuri riski sen on, mutta myös yhtä suuri mainos paikallisten keskuudessa. Meinaan valokuvata tarkkaan sitten paikan päällä vielä joka näyttelykokonaisuuden, että näkee heti, jos jotakin puuttuu.
Ehdotin nukketalovitriiniä myös mukaan, koska siinä on mukana pieniä nalleja. Samalla se mainostaisi koko nukketalokokoelmaani. Siihen pitää hankkia eteen lasitus.
56 vanhaa nallea on nyt listattu. Yritän joka päivä saada siihen ainakin 10 nallea. Ja sitten listaan muut mukaan tulevat lelut. Tulee kiire jo. Ensi viikon loppuun mennessä pitää heille lähettää näyttelytarjous.
maanantai 14. lokakuuta 2013
Maija ja Matti nallelistalla
Nyt tai ei koskaan pitää tehdä se tarkka lista nalleista pikkukuvineen, jota suunnittelin jo keväällä. Jokainen nalle saa nimen almanakasta, ensin ranskalaisesta ja sitten kun se loppu suomalaisesta. 365 päivää on vuodessa ja yhtä monta nimeä, enemmänkin. Noiden vanhojen nallejen jälkeen jatkan noin 200 itse tekemälläni nallella.
Muutama päivä sitten aloitin. Nyt on merkattu 35 nallea. Kaikkiaan niitä vanhoja on 214.
Open Office ohjelmalla teen taulukon. Neljään vierekkäiseen taulukkolistaan tulee ensin nalle vuosikymmenineen, sitten kuva, selostus ja hinta-tai arvo arvio.
Samalla numeroin kaikki. Jokaiseen nalleen liimaan silitysraudalla itseliimautuvan pikkuriikkisen lapun, johon olen sen numeron kirjoittanut ei häipyvällä kuivamustekynällä. Se pitää vielä neuloa hiukan kiinni, liima ei aina pidä. Kätken ne ei näkyvään paikkaan kainaloon tai jalan nivelen alle, etteivät näytä hintalapuilta.
Kun otan niistä kuvia, yksi edestä ja yksi takaa, almanakka nimettyinä ne erottuvat toisistaan listalla. On vain yksi Maija ja yksi Matti. Photofiltre- ohjelmalla pienennän kuvat sarjoina, niin se nopeutuu. Listaan tulee vain yksi kuva, mutta minulla on niitä koneellani entuudestaan jo monia aikaisemmin otettuja. Tärkeintä on nyt identifioida jokaikinen. Ei vain minun, vaan niin, että kuka tahansa voi ne erottaa.
Vähän on tullut jo rutiinia. Sarjatyötä se on. Niin se nopeutuu ja tulee lopulta aika konemaiseksi.
Laskin, että jos teen ainakin 10 nallea päivässä, viikossa tulee tehtyä 70 nallea. Se on jo rohkaisevaa. Alkuun vaan on ollut vaikea päästä. On siinä hommaa. Kesäsesonkiaikana inventaario-ohjelma Musée Lite 4.1. jäi sivuun. Ajatukset olivat muualla. Nyt on korkea aika jatkaa. Vaikka nallelistaa teen nyt ensin pelkällä taulukolla, lisään sen myöhemmin tuohon Musée Liteen.
Jos joulunäyttely toteutuu, vakuutusta varten tarvitaan tarkat selosteet. Nallet ovat olleet huonoimmin ja suuripiirteisimmin listattuina kokoelmassani. Muut lelut on helpompi tunnistaa pienemmilläkin merkinnöillä.
Vanhojen nallejen keskihinta on noin 40 euroa. Useat ovat kalliimpia enemmän tai vähemmän. Yleensä sanotaan, että hinta riippuu merkistä, valmistajasta, ja kunnosta, unohtamatta sen antiikkiarvoa, jos sitä on. Mutta meille nallejen keräilijöille, ainakaan kaikille kuten minä, ei kunto ole aina tärkeä ja myyjät sen tietävät. Vaikka olisi huonokuntoinen kuuluisa Steiff nalle, ei sitä halvalla saa. Me katsotaan nallen persoonallisuutta, joka nostaa hintaa, oli sitten reissussa rähjääntynyt tai ei.
Ennen jouduin maksamaan paljon nalleista, oli sitten pieni tai iso, aika helposti hinta oli 50-60 euroa ja paljon enmmänkin, 100 euron paikkeilla aina joskus, vaikka ei edes merkkinalle ollut. Varsinkin Suomessa. Sitäpaitsi niitä oli vaikea löytää. Mutta viime vuosina olen niitä saanut paljon halvemmalla, kun olen ostanut 4-9 sarjoina. Välillä yhden nallen hinnaksi on siten tullut noin 15-20 euroa. Se on hirmu halpa. Toisaalta en ole enää pitkään aikaan löytänyt noita hyviä sarjanallekauppoja. Ne "mansikkapaikat" vaihtuvat. Jos tänään tekee löytöjä kirpparilla, huomenna taas jossain muualla paremmin. Nykyään niitä näen kyllä paljon myynnissä milloin missäkin, mutta haen sarjoittain enkä yksittäin, koska se on kalliimpaa. Toisaalta jos on söpö, ostan yhdenkin, vaikka maksaisi 40 euroa. Mutta olen paljon kriittisempi kuin ennen, koska on vertailukohteita.
Loppujen lopuksi nyt huomaan, että aika erilaisia kaikki nalleni ovat, vaikka olen pitänyt niitä hyvin samanlaisina niitä kuvatakseni.
Minulla on paljon noita paljon elämää nähneitä nallevanhuksia tarinoineen. Ne koskettavat. Niissä on jotakin inhimillistä. Minä en hae täydellistä ja hyvin säilynyttä nallea.
Muutama päivä sitten aloitin. Nyt on merkattu 35 nallea. Kaikkiaan niitä vanhoja on 214.
Open Office ohjelmalla teen taulukon. Neljään vierekkäiseen taulukkolistaan tulee ensin nalle vuosikymmenineen, sitten kuva, selostus ja hinta-tai arvo arvio.
Samalla numeroin kaikki. Jokaiseen nalleen liimaan silitysraudalla itseliimautuvan pikkuriikkisen lapun, johon olen sen numeron kirjoittanut ei häipyvällä kuivamustekynällä. Se pitää vielä neuloa hiukan kiinni, liima ei aina pidä. Kätken ne ei näkyvään paikkaan kainaloon tai jalan nivelen alle, etteivät näytä hintalapuilta.
Kun otan niistä kuvia, yksi edestä ja yksi takaa, almanakka nimettyinä ne erottuvat toisistaan listalla. On vain yksi Maija ja yksi Matti. Photofiltre- ohjelmalla pienennän kuvat sarjoina, niin se nopeutuu. Listaan tulee vain yksi kuva, mutta minulla on niitä koneellani entuudestaan jo monia aikaisemmin otettuja. Tärkeintä on nyt identifioida jokaikinen. Ei vain minun, vaan niin, että kuka tahansa voi ne erottaa.
Vähän on tullut jo rutiinia. Sarjatyötä se on. Niin se nopeutuu ja tulee lopulta aika konemaiseksi.
Laskin, että jos teen ainakin 10 nallea päivässä, viikossa tulee tehtyä 70 nallea. Se on jo rohkaisevaa. Alkuun vaan on ollut vaikea päästä. On siinä hommaa. Kesäsesonkiaikana inventaario-ohjelma Musée Lite 4.1. jäi sivuun. Ajatukset olivat muualla. Nyt on korkea aika jatkaa. Vaikka nallelistaa teen nyt ensin pelkällä taulukolla, lisään sen myöhemmin tuohon Musée Liteen.
Jos joulunäyttely toteutuu, vakuutusta varten tarvitaan tarkat selosteet. Nallet ovat olleet huonoimmin ja suuripiirteisimmin listattuina kokoelmassani. Muut lelut on helpompi tunnistaa pienemmilläkin merkinnöillä.
Vanhojen nallejen keskihinta on noin 40 euroa. Useat ovat kalliimpia enemmän tai vähemmän. Yleensä sanotaan, että hinta riippuu merkistä, valmistajasta, ja kunnosta, unohtamatta sen antiikkiarvoa, jos sitä on. Mutta meille nallejen keräilijöille, ainakaan kaikille kuten minä, ei kunto ole aina tärkeä ja myyjät sen tietävät. Vaikka olisi huonokuntoinen kuuluisa Steiff nalle, ei sitä halvalla saa. Me katsotaan nallen persoonallisuutta, joka nostaa hintaa, oli sitten reissussa rähjääntynyt tai ei.
Ennen jouduin maksamaan paljon nalleista, oli sitten pieni tai iso, aika helposti hinta oli 50-60 euroa ja paljon enmmänkin, 100 euron paikkeilla aina joskus, vaikka ei edes merkkinalle ollut. Varsinkin Suomessa. Sitäpaitsi niitä oli vaikea löytää. Mutta viime vuosina olen niitä saanut paljon halvemmalla, kun olen ostanut 4-9 sarjoina. Välillä yhden nallen hinnaksi on siten tullut noin 15-20 euroa. Se on hirmu halpa. Toisaalta en ole enää pitkään aikaan löytänyt noita hyviä sarjanallekauppoja. Ne "mansikkapaikat" vaihtuvat. Jos tänään tekee löytöjä kirpparilla, huomenna taas jossain muualla paremmin. Nykyään niitä näen kyllä paljon myynnissä milloin missäkin, mutta haen sarjoittain enkä yksittäin, koska se on kalliimpaa. Toisaalta jos on söpö, ostan yhdenkin, vaikka maksaisi 40 euroa. Mutta olen paljon kriittisempi kuin ennen, koska on vertailukohteita.
Loppujen lopuksi nyt huomaan, että aika erilaisia kaikki nalleni ovat, vaikka olen pitänyt niitä hyvin samanlaisina niitä kuvatakseni.
Minulla on paljon noita paljon elämää nähneitä nallevanhuksia tarinoineen. Ne koskettavat. Niissä on jotakin inhimillistä. Minä en hae täydellistä ja hyvin säilynyttä nallea.
lauantai 12. lokakuuta 2013
tiistai 8. lokakuuta 2013
Joulu mielessä
Soitin äsken Alèsin kirjastoon. Käskin tänne näyttelyn suunnitteljoita. Heitä on neljä naispuolista lasten osaston vastuuhenkilöä. He puolestaan taas tiukkasivat näyttely tarjousta minulta. Mutta sanoin, että olisi kiva, jos he ensin tulisivat katsomaan tänne paikan päälle. Ja sitten tietää, mitä otetaan nallejen mukaan esille. Tärkeää on nyt aika, jota ei ole enää paljoa jäljellä valmistelua varten. Tulee jo kiire.
Ja aikaa me tarvitaan myös tuon tarjouksen tekoon, sitä ai kannata suin päin laatia, pitää ottaa huomioon monta asiaa. Sopimus kuin sopimus. Jos unohtuu jotakin tärkeää, korjata ei sitä enää voi. Joten nyt me otetaan selvää sen tekemisestä. Kävin eilen siksi Anduzen turistitoimistossa, sieltä Iolanda ohjasi minut Anduzen kunnantalolle. Koska he järjestävät näyttelyjä eikä turistitoimisto. Sain lopulta yhden monsieurn nimen, joka ei sattunut olemaan juuri paikalla. Sébastien tuntee hänet ja ottaa selvää tänään.
Kirjaston madame sanoi, että torstaina klo10 he voivat tulla. Mutta varmentavat sen vielä. Muuten huomasin, että myös nayttelypaikka kirjastossa on hyvä mainita sopimuksessa, koska kuulin jotain, että sen suhteen heillä oli uusia suunnitelmia. Silloin kun olin siellä katsomassa, puhuttiin lasten teatterinäyttämöstä, jossa se olisi erillään muusta ja paremmin suojattuna. Se on varmaa, että ei niitä nalleja ainakaan pitkin ja poikin kirjastoa levitellä kaikkien ulottuville. Kokoelmasta ei ole paljoa jäljellä sen näyttelyn jälkeen. Pelkäksi vahingoksi meille koituisi koko expo. Olen huomannut museossa, että ihmiset koskevat helposti kaikkeen, jos vaan voivat.
Ja aikaa me tarvitaan myös tuon tarjouksen tekoon, sitä ai kannata suin päin laatia, pitää ottaa huomioon monta asiaa. Sopimus kuin sopimus. Jos unohtuu jotakin tärkeää, korjata ei sitä enää voi. Joten nyt me otetaan selvää sen tekemisestä. Kävin eilen siksi Anduzen turistitoimistossa, sieltä Iolanda ohjasi minut Anduzen kunnantalolle. Koska he järjestävät näyttelyjä eikä turistitoimisto. Sain lopulta yhden monsieurn nimen, joka ei sattunut olemaan juuri paikalla. Sébastien tuntee hänet ja ottaa selvää tänään.
Kirjaston madame sanoi, että torstaina klo10 he voivat tulla. Mutta varmentavat sen vielä. Muuten huomasin, että myös nayttelypaikka kirjastossa on hyvä mainita sopimuksessa, koska kuulin jotain, että sen suhteen heillä oli uusia suunnitelmia. Silloin kun olin siellä katsomassa, puhuttiin lasten teatterinäyttämöstä, jossa se olisi erillään muusta ja paremmin suojattuna. Se on varmaa, että ei niitä nalleja ainakaan pitkin ja poikin kirjastoa levitellä kaikkien ulottuville. Kokoelmasta ei ole paljoa jäljellä sen näyttelyn jälkeen. Pelkäksi vahingoksi meille koituisi koko expo. Olen huomannut museossa, että ihmiset koskevat helposti kaikkeen, jos vaan voivat.
maanantai 7. lokakuuta 2013
Lokakuun kirpparilla Anduzessa
Dixoun kanssa teki mieli ajelemaan. Ei jaksa aina olla näillä samoilla nurkilla.Totta on, että olen käynyt noilla ulkoilmakirppareilla myös siksi, että täytyy päästä tuulettumaan ihmisten ilmoille. Väkeä oli taas liikkeellä, vallan toista kuin meidän hiljaisessa kylässämme. Ja aina näkee jonkun tutun.
Löysin sieltä, mitä hain. Vanhoja valokuvia 1900-luvun alusta ja vanhempiakin, enimmäkseen lapsikuvia. Teen niistä tauluja nukketaloihini. 5 euroa 5 kuvaa. Ei niitä siellä aina näe.
Sitten yllätyslöytö on nuo 70-luvun nukenvaunut kuvassa. 8 euroa! Ei enää halvemmalla saa. Hinta oli alhainen myös siksi, että ne olivat oikein paksun lian peitossa. Kuurasin niitä kahteen kertaan eri pesuaineella ja virutin. Vieläkin näkyy päällä harmaata. Täytyy vielä paikoittaain sitä puhdistaa. Ne on valmisettu Italiassa. Ihan hyväkuntoiset.
Museossa käy eri sukupolvia. Pitää olla jokaiselle jotakin. Myös nuoremmille. Vaikka uudempaa tavaraa en paljoa kerää, koska ei ole tilaa. Vaunut ovat yleensä suosittuja. Niistä näkee kehityksen.
lauantai 5. lokakuuta 2013
Narutukkanukke
Suuri "keksintö" narusta tehty tukka on hauska. Vaalea valmis esiliina on varmaan löydetty silloin vintistä, koska se on vanhempi. Sininen pienempi on saman mallinen kuin koulussa opittiin tekemään käsityönä 60-luvulla ja se on itse ommeltu. Lapsen kädenjälki näkyy.
Me oltiin kaksossiskon kanssa silloin 8-10 vanhoja, kun innostuttiin nukentekoon. Se oli ennen yhteiskouluun menoa. Missä lie minun tekemäni nukke, molemmat me niitä tehtiin jo pienempänä. Yhden ensimmäisen näin kotona maalla kammiossa. Se oli vaahtomuovilla täytetty kirjavasta vanhasta hamekankaasta tehty. Se oli sellaisessa kunnossa, ettei voisi esille laittaa. Nätteydestä ei ollut enää jälkeä. Reissussa rähjääntyneet nallet voivat olla vieläkin arvossaan, mutta räsynuket eivät. Lisäksi niitä on vaikeampi puhdistaa kuin nalleja.
Me saatiin se nukkeidea varmaan siitä, kun äiti puhui meille itse tekemästään nukesta, jonka oli koulussa aikoinaan tehnyt 1920-luvulla. Sillä oli nätti tarina, vaikka olikin surullinen. Ja se sai lapsen mielikuvituksen liikkeelle. Me haluttiin tehdä sanoin kuin äiti. Ja siitä alkoi minun kiinnostukseni antiikkinukeista.
Suomessa kotona ollessani käyn usein vintissä. Siellä on tunnelmaa, on ollut aina lapsuudesta asti, jolloin iltapäivä voi siellä kulua. Vaikka vanhoja lehtiä lukiessa, jos ei muuten. Toisaalta aina hakee jotakin, kun on keräilijä. Monet kerrat olen nähnyt tuon narutukkanuken istuvan orrella yksinään ja pölyttymässä. Aina olen mennyt ohi. Mutta tällä kertaa huomasin sen ja ajattelin ottaa mukaani. Miksi se nyt minut pysähdytti ja minua kosketti? - Siskon tekemänä, tunnearvoa on paljon. Se on muisto meidän lapsuudesta. Ja samalla se on ajankuva tai -peili. Nykyajan ylellisyysnukkeihin verrattuna se on vaatimaton kansan lelu. Ja onnistumisen iloa varmaan aikoinaan silti tuotti tekijälleen.
Vintin prinsessa pääsi lopulta museoon.
perjantai 4. lokakuuta 2013
Nalleja laskemassa
Nyt alkaa museon siivous. Sitten voin laskea nallet, ainakin ne vanhat. Ja teen kaikista listan näyttelyä varten, jos se toteutuu. Hommaa siitä on. Itse tekemäni nallet ovat toissijalla, vaikka niitäkin meinaan sinne mukaan laittaa.
Valmistan museota, jotta voin käskeä Alèsin kirjaston väen tänne katsomaan ensi viikolla. Sitten vasta teen heille sen näyttelytarjouksen. Sen tekeminen ei ole ihan helppoa, pitää ottaa kaikki huomioon siihen sopimukseen. Täytyy ottaa siitä vielä selvää.
Muutenkin pitää olla paikat kunnossa. Viikonlopulla museo on auki, eikä tiedä kuka tulee käymään.
Valmistan museota, jotta voin käskeä Alèsin kirjaston väen tänne katsomaan ensi viikolla. Sitten vasta teen heille sen näyttelytarjouksen. Sen tekeminen ei ole ihan helppoa, pitää ottaa kaikki huomioon siihen sopimukseen. Täytyy ottaa siitä vielä selvää.
Muutenkin pitää olla paikat kunnossa. Viikonlopulla museo on auki, eikä tiedä kuka tulee käymään.
torstai 3. lokakuuta 2013
Virtuaali vierailu Lasten kaupunki-museossa
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157636149098994/
http://www.hel.fi/hki/museo/fi/Museot+ja+n_yttelyt/Sederholmin+talo
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
Kirpparilöydöt
Forssassa tehtiin kirpparikierros perjantaina. Löysin, mitä hain. Vanhoja joulukoristeita, koristenauhaa, 40senttiä (made in Finland) ja vanhanaikaisia kuusenkynttiläjalkoja 2,90euroa. Niitä tarvitsen joulunäyttelyä varten, jos se toteutuu naapuri kaupungin kirjastossa. Nyt pitäisi alkaa tekemään heille tarjousta. Kuvassa on myös vanhat vesivärit pensseleineen, 90senttiä, koulunäyttelyyn. Lisäksi on soitin, 13 euroa. Se on näyttelyn nallejen joulukonserttia varten. Täytyy lisätä musiikki-instrumenttikokoelmaa.
Tässä yllä Brysselin kirpparilta löytämäni suutarin tekemät kengät, 7euroa, varmaankin yli 100 vuotta sitten. Kun klikkaa kuvasta sen saa suuremmaksi ja näkee ruosteiset naulat, jotka on hakattu puisiin pohjiin. Alimmassa kuvassa näkyy miten kenkä sopii santon nuken kanssa. Voin tehdä siitä "talon", jossa vanhus asuu kakaralaumansa kansa anglosaksisen sadun mukaan. Täytyy löytää pieniä vanhoja nukkeja talon täydeltä. Toisen kengän laitan esille suutaria esittävän koulutaulun viereen.
Toin Suomesta vielä siskon tekemän räsynuken 60-luvulta. Se on minusta hauska. "Keksijäkalle" keksi tehdä sille hiukset narusta, joka on palmikoitu molemmin puolin ja rusetilla tehty rinkiläkampaukseksi. Nukelle on neulottu kulmakarvat ja helmet silminä. Toinen niistä on pudonnut pois. Ja ommeltu suu on hävinnyt. Minun täytyy löytää samanlainen helmi tai samanatapaiset helmet. Ei nukke yksisilmäiseksi sovi, vaikka nallet sopivat. Yllä nukella on essuhame, jonka pesin jo. Vanhat kangasnuket ovat hintavia Helsingissä. Ja noilla lasten tekemillä on viehätyksensä. - Siinä siskon lahjoitus museoon.
Toin Suomesta vielä siskon tekemän räsynuken 60-luvulta. Se on minusta hauska. "Keksijäkalle" keksi tehdä sille hiukset narusta, joka on palmikoitu molemmin puolin ja rusetilla tehty rinkiläkampaukseksi. Nukelle on neulottu kulmakarvat ja helmet silminä. Toinen niistä on pudonnut pois. Ja ommeltu suu on hävinnyt. Minun täytyy löytää samanlainen helmi tai samanatapaiset helmet. Ei nukke yksisilmäiseksi sovi, vaikka nallet sopivat. Yllä nukella on essuhame, jonka pesin jo. Vanhat kangasnuket ovat hintavia Helsingissä. Ja noilla lasten tekemillä on viehätyksensä. - Siinä siskon lahjoitus museoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)